"Kun ompelen Tomppaa.
Kun kuulen kuinka kone lyö ja saumat kohtaa.
Tuskanhien se aikaan saa, ahaa, ahaa.
Mie ompelen Tomppaa
ja kuinka miun sydän kiihkeänä mukana komppaa
terä ratkojan repäisee, ou-jee, oujee"
Joo kiitos, en oo vaihtamassa sanottajan uralle. Ei kyllä huono idea, kiitos ehdotuksesta! (mie tiiän että mietit sitä). Ja miksi tuskanhiki? Koska miulla on aina hiki kun ompelen. Ja lähes pokkeuksetta pitää ees parille sentille ratkojaa näyttää. Ihan siis peruskauraa miulle, ei kerro mitään siitä etteikö Tomppaa ois ollu tosi miellyttävä ommella.
Oonko ainoa, joka rakastaa Finlaysonin Tom of Finland-kuosia? Nii, en aatellukkaan että olisin. Kun sitä tuli eurokankaassa vastaan, niin pakkohan siitä oli jotain keksiä. Jotenkin etenkin nuo siniset farkut oli ns. se juttu tossa. En usko, että tää oli viimonen tomppa-ompelus miulle. Tämä nyssäkkä meni isosiskon joulupakettiin, tulevalle koulutielleen.
Jumppapussi toteutettiin "no miepä teen näin, ja katotaan mitä tapahtuu"-taktiikalla. Hetken mietin, että oisin laittanu ihan purjerenkaat noihin alareunoihin, mutta totesin, että onnistuu varmemmin kun käytän polyesterihihnasta tehtyjä pieniä renksuja.
Jumppapussi oli jo nauhan pujotuksia myöten valmis, ennenkun totesin että kyllähän tämä hemmetti vuoria kaipaa. Ei siinä sitten muuta, kun jumppapussin mittojen mukaan sisäpussukkaa tekemään, ja yrittämään ommella nauhakujan ompeleen päälle. Ihan hyvä siitä tuli jälkeenpäinkin!
Pussukasta tuli melko leveä, mutta mahtuupahan enemmän tavaraa ja enemmän Tomppaa. Kuviin pyysin jeesiä luokkakaverilta, ja ovat siis otettu autenttisesssa kouluympäristössä. Eli semmoisessa, mihin kyseinen nyssäkkä on tarkoitettukin.
Ja arvatkaapa mikä biisi soi nyt päässä?
-Tiina