Sivut

maanantai 1. huhtikuuta 2019

Sateenkaari Secret Paths-huivi


Voihan liukuvat lankakakut, onko mitään ihanampaa? Tämän huivin mie alotin jo palttiarallaa vuosi sitten. Jossain kohtaa tajusin, ettei mitenkään riitä ohjeen mukaiseen lopetukseen huivi ja käämihän siinä paloi. Tietenkin. Eli suutuin ja jätin pitkäksi aikaa sikseen, koska "ei siitä kuitenkaan tuu niin hieno". Eteenpäin kelaukella: TULIPA!


Koukku: 3,5 mm


Tämä huiviraukka siis odotteli tyhjän panttina kuukausitolkulla. Kerkes muuttaakkin välissä viime kesänä, ja sillonhan mie sen vasta unohinkin pussukkaansa nyhjöttämään, ennenkuin nyt yhteen yövuoroon nappasin mukaan. 


Yritin paria eri lopetusta, koska ohjeen mukaisiin krumeluureihin ei riittänyt lanka, mutta ei siitäkään oikein tullut mitään. Jos olisin tehnyt mallitoistoa vain sen kolme kertaa, niin ei olisi päässyt koko lankakakakun väriloisto oikeuksiinsa. Lopetin sitten neljännen mallitoiston aikana kerrokseen 14., jonka tein ohjeen pylväiden sijaan pitkillä pylväillä. Aivan hyvä tuli!


Käytin sen verran hyvin grammalleen tuon Whirl-kakkusen, että tupsuista uhkasi tulla vähän turhan kaposet. Kävin sitten lankavarastoja läpi, ja totesin että Hjertegarnin Cotton nro 8:n lila on melkosen saman värinen. Tupsuissa siis osa sitäkin lankaa. Mie en ainakaan ees huomaa eroa.


Oli muuten ensimmäinen kerta, kun pingotin mitään kissataloudessa. Opin seuraavaa: Seuraavaksi hoidan pingottamisen kokonaisuudessaan suljetun oven takana parvekkeella, ettei tarvii olla sydän syrjällään kun kissat hyppii päin käsitellessä nuppineuloja. Hemmetin urpot.. Parveke oli ainoa paikka, missä huivi sai kuivua rauhassa, ja sinnekkin olisivat karvaiset herrat halunneet, mutta tylysti pidettiin ovi kiinni.


Mie oon yleensä vähän turhan huono käyttämään värejä, mutta ehkä mie vielä opin. Tää sateenkaarivärinen Jumping Jelly pisti kyllä heti silmään, kun sillon viime vuonna Espoon Menitassa käydessä sitä ihailin. Raikkaiden värien lisäksi tykkään myös sateenkaaren poliittisesta viestistä.



Elämäni manteli mukavan kärsivällisesti taapersi miun kanssa etsimään jotain ees vähän kivaa kohtaa kuvailla. Graffitit toimii aina. Ja kyllä - on täysin mahdollista, että huomasin vasta paikan päällä että yksi (päätelty) lanka oli vielä katkaisemassa. Onneksi on hampaat.. Ja ihan hauskaa, että kuvaaja nappasi tämänkin hetken talteen.

-Tiina

torstai 28. maaliskuuta 2019

Monday-mekko taskuilla



Kässäkerho Pom Pomilla on ihana Monday-mekko kaava. Yksinkertainen ja nopea ommella, yksinkertaisen tyylikäs. Ei vetoketjuja, eikä mitään hankalaa. Semmonen tyydyttävä yhden illan ompelu Sold! Se oli siis ostettava. Omani tein paria kokoa pienempänä, koska halusin istuvamman kokoisen. Taisin lyhentääkkin kaavaa vähän. Seuraavan teen kyllä kokoa isomman. Omaani lisäsin myös taskut, koska melkein parasta vaatteissa on: taskut. 


Kangas löytyi Eurokankaan palalaarin puuvilloista. Tuollainen melko ohut farkun värinen pilkullinen puuvilla. Ihan miun juttu. Nappivalinta, vaikka itte sanonki. On muuten eka vaate pitkään aikaan, joka on omista käsistä päätynyt vakinaiseen käyttöön. Enemmän oon ollu kyllä semmonen asustekässäilijä. Viimeeksi joskus 10 + vuotta sitten ompelin minihameita useammankin, joita tuli käytettyä paljon.


Ei-niin-kovin-kätevänä ompelijana lisäsin taskut sellaisella menetelmällä, että googletin "how to add pockets ja tein niinkun käskettiin. Taskun kaavan piirin vähän sinne päin, ajatuksella että käsi mahtuu. 


