Sivut

torstai 31. maaliskuuta 2016

Peittoprojektin kuulumisia

Joko tunnistaa?


Oon AIVAN varma, että oon tehny oikeen määrän noita mustia isoäidinneliöitä! Mutta missä se yksi pikku pirulainen luuraa? Murr. 
Valmistuukohan tämä kesäksi?
Ja mitä väriä laittais ympärille?
Miksi tämä on näin tylsää jo nyt?
Jaksaako näitä ikinä liittää toisiinsa?

-Tiina

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Tissitasselit!

Tai no tasseli.


Olin eilen pitkästä aikaa katsomassa burleskia. Muutamia vuosia sitten Jyväskylässä asuessani kävin pari kertaa katsomassa burleskia, mutta ei ole jotenkin nyt osunut enää tarpeeksi silmiin tapahtumia. Olen silmäillyt huolimattomasti.
Eilen olin Tampere Burlesquen (josta eilen tuli virallinen yhdistys) järjestämässä Teerenpeli Tease - "Ghetto" tapahtumassa. Voi jestas mitä esityksiä!  Ei puuttunut huumoria, hepeniä, glitteriä, eikä etenkään niitä tasseleita.

Tämmöisenä tavallisena ja hmm.. sporttisen pehmeän vartalotyypin (iso rasvaprosentti ja kovettumia käsissä) omaavana naisena burleskissa vetoaa myös se, miten erilaisia upeita vartaloita esitellään ylpeänä. Niinkuin kuuluukin!

...ja siitä se idea sitten taas lähti.


Tissitasselit (tasseli vasta)
Koukku: 2mm

En usko, että omaan käyttöön tulee. Ajatuskin tissien taidokkaasta pyörittämisestä sattuu vähän miun maitorauhasiin. Tosin: never say never! Myönnettäköön, että ihmisenä olen aika huomionhakuinen ja tykkään esiintyä. Esiintymiset jää tosin satunnaisiin karaokelavoihin tällä hetkellä.


Mutta voisihan näitä vaikka Tampere Burlesquelle lahjoittaa, jos enemmänkin syntyy. Tai edes pari. Ja jos kelpaavat.
Rusetilla vai ilman?
Olin eilen yksin liikenteessä. Aina ei löydy kaveria mukaan eri tapahtumiin, ja se liikaa rajoittaa miun käymistä. Tulee helposti liian vaivaantunut olo yksin. Eilen vaivaantumisen varalle oli mukana lanka ja koukku, joten väliajat virkkailin isoäidinneliöitä peittoprojektiin. Muutama tuntematonkin tuli kyselemään virkkailuista, ja tottahan selostin mielellään ja innoissani!

-Tiina

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Huolisyöppö


Totuteltiin uuden ompelukoneen kanssa toisiimme ja ensimmäiseksi työksi valikoitui ystävälle huolisyöppö. Ollut semmoinen olo, että moinen olisi tarpeen. Tuli kyllä pari muutakin ystävää mieleen, joille tommoinen kaveri olisi tarpeen. Eli voi hyvinkin olla, että tulee tehtyä pari lisääkin. Maailma on kyllä taas niin sekaisin, että eipä tekisi huolisyöppö pahaa itsellenikään.


Miun ompeluksissa on aika vahva yläaste-fiilis, mutta josko tämän uuden koneen myötä taidotkin karttuu. Taidan olla vaan vähän liian suurpiirteinen ihminen, ja ompeluhommat vaatisi vähän enemmän tarkkuutta. Eli ei muuta kuin treeniä, treeniä, treeniä.

...
Vanha ompelukone tosiaan on nikotellut jo pidemmän aikaa ja nyt viimein lopetti yhteistyön ja siirtyi ompelukoneiden hautausmaalle. Kyseessä sen verran vanha ja halpa masiina, ettei maksanut vaivaa yrittää korjauttaa. Tein sitten vähän taustatutkimusta (lähinnä fb:n ompeluryhmissä) ja menin ryöstämään säästötilini. Uudeksi ystäväksi valikoituis Hursgvarna Emerald 116. Ostin ompelukonenetistä, ja ostoillan jälkeen meni puoltoista vuorokautta ennenkuin kone oli jo miun hallussa. Kotiin kuljetettuna.


