Kangas: Aida, 14ct
Lanka: DMC-muuliinilanka, käytin 3 säiettä.
Ensinnäkin: Mie aina aliarvioin ristipistoihin menevän ajan. Aina. Tämän alotin kyllä jo muutamaa päivää aiemmin, mutta a) vähän turhan verkkaiseen tahtiin ja b) pari väriä puuttui, ja ne sain vasta edellisenä päivänä. Onneksi lahjomispäivä oli vapaa, ja oltiin sovittu näkevämme porukalla vasta 17:30.
Toiseksi: Mie oon tohelo. Onnistuin saamaan keskeneräiseen ristipistoon pienenpienen haalean kahvitahran. Sitten toki kävin sitä pois peseskelemään. Pestessä opin tärkeän pointin: KÄYTÄ AINA VAIN VEDENKESTÄVÄÄ, TAI ITSESTÄÄN HAIHTUVAA MERKKAUSTUSSIA! Joku tampio oli siis käyttänyt ihan perus tussia pistojen paikan merkkaamiseen, ja sehän sitten kävi kahvitahraa pestessä leviämään.
Lienee sanomattakin selvää, että kyseinen tussin leviäminen oli hemmetin paljon pahemman näköinen, kuin kahvitahra. Miun kämppään ei mahu pesukone, joten pikapikaa pyykkitupaan, jossa onneksi JUST sillon oli kone vapaa. Pistin keskeneräisen piston pesupussissa hellävaraisella ohjelmalla (muun pyykin kanssa) pyörimään ja toivoin parasta. Sitten vielä puolisen tuntia kuivaushuoneessa hurisemista, ja taas jatkamaan pistelyä.
On sitä parempiakin kuvia otettu, mutta onpahan jotain! |
Liittyen ensimmäiseen kohtaan: jossain kohtaa laitoin jo kaveriporukalle viestiä, että voidaanko treffata ravintolassa puoli tuntia suunniteltua myöhempään.. Vietin koko päivän huonossa asennossa kykkien ja pistellen. MUTTA, pisto OLI valmis puoli tuntia ennen bussin lähtöä! Siinä ajassa kerkesin silittää työn, kehystää, ottaa pari käppäistä kuvaa, paketoida sen, laittaa itselleni housut ja vähän meikkiäkin.
Lahjanarua ei enää kerennyt... |
Loppu hyvin - kaikki hyvin. Lahja valmistui, lahjottu oli tyytyväinen ja ruoka oli ravintolassa hyvää.
-Tiina
P.s. Kuukauden postaustauon aikana oon kerennyt hoitaa koulun loppuun ja aloittaa uudet työt!