Mikä siinä on, että aikuinen ihminen ei uskalla kameraan kattoa? Ei ei, kenkiin, lattiaan, maahan, vasemmalle, oikeelle, alaviistoon, yläviistoon, mutta EI kameraan. Oijoi, voi voi.


Ja takaa. Mie oikeesti hetken mietin, etten julkaise tätä kuvaa, koska "yhyy selkämakkarat". Sitten muistin että oon terveellä itsetunnolla varustettu aikuinen ihminen, ja miun selkäröllykät on aivan söötit.


 Useimmiten mekkoa tulee käytettyä auki olevan neuletakin kanssa. Noi mustat neuletakit on kyllä semmonen miun turvariepu, melkeinpä aina päällä.


Vapaa-ajalla piän lähes poikkeuksetta tuota kirppikseltä ostettua vyötä mekon kanssa, mutta usein töissä saa olla auki. Mutta se turvaneule päällä.


"No hemmetti, tässähän on jotain likaa!" 
Kiitos kuvausavusta Mari <3 Ihanaa, kun on bloggaava (Rakkautta ja mamarkiaa) ystävä, jonka kanssa osuu ajoittain samaan kaupunkiin ja joka ei hetkeäkään hätkähdä "etitäänkö joku ees vähemmän ruma tausta ja ottaisit miusta pari kuvaa?"-pyyntöä. Tämäkin mekko-raukka on oottanut kuvaamistaan jo viime joulukuusta asti, ennenkun Mari pelasti tilanteen.


-Tiina

perjantai 22. maaliskuuta 2019

Virkattu Nipsu


Ah, ihana-kamala pikkunäprääminen <3 Mie tykkään tosi paljon amigurumien tekemisestä, lopputulos on (yleensä) aivan ihana ja valmistuukin melko nopeasti. Niissä on kyllä oma ärsyttävyytensä, joka on pikkuisten osien virkkaaminen ohuella koukulla. Murr.


Rakkautta ja mamarkiaa-blogista tuttu Frida on kaikesta päätellen muumifani. Oon aiemmin hänelle virkannut rässiliivimuumit, ja vastaanotto oli erittäin innostunut. Nyt kun tiesin, että olen häntä ja äitiään näkemässä, niin tuli kiire virkata toinen hahmo.


Nipsu
Ohje: Mukavat muumiamigurumit - Laura Knorr
Lanka: Schachenmayr Catania, väri:  0383
Koukku: 2,5 mm, 2 mm
Muuta: Vanua, turvasilmät, kirjontalankaa.


Nappasin miun melko kattavasta Catania-laatikosta mielestäni nipsumaisimman värin ja aloin hommiin. Cataniaa muuten myy Tampereella ainakin Lankaidea ja Ompelijanmaailma. Mikä siinä muuten on, että keskeneräiset amigurumit näyttää yleensä vieläkin kivemmilta, kuin valmiit? Vai onko tää vaan miun kuvitelmaa?


Nipsulle ois kirjan mukaan tullut punottu häntä, mutta totesin että niin ei oo miun juttu. Meni sormet solmuun. Sama kävi muumien kanssa. Nipsun hännäksi tein ketjusilmukkarivin, johon vielä rivi kiinteitä silmukoita.


Yritin käydä Nipsua vielä muumimuseon liepeillä kuvailemassa, mutta sää ei oikein suosinut. Ainakin Nipsu pääsi patsastelemaan muumipeikon kanssa.


Nipsun nenä on dmc:n ruskeaa kirjontalankaa ja kulmakarvat mustaa. Ohjeesta poiketen käytin taas silmiksi pieniä turvasilmiä. Miusta ne on vaan paljon kivemmat, kuin huovasta tehdyt. Vaikka toki huovasta tehdyillä ois Nipsusta saanut ehkä vähän nipsumaisemman. 


Kaikesta päätellen kelpasi loistavasti! Koko kahvila raikui, kun Nipsulla piti heti leikkiä. Paras mahdollinen palaute käsitöistä.

-Tiina




lauantai 16. maaliskuuta 2019

Nimi-Marianneista vetoketjullinen pussi

Mie kuulin joku aika sitten, että Marianne-pusseja ois saatavilla 50:llä suosituimmlla naisen nimellä. Tiinoja kun on ykstoista tusinassa, niin arvasin jo lukematta, että niitäkin löytyisi. Tästä alkoi melkoinen metsästys. Valehtelematta reilu 10 kauppaa kävin, ennenkuin Lielahden Tokmanni pelasti ja Tiinat löytyi.


Tietenkään pelkkien nimetyn pussin karkkien syöminen ei riittänyt, vaan piti myös saada pussi hyötykäyttöön.