Päätin myös tehdä siitä erikoisen ratkaisun, että luen ohjekirjan ja kaikkea! Tässä pääsiäispyhinä voisi jotain pientä taas tehdä.

-Tiina

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Turvalonkerot


Toissaviikolla miun fb-seinälle (kuten varmaan kaikkialle muuallekkin Facebookissa) linkattiin muutamaankin otteeseen Ylen uutinen turvalonkeroiden tarpeesta. Tarpeessa pienen pienille käsille muuta näperreltävää, kuin sairaalan letkut. Valitettavasti en heti päässyt tuumasta toimeen, kun pikkusormen murtuma hankaloitti ikävästi pikkutarkkuutta vaativia käsitöitä. Nyt sormi on jo sen verran parempi, että pääsin hommiin. Tein yhden turvalonkeron/turvalonkeroista miulle linkkaaja + yhen itteltäni.


Lanka: Hjertegnr Carolina + jokin ohut puuvillalanka silmiin
Koukku: 3,5mm + 2mm silmiin

Sen verran muokkasin ohjetta, että tein kaksi ylimäärästä 30ks kerrosta mustekalatyypin kroppaan. Omaa silmää miellytti enemmän niin. Turvalonkeroiden värit valikoitui kesken olevan peittoprojektin mukaan.


Nämä lonkerot lähtee TAYSsiin pienten potilaiden hypisteltäväksi. Voi toki olla, että niille tulee muutama kaveri lisää ennen lähtöä.


Huomattavasti helpottaa elämää (virkkaamista), kun sormea ei tarvitse enää välttämättä teipata kaveriin kiinni! Saikkukin loppuu sopivasti huomenna, yllättävän nopeasti meni 2 viikkoa, vaikka pelkäsin kuolevani tylsyyteen ja "saikkumorkkikseen".

-Tiina

torstai 17. maaliskuuta 2016

Maman mattoprojekti 1/3



Tulin sairaslomaevakkoon Tampereelta Lappeenrantaan perheen luo. Vielä ei pienemmät koukut pysy kädessä, mutta isommilla pystyy jo jotain tekemään. Päätettiin sitten aloittaa äitin mattoprojekti. "Päätettiin"-termillä tarkoitan: äiti päätti - mie virkkaan. Tarkoitus olisi äitin eteiseen saada kolme eriväristä pyöreää mattoa. Lupasin maton/reissu pistää virkaten, eli hetken saa vielä odotella.



Kude: Lankava Lilli Ontelokude
Koukku: 10mm 


Aura-valikoitui malliksi, piti vaan jättää vajaaksi, kun loppui tila kesken. Miulla on kyllä jotenkin tiukka käsiala, kun en saanu kasin koukkua ees liikuteltua tuon kuteen kanssa, heh.
Oma fiilis: ihan kiva - 7,5. Jotenkin en nyt ole täysin tyytyväinen. Mutta äiti vaikutti tyytyväiseltä, eiköhän se ole pääasia.

Kude taas ei loppunut kesken, joten piti kaveriksi väkertää sangallinen kori. Jotenkin oon äärettömän huono arvioimaan kuteen kulutusta.

Handmade-merkki myös pyöröpuikosta
Tarttui sieltä Pyöröpuikosta muutama muukin juttu mukaan.. Rakastan kaikkea pientä kivaa tilpehööriä. Ja ehkä maailman paras idea myydä noita pingotusalustan palasia irtona! Miulla on se knitpicsin setti, mutta jotenkin se vaan helposti kaipaisi muutaman lisää.


Matonkuteen keriminen on muuten aivan käsittämättömän hanurista! En varmasti ole ainoa, joka tämän on huomannut. Yritin saada isosiskon suostuteltua kerimishommiin saatesanoilla "Tiiäkkö kun ne aikuisten värityskirjat on kuuminta hottia? Tää ois vähän niinkun semmonen aikuisten puuhakirja." Hää tais aika tarkalleen sanoa "Haist huilu!" Mutta keri silti!


