Sivut

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Kettinkipussi joogamatolle


Väittävät omakehun haisevan, mutta täytyy sanoa että oon erittäinkin tyytyväinen tuotokseeni. Ostin tuossa kesäkaudelle joogakortin Om Yoga-koululle, ja joogamatolta puuttui kassi. Eihän se nyt sovi, että kangaskassissa kantelee joogamattoaan. Etenkin, kun matto mahtuu vain puoliksi k.o. kassiin. 


Eikö ole muuten maailman hienoin pyöräilykypärä? Niin miustakin! Käytäthän siekin pyöräilykypärää?


Ohje: Kettinkipussi - Virkkuri 2/Molla Mills
Lanka: Molla Kalalanka/Suomen Lanka
Koukku: 2mm

Kettinkipussi valikoitui ohjeeksi, mutta jatkui meeeelko paljon pitempään. Mutta yllättävän nopeasti valmistui! Mikäli muistan oikein miun traagisesti Lappeenrantaan juhannuksena unohtuneen käsityövihkon merkintöjä, niin aloitin tän 16. päivä. Eli alle kaks viikkoa! Sain kyllä vähän kuullakkin Lappeenrannassa perheeltä siitä, että KOKO ajan oli koukku kädessä. Heh. 

Hassusti meni kyllä kettingit vähän vinoon. Jotain tapahtui.. Oli muuten ensimmäinen kerta (yhtä pientä testiä lukuunottamatta), kun tein kirjovirkkausta pylväillä. Ensi kerralla varmaan taas paremmin. Harjoitus tekee mestarin ja niin edelleen.



Väri valikoitui itse joogamaton värin perusteella. Maton ympärillä on keltainen tarranauha. Näemmä salakavalasti pari vuotta vanha camelback on samaa värimaailmaa. On kyllä melkonen hyppäys ulos mukavuusalueelta: tässähän ei ole yhtään mustaa! Näinköhän tästä tulee useamminkin tapa.


Hihna, nyöri, nyörin...lukko? ja nuo tupsujen, noh mitkä ovatkaan, on kaikki ostettu Käsityöliike Merlettosta (klikkaile täältä).  Olin niin tyytyväinen, kun löyty samoja värejä! Ne on ne pikkujutut, kun tekee paljon.


Vuori on käytöstä poistetusta lakanasta (siirryin muotoon ommeltuihin, kun paloi käämi). Ompelu on perinteisesti "vähän sinne päin", mutta asiansa ajaa. Ja kunhan ei liian läheltä ota kuvaa, niin kaikki on ok. 

-Tiina





maanantai 20. kesäkuuta 2016

T-paitatyynyt

En teistä tiedä, mutta oma vaatekoko on "vähän" vaihdellut aikuisiällä. Miulla on edelleen pienimmiltä vuosilta bändipaitoja jne. jemmassa, vaikkei ole aikomusta enää kropan kokoa niihin sopiviksi muuttaa. Ei niistä eroon voi hankkiutua, mutta ei niitä viitsi kaapin perukoillakaan säilöä. Viltiksi niitä tuskin tulee ikinä tarpeeksi olemaan, mutta pienempiin projekteihin olisi useampikin. Esimerkiksi koristetyynyihin.


Nämä pari tyynyä on aiemminkin saattanut vilahtaa blogin kuvassa, nyt tekaisin vielä kolmannen. Yläkaappiin jäi vielä yksi ikean tyyny odottamaan päällystys inspiraatiota.


1. Otetaan liian pieni t-paita. Tässä tapauksessa Austin Lucas-paita, josta joskus olen epätasaisesti leikellyt hihattoman. Käännetään se nurinperin.

2. Mallataan ikean tyynystä, että mistä kohin lähetään ompelemaan. Suurinpiirtein. Nämä miun ompelut ei tarkkuudella pilattuja kyllä ikinä ole.

3. Ommellaan sivut ja yläpääty. Alapuoli jätetään osittain auki, että tyynyn saa tungettua sisään.

4. Tyyny sisuksiin ja alapääty ommellaan mahdollisimman nätisti käsin.


Nuo kaksi muuta tyynyä, Delta Force II ja Secret Society of Vegans, on jo muutaman vuoden vanhoja. Ne on tehty vanhoista lady fit paidoista, joihin tämä leidi ei rehellisyyden nimissä kunnolla tainnut mahtua niitä ostaessakaan.


Hyvin muuten edelleen huomaa, että jokin aika sitten oli kaverin kissa pari viikkoa hoidossa. Siitäkin on jo pari viikkoa + vähintäään 3 x sohvan läpi käymistä teippiharjalla, mutta ei ne häviä mihinkään! Ja joku (tai viisi) keskeneräistä käsityötä kuuluu aina sisustukseen. Tuon kyseisen ristipiston kanssa menee ikä ja terveys. Sitä on jo mm. tehty Star Wars episode 4-7 ajan.