Oon tehnyt ennenkin tuotepakkauksista pussukoita, ja tehnyt vihispussukasta ohjeistuksenkin. Nyt iski laiskuus, enkä jaksanut käydä räpeltämään vuorin kanssa, joten päätin tehdä Sormustimen ohjeen mukaan, ja muovittaa sisä-ja ulkopuolelta.


Selkeästi Sormustimella on taitoja mitä miulla ei (heh, veikkaan että melko paljonkin) sekä mahdollisesti ohuempi/pehmeämpi muovi, kuin tuo kristallimuovi. Oli hiivatin vaikea kääntää tuo pussukka, ja ikävästi runttuun meni. Mutta toisaalta - menishän se käytössäkin. Ja voi kyllä - kissankarvakin löysi tiensä muovien väliin. Tietenkin näkyvälle puolelle. Tietenkin.



Jos löydän vielä lisää Tiina-pusseja, niin saatanpa tehdä toisenkin pussukan - tällä kertaa yhdellä muovilla + vuorilla.


Mie en oo vielä päättänyt mitä aarteita tuossa säilytän. Ehkä joku selvytymispussi töihin: ponnareita, pinnejä, huulirasva, migreenilääkkeet ja muutama Marianne.

-Tiina

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Maailman upein Star Wars kaulaliina

En aina neulo onteloneuletta, mutta kun neulon teen sitä Star Wars hengessä. Tää on siis miun elämäni toinen onteloneule, ensimmäinen oli samalla teemalla Pick your side-cowl


Tämä on näitä projekteja, jotka on antaneet odottaa itseään. Suunnitelmasta toteutukseen taisi kulua vuosi jos toinenkin. Muistelisin törmänneeni malliin instagrammissa, ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Syyt lienevät selvät. Fanityttö, mikä fanityttö.


(jostain syystä välillä suora linkki takkuilee, mutta Ravelryn ohjesivun kautta ainakin pitäisi löytää perille)
Lanka: Jubileumsgarn - Svarta Fåret
Puikot: 3,5mm


Lankamaailmassa oli pari vuotta (?) sitten puoli-ilmaiseksi tuota svarta fåretin jubileumsgarnia (akryylilankaa), jota tuli ostettua vähän useampi kerä, kuin mitä haluaisin myöntää. Siitä riitti tähän huiviin enemmän, kuin paremmin. 


Sitten vaan sormet ja varpaat ristiin, etten ala katumaan halpaa lankavalintaa, jos käy kunnolla nyppyyntymään.. Veikkaan kyllä, että tää kaulaliina on aika harvoin käytössä, koska on sen verta paksu. Kovilla pakkasilla ja spesiaalitilanteissa. Pituuttahan tällä kaverilla on myös huomattavasti enemmän kuin miulla, ja mieki oon sen 172cm.


Mie tykäistyin selkeästi enemmän tuohon mustapohjaiseen puoleen. Dark side jne. Harmi etten tätä heti alussa ennustanut, koska olisin silloin laittanut sen ns. oikeaksi puoleksi. Nyt kaikki tuolla mieluisammalla puolella on peilikuvina. Pikkuvikoja toki, ei haittaa.



Neuloin joka rivin alussa oikeaan silmukkaan molemmat langat, ajtuksena että tulisi kivan näkönen reunus. Ei ehkä ihan vastannu visiota, mutta tämäkään ei haittaa. Tää kaulaliina on silti upeinta mitä oon ehkä ikinä tehnyt. 


Neljä kuukautta siihen enemmän ja vähemmän intensiivisesti neuloen meni. Joka hetken arvoinen!

-Tiina


maanantai 11. helmikuuta 2019

Projektipussi arvonta 3 vuotiaan blogin kunniaksi

Hyvää syntymäpäivää miun pikkuinen blogi!



Edelleen hengissä, joskin vähän hiipunut. Toki mennyt niinkuin suunnittelin: kirjoitan kun jaksan ja kun on esiteltävää. Miun instagrammi on paljon aktiviisempi.  Ehkä se on se vaivattomuus? Joka tapauksessa, tämä blogimuotoinen hiljainen taapero täytti 3 vuotta, ja mikä sen parempi tapa juhlistaa, kuin lahjoa jotain muuta. Mie rakastan lahjomista.



Säännöt: Pistä kommenttia, ja kommenttiin myös sähköpostiosoite, mistä siut tavoittaa. Aikaa osallistumiseen on tiistaihin 19. pvä klo 20 asti.  Voittajan tavoittamisesta postitan palkinnon viikon sisällä Suomessa sijaitsevaan osoitteeseen.

(19.2. Arvonta suoritettu random number generator in avustuksella ja voittajalle infottu!)


Arvottavana Finlaysonin Seikkailumuumista ommeltu projektipussi ja kaksi kerää Adlibriksen Socki Glam-lankaa.