-Tiina

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Lautasen ja lasin alle. (+ vähän ohjetta)


Käsipuolenakin saa jotain aikaan, kunhan muistaa: tarpeeksi yksinkertainen malli, iso koukku, hidas tahti ja vähän kerrallaan. Tiedä vaikka vahingossa oppisi vähemmän pakkomielteiseksi ihmiseksi, kun ei voi vetää parin (seitsemän) tunnin virkkaussessioita.


Tabletti (tein näitä kaksi)
Koukku: 4,5mm
Ohje: samalla kaavalla, kuin alemmat lasinaluset. 
Useampi kerros vaan väliin. 


(Oho, ja viimosen kerroksen "simpukoihin" teinkin näemmä vaan 5p, enkä 6p kuten lasinalusten ohjeessa.)

Jotenkin oon aina nauttinut yksinkertaisista jutuista, vaikka niitä vähän tylsä on tehdäkkin. Tosin näin sairaslomalaisena hirveen paljon mieluummin vähän tylsempiä käsitöitä, kuin ei käsitöitä ollenkaan! Ja tykkäsin kyllä Eco Cottonin virkkauksesta. Jotenkin semmonen mukavan "rouhee" fiilis. Teen kyllä tuosta uudestaankin.


Aika ihana muki, eikö? Sain siskolta joululahjaksi. Ihan vähän vaan vihjasin (laitoin siis suoran linkin siskolle whatsappissa). Muki on Virkkukoukkusesta

Vuoden alussa tein samalla tyylillä lasinalusia sateenkaaren väreissä, sekä varmuuden vuoksi mustaa ja valkoistakin.


Sateenkaari-lasinaluset
Lanka: Essentials Cotton DK (Tampereen lankamaailmasta)
Koukku: 3mm


Ohje: 
1. krs. 15 pylvästä lenksuun (ensimmäinen p on 3kjs kerroksilla 1-4)
2. krs. 2 pylvästä jokaiseen pylvääseen (30p)
3. krs. 1 p, 2 p samaan pylvääseen (45p)
4. krs. 2p, 2p samaan pylvääseen (60p)
5. krs. Jätä 2p väliin, 6p seuraavaan pylvääseen, 2p väliin, 1ks seuraavaan...jne (10 "simpukkaa")

Helppoo ku heinän teko!

-Tiina

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Hidaste.

Mitä tapahtui?

Tiedättekö ne parin kilon painoiset jumppapallot salilla, joita on kiva vaikka heitellä seinään? Mieki. Tehkää ittellenne palvelus - ottakaa ne kiinni KOKO kädellä, eikä esim. pikkurilli esillä. Yllättävän paljon sattuu kahdenkin kilon pallo.
 Se pikku pirulainen otti ja murtui. Sormi, ei pallo. Pieni ja sievä murtuma tosin onneksi. Kolmekymppiseksi selvisin ennen ensimmäistäkään luumurtumaa! Yllättävän paljon hankaloittaa elämää yhen pienen sormen olo poissa pelistä.

Ja tokihan yritin eilen mennä töihin. Myyjähommia, joten oletin että kassakonetta voi aivan hyvin käytää puolellatoista kädellä. Kyllä varmaan voiskin, jos se poissa pelistä oleva osuus olisi kivuton. Loppuillasta asiakkaat alkoivat jo tarjoutua itse viikkaamaan ja pakkaamaan tuotteensa pussiin.
Ei auttanut kuin häntä koipien välissä mennä aamulla takaisin työterveyteen. Poistuin 2 viikon sairasloman kanssa.


Nyt voikin sitten alkaa selvittelemään, mitä käsitöitä voi tehdä vajaalla kapasiteetilla. Hankala tilanne - kättä ei halua rasittaa, muttei pää anna olla tekemättä mitään.
Kirjovirkkaus osoittautui ainankin turhaksi unelmaksi, tullut kuin paha mieli. Isoäidinneliötkin vaati vähän liikaa sorminäppäryyttä. Miniontelokude-laukun virkkaaminen onnistuu näemmä ihan kohtuullisesti, mutta vain jos teen sitä hyyyyvin hitaasti sekä varovasti, ja vain pienen pätkän kerrallaan. Ehkä voisin myös kokeilla jotain ompeluhommia ja vaikka ristipistoja. Onhan tässä aikaa testailla...