Seuraava kierrätyskäsityö voiskin olla jonkun liian pienen t-paidan uhraaminen projektipussukaksi.

-Tiina

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Knit in Public Day ja piilotetun lahjakortin metsästys.

Osallistuin tänään Tampeen Lankamaailman neuletapahtumaan. Hetken tosin harmaata ja märkää säätä ikkunan läpi silmäiltyäni liian lyhyiden yöunien jälkeen mietin, että kääntäisin vaan kylkeä ja vetäisin lisää unta kupoliin. Mutta Tampereen Lankamaailma mainosti piilottaneensa 3 x 30€ lahjakorttia + lupaili hyvää alea KIP-tapahtumaan osallistujille, eli loppujen lopuksi ittensä motivoiminen liikkeelle oli yllättävän helppoa. Kahvia vaan naamariin, ja käsityöt laukkuun.


Eipä ole muuten ikinä Lankamaailma tuntunut niin isolta, kuin kirjekuorta ettiessä! Ensimmäinen onnekas taisi löytää lahjakorttinsa alle kymmenessä minuutissa. Mie sahasin edes takasin lankahyllyjen välissä tunnin. TUNNIN! Ei vaan pystynyt luovuttamaan, vaikka epätoivo iskikin kerran jos toisenkin. Mutta! Sitkeä työ palkittiin, ja vihdoin tajusin yhen pöydän mallinuken baskerista kurkistavan jotain ylimääräistä. Niin, enkä siis ollut kyseistä pöytääkään tiiraillut kuin palttiarallaa kakskymmentä kertaa.


Ei se ihan näin hyvin ollut esillä sentään. En oo ihan niin sokea. Yksi kulma pilkisti kortista. Voi jestas sitä voittaja-fiilistä! Etenkin näin (toistaiseksi) työttömälle lanka-addiktille. Ystävälleni kun laitoin kuvan saatesanoilla "löysin!", niin vastauksena tuli:

"Onneks olkoon! Et kyllä tarvi yhtään enempää lankoja :D "

Heh, uskaltaiskohan sitä joskus tehdä postauksen, missä esittelis lankavarastojaan. Ymmärtäisitte ehkä hyvin, mistä kyseinen ystävä puhuu.. 


Oonko mie muuten ainoa, kellä lahjakortit polttelee taskussa? Aina ollut sama juttu. En oo kyllä ollenkaan niitä ihmisiä, kellä saattais vahingossa unohtua lahjakortti laatikon pohjalle, ja mennä vanhaksi. Joululahjaksikin jos olen jotain lahjakortteja saanut, niin se on ollut aina jo seuraavalla viikolla käytössä.

Sain muuten myöhemmin päivällä instagram-viestin miun kanssa sinnikkäästi lahjakorttia ettineeltä nuorelta leidiltä, että hän löysi sen viimosen! Se oli vienyt kolme tuntia, eli hää jos joku oli korttinsa ansainnut!


Myönnettäköön, että hyvän KIP-alennuksenkin jälkeen löydetty lahjakortti ei ihan riittänyt näihin hankintoihin. Mutta nämä oli tarpeellisia! Ainankin osa. Ainankin tulee olemaan tarpeellisia. Joskus. Ja hei, jos kalalankaa saa alennuksella, niin pakkohan se on! Ainankin miun on pakko. Miulla saattaa myös olla ongelma... Toisaalta, eiköhän niitä oo aika monta vaarallisempaakin addiktiota, kuin lanka.

Kalalangan lisäksi mukaan lähti kahdet erikokoiset pitkät pyöröpuikot (ajatuksena opetella looppaamaan), kolme eriväristä kerää Essentials Cottonia ja uutta Magnum 100 printtiä maastokuvion mieleen tuovassa värityksessä. Miulla on sillekkin jo alustavaa suunnitelmaa.


Olin vähän kerettiläisenä liikenteessä: Vaikka kyseessä oli nimenomaan julkisen neulonnan päivä, niin miun mukana oli virkkaustyö. Tuossa on syntymässä Virkkuri 2:n kettinkipussukan ohjeella joogamatolle pussia. Toivottavasti.

Jestas mie kyllä tykkään näistä neuletapahtumista. Sanon näin jo kahden kerran vankalla kokemuksella. Siellä vaan istutaan eri ikäiset leidit käsityöt hyppysissä ja höpötellään mistä sattuu. Parasta.


Pari muuta neuletapaamiseen osallistujaa oli tuonut viime viikonlopun turvalonkero-talkoiden jälkimainingeissa lonkeroisia Lankamaailmaan. Jestas niitä on paljon! Ja ihanan värisiä ihmiset tehneet. Omat viime lauantaina lankamaailmasta saadusta lankakerästä olevat lonkeroiset ovat vielä vähän vaiheessa.


