Sivut

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Teepusseja pienelle kahvilan pitäjälle

Jämätilkuista teepusseja kahvilaleikkeihin.


Vanhan ystävän taapero on innokas kahvilaleikkijä, ja sopivasti muutama tovi ennen Lappeenranta-reissua tuli pinterestistä vastaan kuva kankaasta tehdyistä teepusseista leikkihommiin. Eli se kyseinen pinterest-idea pääsi niiden hyvin pienen prosentin joukkoon, jotka pääsee pelkästä pinnauksesta toteutukseen asti.


Tein viime vuonna samaisen mukulan kahvilaleikkeihin donitseja, ja ne oli kyllä melkoinen hitti. Sen jälkeen ideoita on ollut useampiakin, mutta toteutus on perinteisesti jäänyt. Se on usein se ongelma: ideoita on liian paljon toteutukseen. Mutta kaikki ajallaan! Ainakin vaikuttaisi siltä, ettei minimimmin kahvila-innostus ole ihan heti laantumassa.


Teepusseihin:

Erivärisiä kankaita
Puuvilla lankaa
Harkkosakset
Ohutta vanulevyä
Kaksipuoleista silitettävää tukikangasta (jos haluat hienostella - mie halusin)
Ompelukone/-lankaa

Ihan ensimmäisenä tein pienestä kartonkipalasesta "kaavan" teepussille, jonka avulla piirtelin kankaisiin ääriviivat joita pitkin ommella. Kangaspalat vastakkain, vähän vanulevyä sisälle (että on jotain täytettä teeksi), lanka kankaiden väliin ja ompelu ympäri. Harkkosaksilla leikkelin ompeleen vierestä - tulee sekä kiva reuna, että ei purkaudu ja mikä tärkeintä: pääsee helpommalla, kuin nurjalta puolelta ompelemalla.

Teepussien "merkit" tein niin, että ensin leikkasin kankaasta pienet neliöt, sitten tukikankaasta samankokoisen lätkän väliin, sitten kiinni silitys niin, että se teepussin naru on myös välissä, ja taas ompelu. Tukikankaan avulla noista merkeistä tulee vähän jämäkämmät, eli

Vähän lipsahti taas selostus tajunnanvirran puolelle, mutta ehkä siitä jotain selvää saa. Eli ihan simppeleitä ovat nämä teepussit.


Oonko mie ainoa, jolle tulee joka ikinen kerta ommellessa hemmetillinen hiki? Liekö tuskanhiki, kun tuo ompelu ei oo ihan miun vahvin laji. Oon viimeaikoina viettäny useamminkin aikaa ompelukoneen ääressä, kun oon tehny muutaman pitkään suunnittelemani projektipussukan (niistä joku kooste myöhemmin) ja AINA oon hiestä märkä. Muuten saatan kotona hengailla pitkähihasessa ja pyjamahousuissa, ellei ole helle...tänä kesänä ei toki oo siitä ollu pelkoa, mutta ommellessa aina shortsit ja hihaton. Ja silti valuu hiki. Oonko mie yksin tämän omituisuuteni kanssa?


Tuo lemppari krääsäkaupastani tigeristä löytynyt pieni metallisalkku oli osimoilleen täydellisen kokonen näille t-pusseille. Kunnon diy-ihminen olisi tietenkin kirjonut ja ommellut jonkun tee-pussukan näille, mutta välillä pitää hypätä matalamman aidan kohdalta. Ja onhan tuo nyt tosi söpö salkku!


Nämä kolme on ehkä miun lemppari teepussit. Etenkin tuo ruusu. Sen kankaan ostin jo viime joulukuussa Tallinnan reissulta karnaluksista. Siitä on vasta nyt lähipäivinä syntynyt yksi projektipussukka, mutta siitä tosiaan enemmän myöhemmin.


Ja loppuun tunnustus: näitä piti olla 12.. Yksi maatuska-teepussi teki yllättävän katoamistempun, ennenkun kerkesin tuota teepussin lappusta edes kiinni laittaa.


-Tiina

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Pitsikaulakoru

 Virkattu pitsikaulakoru


Mie oon aika varma, että inspis tähän koruun tuli joltain, kelle en nyt muista credittiä antaa. Mutta jonkun aikaa pyörinyt jo mielessä pitsisen kaulakorun tekeminen ja ästähän tulisi vaikka pitskauluksetkin! Tällä kertaa jäi kuitenkin kaulakoruksi.


Pitsikaulakoru
Koukku: 2,5mm
Ohje: kaavakuva löytyi pinterestistä "crochet lace necklace"-haulla.

Pinterest on toki melko ongelmallinen tekijänoikeuksien takia, kun et voi aina tietää onko jonkun mallin kuva tarjoitettu jakoon vai ei. Tämäkin kuva oli vähintään suspekti. Mutta mie käytin silti, oon huono ihmnen, ruoskikaa!


Molemmilla puolilla on tommoset sinooperista ostetut "puristinsysteemit" (olkaa hyvä vaan näistä selkeistä termeistä) ja ketju on kierrätetty eurolla kirppikseltä ostetusta riipuksesta. Pihdeillä vaan pari lenkkiä auki ja menoksi.


 Mie pingotin tämän kahteen kertaan, mutta silti se on vähän vinkurallaan. Ja mie yritin ja yritin tehä siitä symmetristä. Mutta tarpeeksi lähelle!


Jestas mie kyllä tykkään virkatusta pitsistä. Ja tulee hassulla tavalla tosi pro olo, kun virkkaa pitsiä ja vielä kuvallisesta ohjeesta. Vaikka tuokin oli melkosen simppeli.

Enkä tiiä mihin mie tuon kärjen kerkesin jo sutata, mutta semmosta se on. 


Miun hovikuvaaja ei oo ollu maisemissa lähipäivinä, joten turvauduin taas ns. oman käden oikeuteen. Itsulien ottaminen keskellä kirkasta päivää nolottaa kyllä helposti, vaikka eihän siinä oikeesti mitään hirveen erikoista pitäs enää olla.

Antaa kameran räpsyä vaan!

-Tiina