Pitäisiköhän niille värityskirjoille antaa uusi mahdollisuus?


Oon omituisen lesona tästä elämäni ensimmäisestä murtumasta ja yritän lypsää kaiken mahdollisen sympatian! Jotenkin vaan toivoisin, että olis parempi tarina, kuin "Jep, olin kömpelö ja huolimaton. Taisi myös olla sitä kuuluisaa tyhmää päässä"

Edelleen vähän harmittaa, etten tajunnut työterveyslääkäriltä pyytää, että saisko niitä röntgeniä ittelleen. Hienon näkönen on käden luusto!

-Tiina

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Kirjanmerkkikulmat - ohjeistus.


Tämä on taas näitä "näin joskus pinterestissä/intagrammissa, ja siitä se idea sitten lähti". Eli näin kuvan kirjanmerkkikulmasta (tai mikskä hyö ikinä sitä kutsuukaan) ja päätin toteuttaa. Voi hyvinkin olla, että joku muu tekee järkevämmällä tavalla samanmoiset.



Tarvitset:
Rullan (tai seittemän) washi-teippiä. 
Omista kolme ylintä on tilattu teippitarha.fi. Alimmat pari tuli vastaan prismasta.
Paperia
Ite käyttäisin vähän vahvempaa, kuin perus tulostuspaperi.
Sakset.
Dymon
jos oikein villiksi heittäydyt. Tai oot kuin mie, ja haluat käyttää jokaisen mahollisen tekosyyn dymoiluun.


Leikkaa paperi (jos A4, kuten allekirjoittaneella) kahtia ja taita kahteen osaan. Taita paperin yläkulma ja leikkaa taittoviivaa pitkin kolmio.



Valitse teippi. Lähte ylhäältä käsin kieputtelemaan teippiä kolmion ympäri kerros kerrokselta.. Ota joka riville uusi teipin pala.

Takaa näyttää siis tältä.
Jatka kunnes paperi loppuu, tai merkkikulma on halutun pituinen. Tähän merkkiin miulle riittii kolme kerrosta, sitten leikkasin lopun paperin pois.



Koristele dymolla. Tai vaikka jollain kivalla tarralla. Tai jätä koristelematta. Käytä. Tee useampi. Siullakin on aivan varmasti useampikin kirja kerken samaan aikaan, myönnä pois!

Disclaimer: Jos siulla ei ole ennestään dymoa, ja olet vähänkään addiktiivinen luonteenlaatu, niin ÄLÄ OSTA. Huomaat pian, että jokainen kotisi käyttöesine/pinta/huonekasvi on merkattu.

-Tiina

torstai 3. maaliskuuta 2016

Kun visio ja toteutus ei kohtaa.

Olen loppuunmyyntiä pitävässä urheilukaupassa töissä, ja tänään yksi rakas työystävä jättää taas "uppoavan laivan". Kyseisen herrasmiehen kanssa ollaan höhötelty Icebugin "Kunnon pito on nasta juttu"-sloganille jo monta talvea. Noh, kai kaikilla teillä on jotain tyhmiä läppiä töissä? Päätin sitten tehdä herran icebugeille säilytyspussukan. Tätä väännettiin parin viikon ajan hartaudella. Mutta eihän siitä sitten näköistä tullut..

Ja tietenkin sen huomasin niin myöhään, ettei kerennyt mitään muuta tekemään.


Lanka: Pirkka-puuvilla tex 100 x 4
Koukku: 3mm

Ensin piti pistellä teksti suoraan virkkaukseen, mutta se näytti vielä ääliömäisemmältä. Mutta ajatus on tärkein? Ja ainankin se on valmis - voi hyvällä omatunnolla iskeä koukkunsa muihin kerkeneräisiin.



Onneksi porkkanakakku-cupcaket onnistui paremmin:



Ohje: Chocochili-blogissakin julkaistu Saara Törmän "oodi viidelle porkkanalle" (Saa vaivata-kirjasta).