Sivut

lauantai 21. heinäkuuta 2018

Roikkuvat korit ja kirjottu kyltti kissakotiin


Kuten miun instagrammia seuraavat hyvin tietää, niin olen muuttanut kissatalouteen. (Olkaa hyvät vaan instastoriessin jatkuvista kissakuvista, eivät tule loppumaan). Tai no yhdessä muutettiin uuteen talouteen kissojen kanssa. Tai no käytännössä muuttivat meille, koska tulivat viikkoa myöhemmin. Joka tapauksessa: karvaiset kaverit tulivat avoliiton kylkiäisenä. Onhan tässä ollut totuttelua reilun 10 vuoden yksinelon jälkeen kaikkiin uusiin kämppiksiin, mutta en kyllä enää haluaisi olla ilman.



Koska asun kissataloudessa, niin kaikki mitä omistan on kissankarvojen peitossa. Kaikki. Ihan kaikki. Mie alan pikkuhiljaa hyväksymään asian, mutta vieraiden ei tarvitse. Mietinkin, että on ihan kohteliasta jättää vieraille teippiharjoja käytettäväksi lähtiessä.

 
Roikkuvat korit
Eko ontelokude (ostin Paapo.fi)
Koukku: 9mm
 

Ajatus teippiharjakorista syntyi jo ennen muuttoa, mutta jäi muhimaan. Mietin, että laittaisinko jostain koukusta roikkumaan, vai iskenkö seinään hyllyn. Jälkimmäinen kaatui siihen realiteettiin, että miten hankala kissoja olisi pitää pois hyllyltä pudottelemasta mainittua koria. Ratkaisin ongelman raahaamalla vähin äänin kympin sisustustikkaat löytötexistä eteiseen. Eipähän tarvinnut tehdä reikiä seinään.


Tein korit Molla Millsin ohjeella, mutta paksummalla kuteella. Tulikin oikein hyvän kokoiset. Tein korit kahdelle eri askelmalle, alemmassa on vaihtorullia teippiharjoihin.


Koska tykkään höpsöistä pikkusöpöistä jutuista, niin tietenkin korit vaativat kyltin yläpuolleen. Etsin netistä ilmaisen fontin (dafont.com), piirsin tekstin läpi kankaalle ja pistin kirjoen. "Allekirjoitukset" ja nuoli on vapaalla kädellä tehty, kuten varmaan kivuliaan selvästi huomaa.



Näin joskus instagrammissa tämän kirjontakehykseen kehystämisen kikan (en muista, että kenen instassa), että kangasta leikataan vähemmäksi, levitetään liimaa ja nipsujen avulla jätetään kuivumaan. Oikein toimiva juttu!


Pohjaan kiinnitin liimalla melkein oikean kokoisen pahvin. Melkein. Mutta melkein on hyvin usein aivan riittävä!


Ja nämä ovat siis ne mussukat, kenen takia kaikki mitä omistan on kissankarvoissa. Kaikki.


-Tiina

1 kommentti: