Sivut

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Maailman upein Star Wars kaulaliina

En aina neulo onteloneuletta, mutta kun neulon teen sitä Star Wars hengessä. Tää on siis miun elämäni toinen onteloneule, ensimmäinen oli samalla teemalla Pick your side-cowl


Tämä on näitä projekteja, jotka on antaneet odottaa itseään. Suunnitelmasta toteutukseen taisi kulua vuosi jos toinenkin. Muistelisin törmänneeni malliin instagrammissa, ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Syyt lienevät selvät. Fanityttö, mikä fanityttö.


(jostain syystä välillä suora linkki takkuilee, mutta Ravelryn ohjesivun kautta ainakin pitäisi löytää perille)
Lanka: Jubileumsgarn - Svarta Fåret
Puikot: 3,5mm


Lankamaailmassa oli pari vuotta (?) sitten puoli-ilmaiseksi tuota svarta fåretin jubileumsgarnia (akryylilankaa), jota tuli ostettua vähän useampi kerä, kuin mitä haluaisin myöntää. Siitä riitti tähän huiviin enemmän, kuin paremmin. 


Sitten vaan sormet ja varpaat ristiin, etten ala katumaan halpaa lankavalintaa, jos käy kunnolla nyppyyntymään.. Veikkaan kyllä, että tää kaulaliina on aika harvoin käytössä, koska on sen verta paksu. Kovilla pakkasilla ja spesiaalitilanteissa. Pituuttahan tällä kaverilla on myös huomattavasti enemmän kuin miulla, ja mieki oon sen 172cm.


Mie tykäistyin selkeästi enemmän tuohon mustapohjaiseen puoleen. Dark side jne. Harmi etten tätä heti alussa ennustanut, koska olisin silloin laittanut sen ns. oikeaksi puoleksi. Nyt kaikki tuolla mieluisammalla puolella on peilikuvina. Pikkuvikoja toki, ei haittaa.



Neuloin joka rivin alussa oikeaan silmukkaan molemmat langat, ajtuksena että tulisi kivan näkönen reunus. Ei ehkä ihan vastannu visiota, mutta tämäkään ei haittaa. Tää kaulaliina on silti upeinta mitä oon ehkä ikinä tehnyt. 


Neljä kuukautta siihen enemmän ja vähemmän intensiivisesti neuloen meni. Joka hetken arvoinen!

-Tiina


maanantai 11. helmikuuta 2019

Projektipussi arvonta 3 vuotiaan blogin kunniaksi

Hyvää syntymäpäivää miun pikkuinen blogi!



Edelleen hengissä, joskin vähän hiipunut. Toki mennyt niinkuin suunnittelin: kirjoitan kun jaksan ja kun on esiteltävää. Miun instagrammi on paljon aktiviisempi.  Ehkä se on se vaivattomuus? Joka tapauksessa, tämä blogimuotoinen hiljainen taapero täytti 3 vuotta, ja mikä sen parempi tapa juhlistaa, kuin lahjoa jotain muuta. Mie rakastan lahjomista.



Säännöt: Pistä kommenttia, ja kommenttiin myös sähköpostiosoite, mistä siut tavoittaa. Aikaa osallistumiseen on tiistaihin 19. pvä klo 20 asti.  Voittajan tavoittamisesta postitan palkinnon viikon sisällä Suomessa sijaitsevaan osoitteeseen.


Arvottavana Finlaysonin Seikkailumuumista ommeltu projektipussi ja kaksi kerää Adlibriksen Socki Glam-lankaa.


Projektipussi, kuten palttiarallaa kaikki kässäpussit mitä ompelen, on ommeltu Noodleheadin open wide zippered pouch-ohjeistuksella. Ihan paras. Ja aina toimivia, vaikka miulla tuppaakin menemään vuorit ruttuun ja ompeleen vinoon. #sorisiitä Palkinto tulee myös sisältämään kissankarvoja. Sori siitäkin..


Tuo lanka on ns. vahinko, jonka laitan kiertämään. Sain viime tilauksen yhteydessä ihan väärän paketin adlibrikselta, ja pahoitellessaan sanoivat, että saan pitää väärätkin. Eli mm. nuo langat.

Kokoa pussukalla on noin 38cm x 33cm


Onnea arvontaan!
-Tiina

maanantai 21. tammikuuta 2019

Kauratyynyt

Kauratyyny on maailman parhaiden keksintöjen kärkipäässä. Ehdottomasti.