Knit in public päivään piti toki varutua asianmukaisin asustein: Lankakerä-korvikset ja virkatut helmet. 

...

Viime postauksessa esittelin Rakkautta & Mamarkiaa blogista tutulle Fridalle virkkaamani sadepilven. Näin kivasti Mari sai sen sopimaan Fridan pinnasänkyyn. Klikkaile tästä lukemaan lisää. Jestas mie oon hyvilläni, että hyö oikeesti tykkäs siitä! Etenkin kannattaa tuosta Rakkautta & Mamarkiaa-postauksen lopusta kattoa kuva nukkuvasta Fridasta sadepisarat hyppysissä. Jos siitä ei sydän sula, niin ei mistään.


...

Seuraatko muuten jo Mie ite!-blogia facebookissa? Ois hirveen kiva jos seuraisit. Tästä klikkailemalla pääset niin tekemään. Tai tuosta oikeella olevan palkin hienosta vajavaisilla atk-taidoilla tehdystä kuvakkeesta.


-Tiina

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Sadepilvi



Onkohan tämä rattaisiin lelu? Tai sängyn laidalle? En mie tiiä. Mie vaan sain idean, mutta en mie nyt herranjestas loppuun asti jaksanut miettiä. Mutta Mari (Rakkautta & Mamarkiaa) päättäköön sen. Mie vaan halusin tehdä jotain söpöä ja hauskaa Fridalle. Muutakin kuin costeau-pipoja (klik) (klik).


Sadepilvi
Koukku: 3mm
Ohje: Omasta päästä ja sinne päin

Ja millä se kiinnitetään siihen mihin se on kiinnittymässä? En mie kyllä tiiä sitäkään.. Mutta ehkä Mari tietää. Sikäli mikäli siis Frida käyttöön sitä huolii.


Lauantaina olin Lankamaailmassa virkkailemassa turvalonkeroita. Olin ensimmäistä kertaa tommosessa kässäilytapahtumassa, mutta en varmasti viimoista. Tuntemattomat ihmisten kanssa hengailu aina välillä vähän jänskättää, mutta tommosessa tilaisuudessa tuntuu mukavan luonnolliselta.


Kolmen aikaan oli jo pieni korillinen lonkeroita. Mie ja pari muuta tuotiin kyllä myös muutama aiemmin valmistunut lonkero myös mukana. Tunnistaako miun kurkistavan Sateenkaarilonkeron? Päivän aikana tein kaksi (ja puoli) kyklooppilonkeroa lisää. Miksi kyklooppeja? Koska näyttää hauskalta + silmien tekeminen on ärsyttävää. Win-win! Ton keltaisen turvalonkeron kirjotut silmät näyttää myös tosi kivalta. Tulee ihan Tipi mieleen.


-Tiina

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Vanulappujen loppu...ehkä.



Joku/jotkut oli on virkkailleet puhdistuslappuja ja postaillut niitä facebookin virkkausryhmiin. Niin miunkin sitten piti. Ainakin kasvovesijutuissa toimii erittäin mukavasti. Mitäköhän noille käy kynsilakanpoistoaineen kanssa? Ja mitenköhän kestää ylipäätään käyttöä? Eiköhän tämä selviä vielä ajan kanssa.


Koukku: 4mm ja 4,5mm

Yksi 50g kerä Puuvilla Bambua riitti melkein kymmeneen puhdistuslappuun. Vähän vaan vaati valkoista Bommix Bambooa kymmenennen nurkkaan. Ihan hyvin miusta, etenkin kun Kodin1:stä ostin 1,49€/kerä "muutaman" Cotton Bambooa. Ja miksi kaksi eri kokoista koukkua? Koska joku saattoi välillä hävittää sen toisen. Hups..


Yksi kysymys naama-asioihin liittyen: Kertoisko joku minkä kieron logiikan mukaan samassa pärstässä voi olla ryppyjä ja finnejä? Kyllä sitä nyt hiivatti toivois, että jos on niin vanha että silmäkulmat alkaa rypistyä, niin edes finneistä ois kasvanut ulos! Mutta ei taida ihan sitten mennä niin. 

Hei! Mie tein blogille myös fb-sivut. Klikkaile tästä seuraamaan. Sinne linkkailen aina kun postaan uutta blogiin + kaikkea muuta mielenkiintosta (ja etenkin vähemmän mielenkiintosta) sekalaista sössötystä.

-Tiina

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Suit sait!

Ystäväni Anne merkkasi miut joskus instagrammissa Kotivinkin kuvaan, jossa näkyi kyseisellä ohjeella tehdyt tiskirätit. Otin tämän tietenkin hienovaraisena vink vinkkinä. Samainen upea leidi täytti sitten muutama hetki sitten vuosia, joten laitoin koukun hommiin.


