Sivut

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Voihan villa(ton)sukka!



Ohje: Pamikkosukat - Novita sukkalehti 2011
Novita Niitty - Hortensia
3,5mm puikot

Ohjeesta poiketen: vahvistettu kantapää + erilaiset kärkikavennukset.


Laiskana keskiviikkoaamuna on hyvä hoitaa kuvailutkin sängystä käsin. Miellyttävän tuntuiset sukat on paljaassakin jalassa. Pääsivät eilen käyttöön suoraan saunasta. Saunan jälkeen vasta neulotut sukat jalkaan, onko mitään parempaa?


Miellyttävä oli kyllä tätä lankaa neuloskella. Ja kun on näin monivärinen lanka, niin miun mielestä sillon kaipaa rinnalleen yksinkertaisen ohjeen. Tätä lankaa kyllä toivoisin Novitalta yksivärisenäkin, vois sitten ite väritellä miten sattuu.


Kuka tunnustaa? Kuka tunnustaa, että on samanlainen pakkomielteilijä kuin mie? Eli sukista pitäs tulla identtiset, saman verran rivejä jne. Sen(kin) takia kirjaan koko ajan pakonomaisesti miun kässävihkoon.


Tommonen möttönen jäi kerää vaihtaessa käsiin, kun piti saada sukkien värityksestä samanlaiset molempiin. IHAN ei ole rivi rivilleen samanlaiset, mutta pystyn ehkä elämään asian kanssa. Ehkä. Ihan hyvin.


Oispa tää lanka ollut vaikka koko matkalta tämän näköistä. Ihan nättiä oli kyllä näinkin, mutta itseeni iskee enemmän pienempi vaihtelu.

-Tiina

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Käsityöt iholla

Nonnu.fi esitteli herkän tatuointinsa ja kyseli instagrammissa muidenkin. Pitihän se kutsuhuutoon vastata, että pääsi esittelemään Juha Lensun (Raining blood tattoo) upeaa jälkeä. Juha on tehnyt miun kaikki tatuoinnit, ja jos miusta on kiinni niin tekee seuraavatkin. 


Ensimmäinen käsityöaiheinen tatuointini on tämä neulontakuva. Otettu tammikuussa 2008. Kuvakin on sieltä ajoilta. Otin itse muutama päivä/viikko tatuoinnin ottamisen jälkeen, siksi ei ole niin suoraan kuvattu, kuin itse artistin ottamat alemmat kuvat. Jonkun aikaa ennen tammikuuta 2008 olin kokenut kässäheräämiseni. Muutaman vuoden käsityöpsykoosi oli vähän enemmän lepotilassa, ennenkuin viime vuonna puhkesi taas kunnolla kukkaansa.


Neuloosi-kuvan kaveriksi toiselle olalle oli toki otettava virkkaustatuointi. Tietenkin. Tuohon aikaan (lokakuu 2008) olin enemmän neuloja, kuin virkkaaja. Nyt näyttää kääntyneen päälaelleen. Tämä kuva on otettu tuolloin ihan uunituoreesta tatuoinnista. Tarina ei kerro, että mistä tuon komean mustelman olin kehittänyt.


Tämä ompelukone on otettu syyskuussa 2009. Kuvakin samalta hetkeltä. Heh, uskallan väittää että selkä on nykyään vähän eri mallinen - tarttunut vähän lihastakin pehmeyden alle. Tämä tatuointi on myös miun ainoa peittotatuointi. Alla keskellä on 17 vuotiaana otettu pieni (onneksi pieni) tribaali.

Näiden lisäksi iholle on vuosien varrella tullut sydämmiä (+ äiti ja isi), kahvikuppia (+mummo) ja cupcake. Seuraavaan on jo alustava idea, mutta hautonee vielä ainankin ensi vuoteen.

-Tiina

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Suutarien tauoille.

Olen sunnuntaina työtön. Syksyllä toivottavasti alanvaihtaja ja opiskelija. Siihen asti olen vielä loppuviikon lopettavassa urheilukaupassa myyjänä, mutta sitten se vaihe elämästä taputeltu loppuun. Huippuja ihmisiä tuli tavattua, mahtavia ystäviä saatu ja sitä kuuluisaa työ- ja elämänkokemusta. Ala ei ehkä ole kuitenkaan oikea, mutta kyllähän tää loppuminen ottaa ihan hiton koville. Pitkin alkavaa vuotta on tullut leivottua lähteville työkavereille läksiäisleivonnaisia ja tehtyä läksiäislahjoja. Nyt ulotin oman läksiäiseni kunniaksi lahjani urheiluliikkeen seinien ulkopuolelle. Aah, rakastan antaa yllärilahjoja! Piti toki odottaa lauantaihin, mutta ehä mie millään malttanut..


Meidän kohta entisen puljun vieressä on suutari, jossa kävin muutamankin kerran höpöttelemässä mitä sylki suuhun tuo. Oon kova sössöttämään ihan mitä sattuu ja siellä on mukavaa porukkaa, jotka joten kuten jakso kuunnella mainittua sössötystä. Satuinpa kertana eräänä näkemään, miten heidän "säleikkö" oli kiinni, ja siihen oli kiinnitetty käsin kirjoittu "palaan pian"-lappu. Ja siitähän se ajatus sitten taas lähti.

Fontti valikoitui perinteisellä "cross stitch alphabet" googlen kuvahakuun -menetelmällä. Ja kyseinen suutari on Viiden Tähden Suutari, joka selittänee nuo pistellyt tähdet.


Tuo rautalangasta väännetty koukku ei ole mikään maailman nätein, mutta ajaa asiansa ja siitä saa kyltin ripustettua säleikköön. En oikein muutakaan hienoa ratkaisua keksinyt. Veikkasin kyllä, että hyö siellä suutarissa keksisivät heti, mutta ilmeisesti hyvin toimi miunkin ratkaisu!


Ristipistoissa on muuten aina se juttu, että niissä menee kauemmin, kuin mitä kuvittelet niissä menevän. Luulin, että muistaisin sen ystävän joululahjan jälkeen, mutta ilmeisesti kerkesin taas unohtaa.

Tämmöisen sai lievästä nälkäkiukkuongelmasta kärsivä ystäväni jouluna.
...
Täytyy sanoa, että olin enemmän kuin pikkasen mielissäni, kun näin tämän päässeen heti käyttöön. Ja kehuja tuli. Mie RAKASTAN kässäkehuja! Sain myös aivan mahtavan kuvan tän kyltin käyttämisestä korvakoruna, mutta se jääköön itteni ihasteltavaksi ja hihiteltäväksi.


-Tiina

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Miten monet käsityöaiheiset korvakorut ihminen tarvitsee?

...kerron sitten, jos niitä on joskus tarpeeksi. Vielä ei ole se aika. Vielä kun löytyisi selkeesti virkkaus-aiheisia riipuksia, niin alkaisin olla aika lähellä tyytyväistä.


Tämä on taas sitä rakastamaani maailman yksinkertaisinta koruaskartelua: koukku auki, riipus sisään, koukku kiinni. Eikä tarvita edes pikaliimaa, niin ei sitten käy mitään vahinkoja.. 






Lankakerät, lankakerä + puikot: Pyöröpuikko
Haikarasakset: Helmimeri
I <3 Knitting, isot sakset, singerit: Hämeen neule- ja ompelukone

(nämä jälkimmäiset valmistuivat vasta eilen, eivätkä ole vielä kunnolla päässeet "mitkähän korvikset sitä tänään valkkais"rotaatioon)

-Tiina

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Koruhommissa (ystäväni pikaliima + leikkimielinen arvonta)



En ole kummoinenkaan koruaskartelija. Hienot helmityöt menee ihan yli ymmärryksen. Mutta napit (ja näemmä mittanauhat) + korupohja + pikaliima on tarpeeksi yksinkertaista miulle. Ja ihan hyviähän näistä taas tuli.


Ihana violetti mittanauha suorastaan vaati hypätä mukaan Merletosta. Menin hakemaan vetoketjuja, kun parin postauksen takaisista Vihis-pusseista tulikin jäätävä (joskin lyhyt) somehitti. Hitto vie 1600 tykkäystä/reaktiota sipsikaljavegaaneissa! Niinpä lupauduin niitä muutaman vielä vääntämään.


Mittanauhaneula ja sen kaveri. Nauhaa vaan rusetille, joka väliin pikaliimaa (varovasti), korupohja taakse kiinni ja - voilá! Mittanauhan loppuosan metallistopparia vähän siirsin "ylöspäin", niissä kun on aina sitä tyhjää tilaa. Mitatessa ihan kätevä, askartelussa ei niinkään. Oon joskus vuosia sitten tehnyt myös vastaavan, mutta se oli vähän tylsempi valkoinen.


Bambi-napit löytyi Nappipuodista Näsilinnankadulta. Pienen pieni myymälä, mutta USKOMATON määrä nappeja hauskoilla esittelypohjilla. Vetoketjuja menin sieltäkin hakemaan, mutta bambit tarttui myös mukaan. Pilkkunapit on Hämeenkadun Eurokankaasta. Niistä vain varovasti puukolla kannat pois ja korutapit tilalle pikaliiman avulla.


En oo varmaan ikinä käyttänyt sormuksia, mutta voipi olla että muutama tulee vielä eri napeista tehtyä. Sormustaustaan vaan liimaa ja nappi paikoilleen. Muistaakseni tämä neulenappi on tarttunut mukaan Merletosta perinteisellä "en tiedä mihin tarviin, mutta nätti!"-ajattelumallilla.

....
Tulipa tuossa askarrellessa elävästi mieleen, miten isäni kielsi teini-ikäistä Tiinaa käyttämästä pikaliimaa. Haluaisin sanoa, että tämä oli täysin perusteetonta yli varovaisuutta. Haluaisin. Todellisuudessa muistan viilanneeni kynsiviilalla tietokoneen näppäimistä pikaliimaa pois. Hups! Ja miksi tämä tuli elävästi mieleen? Noh, tässä olisi tämmöinen kuva-arvoitus: Minkä sormen jouduin repimään irti ja mistä? Oikea vastaus voittaa jotain pientä ja toivottavasti kivaa. Jätä kommentti ja sähköpostiosoite.


Ja jos jollain ois hyvä keino saada pieni pikaliimaläntti pois lakanoista, niin olisin myös kovin kiitollinen. Siis ihan muuten vaan kyselen. Kaverin puolesta. Tiedättehän.

-Tiina

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Sateenkaarilonkerot

Viime aikoina ollut lähes pelkästään huonoja uutisia: terrorismia, "maahanmuuttokriitikoita", tukien leikkaamista, panama papersseja.. Mutta kyllä ilahdutti, että jotain hyvääkin välillä: Presidentti vhvisti sukupuolineutraalin avioliittolain. Eli ihmisoikeuksia taas askel eteenpäin. Hyvähyvä! Tänään sitten syntyi pari pride-henkistä sateenkaariturvalonkeroa. Eihän näistä voi olla tykkäämättä edes uuden lain vastustajat!


Koukku: 3mm

Samoin, kuin aiempiin turvalonkeroihin, niin näihinkin tein kaksi 30ks kerrosta ohjetta enemmän. Ja miksvarte kyklooppeja? Heh, koska niitä silmiä on ärsyttävä tehdä + nämä on söpöjä! Hmm.. Pitäisiköhän tehdä vielä yksi jokaisella kuudella värillä? Sitten ehkä alkaisi olla jo sen verran, että kehtaa lähetellä eteenpäin.


Hyvin vietetty vapaapäivä tähän asti: hyvää ruokaa, virkkausta, vähän siivoilua (yök, mutta lopputulos on aina kiva) ja illalla lähden vielä ulkoiluttamaan ensimmäisen postauksen Sinkkulaukkua. 

-Tiina

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Vihis-pussi

En tiedä miten paljon seuraatte markkinoille tulleita vegaanituotteita, mutta nämä Hoviruuan Kasvispiirakat (lempinimeltään Vihikset) on räjäyttäneet pankin etenkin ns. sipsikaljavegaanien keskuudessa. Kyllä - sipsikaljavegaani. Ei myö kaikki kasvissyöjät mitään terveysituhippejä olla (kaikki kunnioitus toki myös terveysituhipeille).



Noh, täytyy myöntää että itseeni nämä vihikset ei tehneet lähtemätöntä vaikutusta. Mutta johtunee siitä, että ex-Lappeenrantalaisena kermapyllynä olen tottunut liian hyvälle: MIKÄÄN ei voita kesämäen leipomon vegepiirakoita. Mutta se, että henk. koht. en ole maailman suurin vihisfani ei millään muotoa tarkoita sitä, ettenkö olisi sen fani, että vegaanisia tuotteita tulee koko ajan enemmän markkinoille. Sille siis oodina tämä pussukka (jonka pääasiallisena tarkoituksena on yrittää räjäyttää internetti sipsikaljavegaani-ryhmän osalta):


Ohjetta vilkuilin Nouseva Myrsky-blogista. Tämä projekti on jo hetken muhinut mielessä, mutta kaatunut siihen, että pitäisi selvittää kristallimuovin saatavuu. Kaamea vaiva. Etenkin, jos ei heti tajua vaan laittaa Merlettoon fb-viestiä, sillä sitä kautta asia selvisi parissa kymmenessä minuutissa. Ilmeisesti myös hämeenkadu Eurokankaaseen tulossa perjantaina kristallimuovia, mutta ehä mie NIIN kauaa jaksanut odottaa.

Ei se ole vino - sillä on LUONNETTA
Yllättävän hankala oli tätä roskien"kierrätys"pussukkaa tehdä, ja sen kyllä hyvin huomaa ompelujäljestä. Tuli ostettua sen verran paljon kristallimuovia, että pakkohan tän tyyppisiä on pari tehdä lisää. Vai olisiko jotain muita kristallimuovivinkkejä?