Miun päivien kulkuun vaikuttaa vahvasti valitettavasti myös päänsäryt ja migreenit. Sattuuko? Miten paljon? Millä tavalla? Miten sitä voisi auttaa? Apukeinoarsenaalissa on (tietenkin särky- ja migreenilääkkeiden lisäksi) kuumat suihkut, kylmäpussit ja lämmitettävät kauratyynyt.


Tai no eiliseen asti tyyny (1). Miulla oli yksi yksinäinen hienosti palveleva kauratyyny, jonka oon tenhyt arviolta 8 - 10 vuotta sitten. Oli jo korkee aika hänen saada työkavereita. Kauhee duuni yhelle kauratyynylle. Päätin ensin tehdä yhden nyssykän vanhan kaveriksi, mutta niinhän se piti taas tehdä useampi, kun vauhtiin pääsi.


Miulla siis yksi asia, joka aiheuttaa päänsärkyjä ja myös migreenejä on niskajumi. Sillon on paras laittaa lämmintä niskalle, kylmää otsalle, mennä pimeeseen huoneeseen pötkölleen ja toivoa parasta. Kauratyyny on myös menkkojen aikaan korvaamaton kaveri joko alavatsan, tai -selän päällä. Tai ihan vaan vaikka peiton alle laitettuna, jos on vaan kylmä. Kuten miulla usein on.


Tyynyjä syntyi Eurokankaan palalaarista kalastetusta pilkullisesta farkkumaisesta kankaasta, jämäpalasta Tomppaa, sekä Almandiinin ihanista kissoista. Kesäkuusta asti kissatauloudessa asuneena oon huomannu, että kissat on kovia "auttamaan" kaikenlaisissa asioissa (myös näiden ompelussa mm. makaamalla kankaiden päällä ja hyppimällä silitysraudalle, sekä meinaamalla syyä kauranjyviä), joten noi avuliaan näköset kissatyypit kankaassa tuntui osuvalta valinnalta, vaikka kangas olikin alunperin muuta tarkoitusta varten ostettu.


 Isoimpaan, ja yksinkertaisimmalla kuosilla olevaan kirjoin vielä #yhyy, ihan vaan kauratyyny-tilainteita yleensä värittävän itsesäälin takia. Ja koska ajattelin, että se on hauska. Dmc:n muliininlangan kaikki 6 säiettä käytössä, sekä slip stitch, mikä hän ikinä suomeksi onkaan.


Vaikka pienemmät kauratyynyt on erittäin käteviä, niin kyllä toi iso sininen oli loistava idea. Etenkin, jos on niskat epäkkäitä myöten jumissa, niin ihana heittää olalle. Sisällä noissa tyynyissä on kuorellisia kauranjyviä. Ilmeisesti sillä ei ole väliä onko kuorettomia, vai kuorellisia, mutta muistelisin silloin vuuuuuuuosia sitten käyttäneeni kuorellisia, joten niitä piti ettiä nytkin. 


Kaikkien pussukoiden ompelu aloitettiin ompelemalla suorakaiteen muotoinen pussukka, jonka toinen lyhyen sivun jätin kulmia vaille auki. Isoon siniseen tein osion kerrallaan: ompelin reiluun puoleen väliin - täytin - ompelin kiinni, ja sama muille kolmelle osiolle. Lopussa lyhyt sivu kokonaan kiini käsin harsimalla. Pitkittäisen saumojen pusseissa ompelin saumat nyssykän ollessa tyhjänä, täytin tilat ja harsin lyhyen sivun kiinni käsin. Kissapussin kapeampia onkaloita oli vähän ärsyttävä täyttää, mutta selvisin.


Lopun kissakevennys: auttaja-kissa Kimmo auttoi kuvien ottamisessakin.

-Tiina

tiistai 1. tammikuuta 2019

Virkkurin kuosikirja ja vino pussukka.

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.


Mie myönnän: oon fanityttö. Molla Mills on miun kässäidoli. Tästä voisin todisteena esitellä sinkulaukunSiksak-penaalin, Siksak-laukunKettinki jookamattokassinCamo siksak-laukunSiksak-meikkipussukan, Leo-laukunKahden kuosin kehyspussukatPinkkimustan pussukanlisää Siksak-kehyspussukoita ja roikkuvat korit.  Eli tietenkin piti myös hänen uusinpansa, eli Virkkurin kuosikirja saada haltuun. Kirjan esittelyssä kesti hieman, koska halusin saada siihen liittyvän käsityönkin valmiiksi.


