Virkatut värikoodatut sipulipussit

Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monta kymmentä vuotta virkatut sipulipussit on somistaneet keittiöitä, ja missä kaikkialla. Niissä on semmoista ajatonta nostalgiaa. Mummola-chic.

Pieni pesänrakennusvietti ollut päällänsä kesäkuusta asti, kun pistettiin hynttyyt yhteen. Suurin himo onkin tehdä kaikkea pikkusöpöä kotiin, vaikka sitten roikkuva koreja eteiseen, tai näitä sipulipusseja keittiöön. Nämä nyssäkät olivatkin ensimmäinen uudessa osoitteessa valmistunut käsityö. Kuvaaminen vaan meinasi taas jäädä.

Virkattu sipulipussi

Ohje: Virkattu sipulipussi - Novitaknits

Lanka: Liina kalalanka 12s (valkoinen ja beige) -Suomen lanka

 Molla kalalanka 12s (violetti) - Suomen lanka

Koukku: 2,5mm beigelle ja violetille ja 2mm valkoiselle

Tietenkään yksi sipulipussi ei riittänyt. Ei tietenkään! Pitäähän niitä sipulipusseja olla yhtä monta, kuin miten monta sipulilajia on arkikäytössä. Olin havaitsevinani hyväntahtoista myhäilyä asuinkumppanin taholta, kun väriasiaa ääneen pähkäilin.

Mukavan aivoton pikkuvirkkuu. Tein 12 säikeisellä ohjeen 9 säikeisen sijaan, koska tiiän, että miulla on helposi melko napakka käsiala. Valkonen kalalanka on miun sormiin aina ohuempaa, sille käytin vähän ohuempaa koukkuakin.

Siinä ne roikkuu

-Tiina

Roikkuvat korit ja kirjottu kyltti kissakotiin

Kuten miun instagrammia seuraavat hyvin tietää, niin olen muuttanut kissatalouteen. (Olkaa hyvät vaan instastoriessin jatkuvista kissakuvista, eivät tule loppumaan). Tai no yhdessä muutettiin uuteen talouteen kissojen kanssa. Tai no käytännössä muuttivat meille, koska tulivat viikkoa myöhemmin. Joka tapauksessa: karvaiset kaverit tulivat avoliiton kylkiäisenä. Onhan tässä ollut totuttelua reilun 10 vuoden yksinelon jälkeen kaikkiin uusiin kämppiksiin, mutta en kyllä enää haluaisi olla ilman.

Koska asun kissataloudessa, niin kaikki mitä omistan on kissankarvojen peitossa. Kaikki. Ihan kaikki. Mie alan pikkuhiljaa hyväksymään asian, mutta vieraiden ei tarvitse. Mietinkin, että on ihan kohteliasta jättää vieraille teippiharjoja käytettäväksi lähtiessä.

 

Roikkuvat korit

Ohje: Yrttihenkari - Molla Mills / Virkkuri - Muotoja ja pintoja

Eko ontelokude (ostin Paapo.fi)

Koukku: 9mm

 

Ajatus teippiharjakorista syntyi jo ennen muuttoa, mutta jäi muhimaan. Mietin, että laittaisinko jostain koukusta roikkumaan, vai iskenkö seinään hyllyn. Jälkimmäinen kaatui siihen realiteettiin, että miten hankala kissoja olisi pitää pois hyllyltä pudottelemasta mainittua koria. Ratkaisin ongelman raahaamalla vähin äänin kympin sisustustikkaat löytötexistä eteiseen. Eipähän tarvinnut tehdä reikiä seinään.

Tein korit Molla Millsin ohjeella, mutta paksummalla kuteella. Tulikin oikein hyvän kokoiset. Tein korit kahdelle eri askelmalle, alemmassa on vaihtorullia teippiharjoihin.

Koska tykkään höpsöistä pikkusöpöistä jutuista, niin tietenkin korit vaativat kyltin yläpuolleen. Etsin netistä ilmaisen fontin (dafont.com), piirsin tekstin läpi kankaalle ja pistin kirjoen. "Allekirjoitukset" ja nuoli on vapaalla kädellä tehty, kuten varmaan kivuliaan selvästi huomaa.

Näin joskus instagrammissa tämän kirjontakehykseen kehystämisen kikan (en muista, että kenen instassa), että kangasta leikataan vähemmäksi, levitetään liimaa ja nipsujen avulla jätetään kuivumaan. Oikein toimiva juttu!

Pohjaan kiinnitin liimalla melkein oikean kokoisen pahvin. Melkein. Mutta melkein on hyvin usein aivan riittävä!

Ja nämä ovat siis ne mussukat, kenen takia kaikki mitä omistan on kissankarvoissa. Kaikki.

-Tiina

Marcia Alpaca - virkattu alpakka

Amigurumihommelit jatkuu! Jo kolmas Animal Friends of Pica Pau-kirjasta virkkailtu kaveri.

No mutta heipä hei! Pitkästä aikaa! Projektien loppuun asti saattaminen on ollut vähän niin ja näin täällä suunnassa. Esimerkkinä tämä kaveri - tyyppi virkattiin valmiiksi jo vissiin helmikuussa, mutta se kuvaus.. Jossain kohtaa otin jo muutaman kuvan, mutta ne oli niin kökköjä, että kävi vaan harmittamaan. Nyt päätin laskea standardeja, ja luottaa siihen että tämä maailman söpöin alpakka korjaa potin.

Ohje: Marcia Alpaca - Animal Friends of Pica Pau - Yan Schenkel

Lanka: Catania - Schachenmayr

Koukku: 2,5 mm

Tulee muuten tosi (hyvällä tavalla) höpsö olo, kun kulkee pehmolelu kädessä kamera (puhelin) valmiina, lähellä Tampereen keskustaa. Saattoi sitä pari ohikulkenutta kääntyä uudelleen katsomaankin. Toivottavasti herätin vähän hilpeyttä!

Jostain syystä toi alpakan loimi ei sitten onnistunu ohjeen mukaan MILLÄÄN! Ohjeen mukaan se olisi siis soikea. Säästin hermojani ja tein suorakaiteen muotoisen, johon pistelin kuvioita.

Miusta toi häntäkin on niin söpö. Ihan ei taas kaikkien osien yhdistäminen mennyt ihan 5/5, mutta kelpaa miulle, ja tässäkin aivan varmasti kehittyy.

Tämä kaveri jää koristamaan miun (siis meiän... hitto tässä on vielä opettelemista!) kirjahyllyä. Aiemmin samasta kirjasta virkkaamat Robin Unicorn ja Daniel Jack Russell lähtivät toisiin koteihin. On tää kyllä hitto vieköön söpöintä, mitä oon hetkeen virkannu! No okei, oli ehkä rässiliivimuumit vähän söpömpiä. Ihan vähän.

Moro!

Tuun kyllä joka kerta hyvälle tuulelle, kun nään ton alpakan kurkistelevan hyllyssä. Ei piä olla liian aikuinen.

-Tiina