-Tiina

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Saimaannorppa

Vuosia sitten pidin käsityöblogia vähän pöljällä nimellä. Toisin tietty kuin tämä nykyinen mahtavasti nimetty blogini. Sieltä vanhan blogin uumenista löytyi myös kaverin kanssa kehitetty virkatun saimaannorpan ohje, jonka nyt päivittelen nykyaikaan. Kyllähän näin Lappeenrannan kasvattina saimaannorpilla on ollut aina iso paikka sydämessä.


Pusa Hispida Saimensis - Saimaannorppa

Koukku: 3mm

1. krs.: Lankalenkkialoitus. Virkkaa lankalenkkiin 6ks.
2. krs.: *1ks, 2ks samaan*, toista *-* krs:n loppuun asti (=9ks)
3. krs.: *2ks, 2ks samaan*, toista *-* krs:n loppuun asti(=12ks)
4. krs.: 1 ks jokaiseen ks:aan (=12ks)
5. krs.: *3ks, 2ks samaan*, toista *-* krs: loppuun asti (=15ks)
6. krs.: 1 ks jokaisen ks:aan (=15ks)
7. krs.: *4ks, 2ks samaan*, toista *-* krs:n loppuun asti (=18ks)

Kirjaile tässä välissä vaikka naama norpalle
8. krs.: *5ks, 2ks samaan*, toista *-* krs:n loppuun asti (=21ks)
9. krs.: 1ks jokaiseen ks:aan (=21ks)
10.krs.: *6ks, 2ks samaan*, toista *-* krs:n loppuun asti (=24ks)
11. & 12 .krs.: 1ks jokaiseen ks:aan (=24ks)
13.krs. *7ks, 2ks samaan*, toista *-* krs:n loppuun (=27ks)
14. krs. *7ks, 1ks 2ks:aan*,  toista *-* krs:n loppuun (=24ks)
15. krs.: *4ks, 1ks 2ks:aan*, toista *-* krs:n loppuun (=20ks)
16. krs: *3ks, 1ks 2ks:aan*, toista *-* krs:n loppuun (=16ks)
17.krs.: 1ks jokaiseen ks:aan (=16ks)
18.krs.: *2ks, 1k 2ks:aan*, toista *-* krs:n loppuun (=12ks)
19.-22.krs.: 1ks jokaiseen ks:aan (=12ks)

Tässä kohtaa olisi hyvä täytellä norppaa
23krs.: *1ks, 1ks 2ks:aan*, toista *-* krs:n loppuun (=8ks)

Ja pyrstön kimppuun!


Paina pyrstö yhteen. Liiku (tarvittaessa) piilosilmukoilla pyrstön keskikohtaan.
3js, 1 pitkäpylväs samaan silmukkaan, 1 pitkäpylväs + 1 pylväs seuraavaan silmukkaan. Katkaise lanka, päättele.
Sama toiselle puolelle.

Evät:
Tee 4kjs. Tee viimoista langanvetoa vaille valmis pitkäpylväs koukulta katsoen neljänteen silmukkaan. (Eli siis ensimmäiseen). Tee pitkäpylväs samaan silmukkaan. Tee yksi kjs. Päättele.




Toinen evä samoin. Kiinnitä norppaan.



Kerro miulle saiko tästä mitään selvää. Näytä myös maholliset norpat.
Kiitos!
Joku pienen värivaihtelun lanka olis varmaan kyllä omiaan tähän. Tulisi enemmän norppamainen fiilis.


Alkuperäinen vuonna 2007 valmstunut norppa majaili pitkään edesmenneeni isän mökillä. Taisin iskän kuoleman jälkeen sen sieltä napata varmaan talteen. Nyt vielä kun muistaisi, että mikä se kyseinen varma paikka oli. Kaikenlainen luontoon ja Saimaaseen liittyvä asia tuo myös isin mieleen, ja tänään olen taas ollut isäänsä ikävöivä 30 vuotias pikkutyttö, ja tämä pikkunen projekti tuntui hyvältä tehdä juuri tänään.

-Tiina

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Peittoprojektin kuulumisia

Joko tunnistaa?


Oon AIVAN varma, että oon tehny oikeen määrän noita mustia isoäidinneliöitä! Mutta missä se yksi pikku pirulainen luuraa? Murr. 
Valmistuukohan tämä kesäksi?
Ja mitä väriä laittais ympärille?
Miksi tämä on näin tylsää jo nyt?
Jaksaako näitä ikinä liittää toisiinsa?

-Tiina