Projektipussi, kuten palttiarallaa kaikki kässäpussit mitä ompelen, on ommeltu Noodleheadin open wide zippered pouch-ohjeistuksella. Ihan paras. Ja aina toimivia, vaikka miulla tuppaakin menemään vuorit ruttuun ja ompeleen vinoon. #sorisiitä Palkinto tulee myös sisältämään kissankarvoja. Sori siitäkin..


Tuo lanka on ns. vahinko, jonka laitan kiertämään. Sain viime tilauksen yhteydessä ihan väärän paketin adlibrikselta, ja pahoitellessaan sanoivat, että saan pitää väärätkin. Eli mm. nuo langat.

Kokoa pussukalla on noin 38cm x 33cm


Onnea arvontaan!
-Tiina

maanantai 21. tammikuuta 2019

Kauratyynyt

Kauratyyny on maailman parhaiden keksintöjen kärkipäässä. Ehdottomasti.


Miun päivien kulkuun vaikuttaa vahvasti valitettavasti myös päänsäryt ja migreenit. Sattuuko? Miten paljon? Millä tavalla? Miten sitä voisi auttaa? Apukeinoarsenaalissa on (tietenkin särky- ja migreenilääkkeiden lisäksi) kuumat suihkut, kylmäpussit ja lämmitettävät kauratyynyt.


Tai no eiliseen asti tyyny (1). Miulla oli yksi yksinäinen hienosti palveleva kauratyyny, jonka oon tenhyt arviolta 8 - 10 vuotta sitten. Oli jo korkee aika hänen saada työkavereita. Kauhee duuni yhelle kauratyynylle. Päätin ensin tehdä yhden nyssykän vanhan kaveriksi, mutta niinhän se piti taas tehdä useampi, kun vauhtiin pääsi.


Miulla siis yksi asia, joka aiheuttaa päänsärkyjä ja myös migreenejä on niskajumi. Sillon on paras laittaa lämmintä niskalle, kylmää otsalle, mennä pimeeseen huoneeseen pötkölleen ja toivoa parasta. Kauratyyny on myös menkkojen aikaan korvaamaton kaveri joko alavatsan, tai -selän päällä. Tai ihan vaan vaikka peiton alle laitettuna, jos on vaan kylmä. Kuten miulla usein on.


Tyynyjä syntyi Eurokankaan palalaarista kalastetusta pilkullisesta farkkumaisesta kankaasta, jämäpalasta Tomppaa, sekä Almandiinin ihanista kissoista. Kesäkuusta asti kissatauloudessa asuneena oon huomannu, että kissat on kovia "auttamaan" kaikenlaisissa asioissa (myös näiden ompelussa mm. makaamalla kankaiden päällä ja hyppimällä silitysraudalle, sekä meinaamalla syyä kauranjyviä), joten noi avuliaan näköset kissatyypit kankaassa tuntui osuvalta valinnalta, vaikka kangas olikin alunperin muuta tarkoitusta varten ostettu.


 Isoimpaan, ja yksinkertaisimmalla kuosilla olevaan kirjoin vielä #yhyy, ihan vaan kauratyyny-tilainteita yleensä värittävän itsesäälin takia. Ja koska ajattelin, että se on hauska. Dmc:n muliininlangan kaikki 6 säiettä käytössä, sekä slip stitch, mikä hän ikinä suomeksi onkaan.


Vaikka pienemmät kauratyynyt on erittäin käteviä, niin kyllä toi iso sininen oli loistava idea. Etenkin, jos on niskat epäkkäitä myöten jumissa, niin ihana heittää olalle. Sisällä noissa tyynyissä on kuorellisia kauranjyviä. Ilmeisesti sillä ei ole väliä onko kuorettomia, vai kuorellisia, mutta muistelisin silloin vuuuuuuuosia sitten käyttäneeni kuorellisia, joten niitä piti ettiä nytkin. 


Kaikkien pussukoiden ompelu aloitettiin ompelemalla suorakaiteen muotoinen pussukka, jonka toinen lyhyen sivun jätin kulmia vaille auki. Isoon siniseen tein osion kerrallaan: ompelin reiluun puoleen väliin - täytin - ompelin kiinni, ja sama muille kolmelle osiolle. Lopussa lyhyt sivu kokonaan kiini käsin harsimalla. Pitkittäisen saumojen pusseissa ompelin saumat nyssykän ollessa tyhjänä, täytin tilat ja harsin lyhyen sivun kiinni käsin. Kissapussin kapeampia onkaloita oli vähän ärsyttävä täyttää, mutta selvisin.


Lopun kissakevennys: auttaja-kissa Kimmo auttoi kuvien ottamisessakin.

-Tiina