Kaltaiselleni Molla Mills-fanille kirja meinasi tuoda ihan ensi silmäyksellä pienoisen pettymyksen: onpa paljon tuttuja malleja. Omistan kaikki virkkurit, sekä kalenterin, eli väitän että useat Molla Millsin kuviot on miulle tuttuja. Kuitenkin tarkemmin katsottuna onhan tässä useampikin uusi ihana kuosi. Hupsistarallaa-blogia vapaasti lainaten: Best of levy uusilla biiseillä höystettynä.


Kirjassa on miun mielestä uusi fiilis aiempiin virkkureihin verrattuna. Jotenkin raikkaampi. Ehkä jopa tyylikkäämpi. Mutta kuitenkin edelleen helposti lähestyttävä. Ainoa miinus ulkoasussa (joka oli myös virkkuri 4:ssa) on pehmeät kannet. Tämä on luonnollisesti vaan miun ongelma, mutta jostain syystä tykkään kovakantisista kirjoista. Mutta ehkä tässä on ittelle vaan opettelun paikka. 


Vaikka ennenkin olen tykännyt Virkkuri-kirjojen kuvista, niin nyt on ehkä vielä hienompia. Tai eri lailla hienoja. En mie tiiä. Ja plussaa myös siitä, että vaikka vanhoja tuttuja kuoseja oli myös, niin vanhoja kuvia niistä ei oltu kierrätetty. Myös kuvauspaikkoja oli mainittu kirjan teksteissä. 


Ihmisten inspiraation lähteet on eritysen kiinnostavaa luettavaa. Osalla kuoseista oli myös syntytarinaa mukana, eli kirjassa on mukavasti ns. oikeetakin luettavaa ohjeiden lisäksi. Toki kukapa ei välillä lukisi ihan vaan ohjeitakin iltasin sängyssä? Ai ei kukaan? Vain mie? Outoo.. 


Tässä kirjassa oli käytetty entistä enemmän ns. pehmeitä materiaaleja. En tiedä miksi, mutta en ollut kunnolla miettinyt esim. viltin kirjovirkkaamista. Ennen tätä kirjaa siis. 


Vinojen kaakelien pussukka
Kuvion ohje: Evora / Virkkurin Kuosikirja - Molla Mills
Syyskuu / Virkkurin Kuosikalenteri 2018 - Molla Mills
Lanka: Liina Kalalanka, 12 s - Suomen Lanka (musta ja vaaleanharmaa
Koukku: 1,5mm

Tunnustus: laukku tuli aloitettua jo syyskuussa, jolloin ei vielä kirjaa ollut. Mutta koska sama kuosi löytyy kirjastakin, niin sopii hyvin tähän postaukseen.


Mietin ensin, että tekisin laukun. Mutta koska pyörönä tehty kirjovirkkaus vetää aina vinoon, niin se näin selkeän geometrisessä kuviossa ärsytti liikaa. Mie en YMMÄRRÄ miten ihmiset saa omat pylväänsä suoraan toisten päälle. Yritin myös sitä, että tekisin vaan silmukan takareunaan, mutta miun käsialalla siitä ei tullut tarpeeksi nättiä. Tästä tuli siis joku muu nyssykkä. Ehkä siitä vois tulla projektipussi, tai ns. toilettilaukku. Vinkkejä suorempaan otetaan vastaan.


Kuviota tein ns. kuuden laatan leveydeltä, ja kahden laatan korkeudelta, ja sitten vaihdoin langan sinapin väriseen. Jatkoin muutamia kerroksia pylväitä, koska halusin eri värisen pohjan. Kassia kootessa alasauma kiinni, ja pienet sisäänotot. 


Sitten vielä vetoketju (käsin ommellen) kiinni. Tapojeni vastaisesti jätin vuorittamatta tämän. Ajattelin, että koska tämän tarkotus on vielä epämääräinen, niin sillä ei olisi niin väliä, kuin vaikka laukussa. Mutta ainahan sen saa myöhemmin vuoritettua jos alkaa potuttaa.


Niin, ja hyvää uutta vuotta! Tuliko tehtyä käsityölupauksia tälle vuodelle? Miun lupaukset näkyy instagrammissa. Jos teet omia, niin kerätäänkö ne kaikki #käsityölupaukset2019 alle, niin päästään kaikki ihailemaan.

Inspiroivaa kässävuotta 2019 joka ikiselle!

-Tiina



sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Joulukalenteripipo

Myönnän avoimesti, että miussa asuu keskisuuri jouluhössöttäjä. Väitän kyllä, että tämä on perinnnöllistä. Huh, näkisittepä miun äitin talon jouluna! Miun jouluhössötys on vielä merkittävästi hillitympää, mutta myönnän että tämän vuoden tammikuusta asti puhelimesta on löytynyt "Ideoita J:n joulukalenteriin"-lista.


Tämä on ensimmäinen joulu ikinä, kun asun kenenkään kanssa, joten asiasta oli otettava ilo irti. Totesin, että pääsen ehkä helpoimmalla, jos teen kalenterin johon vain "ilmestyy" päiville omia paketteja yksi kerrallaan, tai pienissä ryppäissä. Etenkin, kun kaikkien luukkujen täytettä ei ole välttämättä vielä hommattu.


Aiemmin olin ajatellut joulusukka-tyyppistä ratkaisua, mutta kun sain Kototekoja-kirjan arvostelukappaleen, niin ajatus pipopiposta jäi kummittelemaan. Eurokankaan palalaarista tuli sukellettua ihanaa jouluflanellia, ja varastoissa oli jo kiinnisilitettävää polyesterihuopaa, eli mikään ei estellyt. Ensin ajattelin tehdä itse tupsunkin Kototekoja-ohjeella, mutta en löytänyt mieleistä tekoturkista siihen hetkeen. Tupsuna onkin sitten H&M:stä ostettu joulukoriste.


Joulukalenteripipo
Ohje: Pipopipo - Kototekoja - ihanasti itse tehty / Sanna Suonpää
(tein pari cm pienemmän, kuin kirjassa)
Kangas: Flanellia, Eurokankaan palalaarista sukellettua
Tukihuopa:  Ompelijanmaailmasta, silittämällä kiinnitettävä polyesterihuopa. 
(Myyjä kertoman mukaan valmistettu kierrätysmuovista, tykkään!)


Kalenterin sisällöstä en viitsi kertoa, jos tätä vaikka stalkataan. J, tarkoitan siuta! Mutta ei sisällä (hirveesti..) turhaa krääsää, mukavia järkijuttuja. No okei, vähän sitä krääsääkin. 1. päivän luukusta löytyi paikallinen olut ja 2. sukat. 


Tunnustus: en ole ikinä tehnyt napinläpeä. En ikinä. Okei, ehkä ala- tai yläasteella, jos on ollut pakko. En muista. Ehkä se voisi olla miun uudenvuodenlupaus ensi vuodelle: ompele napinläpi! Mutta tämä ei ollut vielä se hetki jolloin uskaltautuisin napinläven pariin. Ompelin siis pipon sisälle ripustuslenkin, ja päällystin vielä napin pipokankaalla, että sain sillä peitettyä lenkin ompeleet. Asiasanat: hätä, keinot, keksiminen.


Kalenterista, tai lähinnä huomaavaisuudesta ja hemmottelusta, on täällä tunnuttu olevan melko hyvillään. Ihan parasta. Rakastan ihmisten lahjomista, etenkin yllärinä.

-Tiina




sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Virkattu AT-AT

Aivan hyvin voi yli 30-vuotias virkata itselleen synttärilahjaksi pehmolelun. Näin mie ainankin itselleni kerron.


Tämä oli taas niitä projekteja, jotka oli suunnitelmissa huomattavan ajan hautumassa. Ohje ja langatkin oli ostettu jo varmaan vuosi sitten. Ohjetta selatessa kuitenkin se palasten määrä hieman hidasti aloittamista. Meinasi siis yksinkertaisesti vaikuttaa liian työläältä. Ohje oli kyllä selkeä, suosittelen!


AT-AT Walker
Lanka: Catania Denim - Shcachenmayr
Koukku: 2,5mm

Mikä ihmeen AT-AT? Star wars- intoilijat tietää, ja muita asiassa auttaa mm. wookiepedia.

Pehmo ei ole kovin pieni, kissa on valtava

Synttärit oli miulla jo pari viikkoa sitten, mutta vähän elättelin toiveita pienestä ensilumipläntistä, että oisin voinut mennä kuvaamaan AT-ATin Empire Strikes Back:in hengessä. Mutta niin on harmaa ja kostea marraskuu, että AT-AT viihtyy sohvalla muun tätä kämppää asuttavan porukan tapaan.