Itse rätit syntyi suht suit sait sukkelaan, mutta lahjan toimituksessa saajalleen asti kesti yllättävän kauan. Se on toki ihan kiva, että siirtää lahjan keittiönpöydälle odottamaan mukaan nappaamista. Se vaan myös vaatis, että lähdön hetkellä muistaa napata sen hiivatin lahjapussukan mukaan.


SUIT SAIT-rätit
Lanka: Novita Puuvilla-Bambu
Koukku: 4mm


Oli muuten ensimmäinen kerta, kun kirjovirkkasin tasona. Ja kuten kuvasta saattaa huomata, niin kyseinen valkoinen rätti oli se ensimmäinen. Tää oli kyllä hauska malli, voi olla että tulee uudestaankin tehtyä! Jos vaikka tekis jossain eri värissä yhdelle toiselle kaverille. Hmm..


-Tiina

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Vegaaninen kääretorttu

Oon kuullut toinen toistaan uskomattomampia tarinoita aquafabasta. Mitä se on? Niin siis se neste, mikä valutetaan ulos, jos vaikka ostetaan purkissa kikherneitä. Joku järkevä oli joskus tajunnut, että sehän samperi vaahdottuu! Uskomatonta. Ite tuun taas vähän jälkijunassa, ja oon vasta pari päivää tehny kokeiluja kyseisellä ihmeaineella.


Eka kokeilu ei ollu sen enempää, tai vähempää, kuin vegaaninen kääretorttu! Hemmetti, en oo syöny kääretorttua yli kymmeneen vuoteen! Kaveri  Tässä ohje tähän mennessä onnistuneimpaan versioon:


Vegaaninen kääretorttu

Yhden kikhernepurkin neste (miulla käytössä go green)
1,5dl sokeri
1 dl perunajauho
1dl venhnäjauho
2tl leivinjauhe

Uuni esilämpimään 225°

Vaahdota kikherneliemi. Joo'o! Se ihan oikeesti vaahdottuu! Käytä toki tehosekotinta, ettei iske jännetulehdus ranteeseen. Lisää sokeri ja vatkaile vielä. Lisää kuvat aineet ja sekoita.

Levitä uunipellille. Paista 225° n 6min.

Kumoa torttulevy sokeroidun leivinpaperin päälle. Anna jäähtyä.

Täyte:

Kuningatarhilloa

1 x "jämäkkä soijavispi" Kamomillan konditorian ohjeella (klikkaile tästä sinne)
(eli 1prk alpron vispiä ja 0,25tl agar agaria keitetään, annetaan kylmetä, makeutetaan ja vispataan)

Levitä torttulevyn päälle ohuehkosti hilloa ja jämäkäksi vispattua vispiä. (Helpoimpi rullata, jos ei ihan hirveetä kekoa ole täytteitä).

Rullaa nätiksi tai vähemmän nätiksi rullaksi. Leikkaa reunapalaset pois, että torttu näyttää nätimmältä. Syö reunapalaset. Kuorruta vispillä, joka jäi täytteestä yli. Jos vispiä jää edelleen (miulla jäi), niin pursota vaikka suoraan suuhun. Tai vaikka kaakaon/kahvin päälle.

Syö. Kutsu kavereitakin syömään. Tai syö kaikki ite, sekin on aina hyvä idea.

Huom: Tässä on niin vähän venhnäjauhoja, että oon aika vakuuttunu gluteenittoman version onnistuvan korvaamalla vehnäjauhot gluteenittomalla jauhoseoksella. Jos millon kokeilen, niin raportoin! Samoin jos joku sattuu kokeilemaan, niin pistättehän raportoiden. Kiitos.


Ensimmäinen kikherneliemikokeilu päätty vähän traagisesti. Se hemmetin liemi ei meinannu vaahdottua ollenkaan + lensi vielä pitkin keittiöntasoja, kun käsi lipes. Tässä ilmeisesti ongelmana oli se, että yritin vaahdottaa nesteen ja sokerin samaan aikaan.


Seuraava onnistu muuten hyvin, mutta olin kikherneitten sijaan ostanu vahingossa PUNASIA LINSSEJÄ! Mutta: go greenin punaisten linssien neste vaahdottuu myös! Tästä tein myös gluteenittoman, eli laitoin pelkkiä perunajauhoja 1,5dl. En tiedä miksi. No, tämä oli täysin ohjeajan uunissa, mutta paloi vähän päältä. Meinasi lentää seinään, mutta koska en ollut yksin kotona, niin jouduin kylmän rauhallisesti vähän rapsuttelemaan palaneita kohtia päältä ja torttua rullalle. Rullaus oli myös vähän haastavaa, mistä opin myös ettei täytteitä kannata laittaa määräänsä enempää. Ja että tietyn merkkinen mansikkahillo kutittaa miun suuta.


-Tiina