Olin varannut kaksi kerää vaaleampaa harmaata Catania Denimiä, sekä kerän tummempaa. Tummempi riitti enemmän kuin hyvin, mutta vaaleampi harma loppui viime metreillä, ja AT-AT:in jalkojen "mutteriaplikaatiot" on perus Catanialla tehty. Pikkuvikoja. Tuo osien liittäminen toisiinsa ei ole edelleenkään miun leipälaji, ja oli vähän ristiriitaiset fiilikset tän ohjeen tavasta liittää ne perus ompelulangalla. Toisaalta helpompi, mutta toisaalta vähemmän nätti, jos jää eri materiaalia oleva lanka vähänkin esille. Ja jäähän se.


AT-AT muutti asumaan kaltoin kohdellut (kissojen taholta..) jukkapalmun kanssa korkean hyllyn päälle, missä siihen ei pääse täystuhot käsiksi.


Yksi vuosi muuten ostin ittelleni synttärilahjaksi Xbox 360 Star wars editionin, joka on toiminut lähinnä erittäin kalliina dvd-soittimena. Oon maailman huonoin pelaaja. En osaa edes lego star warssia. Pitää varmaan lainata joltain muksua opettamaan.

-Tiina 


lauantai 20. lokakuuta 2018

Kototekojen inspiroima

Kototekoja-kirja saatu Tammi kustantajalta arvostelukappaleena.



Iki-ihanan Kototeko-blogin Sanna Suonpään Kototekoja on niitä kirjoja, jotka saavat oman mielikuvituksen laukkaamaan. Kauniita kuvia selatessa tulee vääjäämättä mieleen myös omia versiota saman idean perusteella. Sivun 44 sydänhapsu-kaulakoru muuttui sadepilvi-kaulakoruksi.


Kototekoja-kirja aloittaa kertomalla mitä on kototekoilu, ja kannustamalla siihen seitsemällä opilla. Välissä on ihania pieni- ja vähän suurempitöisiä ohjeita viiteen osa-alueeseen jaettuna. Vaatteista tauluihin. You name it, Sanna on sen kansiin laittanut. Lopussa kannustetaan kestävään kototekoiluun helposti lähtestyttävillä vinkeillä, joista yhtä jos toistakin allekirjoittanut saisi toteuttaa enemmän.






Kirjan ihana kuvamaailma on taattua Kototeko-laatua kaunista ja herkkää. Ihania pastellisävyjä luonnollisen rouheilla pinnoilla ja materiaaleilla ryyditettynä. Kirjassa näkyy paljon korkkikangasta ja nahkapaperia, erittäin ajankohtaisia materiaaleja, joissa on nyt erittäin helppo saatavuuskin. Myös vuoden käsityö: kirjonta on edustettuna Kototekoja - ihanasti itse tehty kirjassa. Toisaalta olisi ollut ihana nähdä enemmän aihepiireihin liittyviä ohjeita, mutta toisaalta pidin todella paljon tästä että kirjassa oli vähän kaikkea. Ja hei, tämähän avaa hyvin oven Kototekoja-kirjasarjalle! Kototekoja - kaunista ylle, Kototekoja - Tyylikkäästi tallessa jne. Hih, pistäthän Sanna korvan taakse.


Osa ohjeista tekee mieli toteuttaa sellaisenaan, osa ohjeista jättää toisten toteutettaviksi ja osa ohjeista oli itselle semmoisia "täähän on tosi kiva, mutta ehkä näin tehtynä.." Tosiaan Sannan sydänhapsu-kaulakoru sai vähän tummeman muodon sadepilvenä. Jostain se idea vaan tuli kuvia katsellessa. Käytin mustaa nahkapaperia ja lankana oli Drops Loves You 9, farkkuisen värisenä. Mie veikkaan että kahtia-säilytyspussukat menee myös toteutuslistalle, mutta ehkä myös vähän muokattuna. Katsotaan miten lähtee idea toteutukseen.


Sanna Suonpää sanoo "Kototekoja - ihanasti itse tehty on rakkaustarina". Se todella. välittyy lukijallekkin. Kirjaa ei voisi epäillä kenenkään muun tekemäksi.

-Tiina