Sivut

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Joulukalenteripipo

Myönnän avoimesti, että miussa asuu keskisuuri jouluhössöttäjä. Väitän kyllä, että tämä on perinnnöllistä. Huh, näkisittepä miun äitin talon jouluna! Miun jouluhössötys on vielä merkittävästi hillitympää, mutta myönnän että tämän vuoden tammikuusta asti puhelimesta on löytynyt "Ideoita J:n joulukalenteriin"-lista.


Tämä on ensimmäinen joulu ikinä, kun asun kenenkään kanssa, joten asiasta oli otettava ilo irti. Totesin, että pääsen ehkä helpoimmalla, jos teen kalenterin johon vain "ilmestyy" päiville omia paketteja yksi kerrallaan, tai pienissä ryppäissä. Etenkin, kun kaikkien luukkujen täytettä ei ole välttämättä vielä hommattu.


Aiemmin olin ajatellut joulusukka-tyyppistä ratkaisua, mutta kun sain Kototekoja-kirjan arvostelukappaleen, niin ajatus pipopiposta jäi kummittelemaan. Eurokankaan palalaarista tuli sukellettua ihanaa jouluflanellia, ja varastoissa oli jo kiinnisilitettävää polyesterihuopaa, eli mikään ei estellyt. Ensin ajattelin tehdä itse tupsunkin Kototekoja-ohjeella, mutta en löytänyt mieleistä tekoturkista siihen hetkeen. Tupsuna onkin sitten H&M:stä ostettu joulukoriste.


Joulukalenteripipo
Ohje: Pipopipo - Kototekoja - ihanasti itse tehty / Sanna Suonpää
(tein pari cm pienemmän, kuin kirjassa)
Kangas: Flanellia, Eurokankaan palalaarista sukellettua
Tukihuopa:  Ompelijanmaailmasta, silittämällä kiinnitettävä polyesterihuopa. 
(Myyjä kertoman mukaan valmistettu kierrätysmuovista, tykkään!)


Kalenterin sisällöstä en viitsi kertoa, jos tätä vaikka stalkataan. J, tarkoitan siuta! Mutta ei sisällä (hirveesti..) turhaa krääsää, mukavia järkijuttuja. No okei, vähän sitä krääsääkin. 1. päivän luukusta löytyi paikallinen olut ja 2. sukat. 


Tunnustus: en ole ikinä tehnyt napinläpeä. En ikinä. Okei, ehkä ala- tai yläasteella, jos on ollut pakko. En muista. Ehkä se voisi olla miun uudenvuodenlupaus ensi vuodelle: ompele napinläpi! Mutta tämä ei ollut vielä se hetki jolloin uskaltautuisin napinläven pariin. Ompelin siis pipon sisälle ripustuslenkin, ja päällystin vielä napin pipokankaalla, että sain sillä peitettyä lenkin ompeleet. Asiasanat: hätä, keinot, keksiminen.


Kalenterista, tai lähinnä huomaavaisuudesta ja hemmottelusta, on täällä tunnuttu olevan melko hyvillään. Ihan parasta. Rakastan ihmisten lahjomista, etenkin yllärinä.

-Tiina




sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Virkattu AT-AT

Aivan hyvin voi yli 30-vuotias virkata itselleen synttärilahjaksi pehmolelun. Näin mie ainankin itselleni kerron.


Tämä oli taas niitä projekteja, jotka oli suunnitelmissa huomattavan ajan hautumassa. Ohje ja langatkin oli ostettu jo varmaan vuosi sitten. Ohjetta selatessa kuitenkin se palasten määrä hieman hidasti aloittamista. Meinasi siis yksinkertaisesti vaikuttaa liian työläältä. Ohje oli kyllä selkeä, suosittelen!


AT-AT Walker
Lanka: Catania Denim - Shcachenmayr
Koukku: 2,5mm

Mikä ihmeen AT-AT? Star wars- intoilijat tietää, ja muita asiassa auttaa mm. wookiepedia.

Pehmo ei ole kovin pieni, kissa on valtava

Synttärit oli miulla jo pari viikkoa sitten, mutta vähän elättelin toiveita pienestä ensilumipläntistä, että oisin voinut mennä kuvaamaan AT-ATin Empire Strikes Back:in hengessä. Mutta niin on harmaa ja kostea marraskuu, että AT-AT viihtyy sohvalla muun tätä kämppää asuttavan porukan tapaan.


Olin varannut kaksi kerää vaaleampaa harmaata Catania Denimiä, sekä kerän tummempaa. Tummempi riitti enemmän kuin hyvin, mutta vaaleampi harma loppui viime metreillä, ja AT-AT:in jalkojen "mutteriaplikaatiot" on perus Catanialla tehty. Pikkuvikoja. Tuo osien liittäminen toisiinsa ei ole edelleenkään miun leipälaji, ja oli vähän ristiriitaiset fiilikset tän ohjeen tavasta liittää ne perus ompelulangalla. Toisaalta helpompi, mutta toisaalta vähemmän nätti, jos jää eri materiaalia oleva lanka vähänkin esille. Ja jäähän se.


AT-AT muutti asumaan kaltoin kohdellut (kissojen taholta..) jukkapalmun kanssa korkean hyllyn päälle, missä siihen ei pääse täystuhot käsiksi.


Yksi vuosi muuten ostin ittelleni synttärilahjaksi Xbox 360 Star wars editionin, joka on toiminut lähinnä erittäin kalliina dvd-soittimena. Oon maailman huonoin pelaaja. En osaa edes lego star warssia. Pitää varmaan lainata joltain muksua opettamaan.

-Tiina 


lauantai 20. lokakuuta 2018

Kototekojen inspiroima

Kototekoja-kirja saatu Tammi kustantajalta arvostelukappaleena.



Iki-ihanan Kototeko-blogin Sanna Suonpään Kototekoja on niitä kirjoja, jotka saavat oman mielikuvituksen laukkaamaan. Kauniita kuvia selatessa tulee vääjäämättä mieleen myös omia versiota saman idean perusteella. Sivun 44 sydänhapsu-kaulakoru muuttui sadepilvi-kaulakoruksi.


Kototekoja-kirja aloittaa kertomalla mitä on kototekoilu, ja kannustamalla siihen seitsemällä opilla. Välissä on ihania pieni- ja vähän suurempitöisiä ohjeita viiteen osa-alueeseen jaettuna. Vaatteista tauluihin. You name it, Sanna on sen kansiin laittanut. Lopussa kannustetaan kestävään kototekoiluun helposti lähtestyttävillä vinkeillä, joista yhtä jos toistakin allekirjoittanut saisi toteuttaa enemmän.






Kirjan ihana kuvamaailma on taattua Kototeko-laatua kaunista ja herkkää. Ihania pastellisävyjä luonnollisen rouheilla pinnoilla ja materiaaleilla ryyditettynä. Kirjassa näkyy paljon korkkikangasta ja nahkapaperia, erittäin ajankohtaisia materiaaleja, joissa on nyt erittäin helppo saatavuuskin. Myös vuoden käsityö: kirjonta on edustettuna Kototekoja - ihanasti itse tehty kirjassa. Toisaalta olisi ollut ihana nähdä enemmän aihepiireihin liittyviä ohjeita, mutta toisaalta pidin todella paljon tästä että kirjassa oli vähän kaikkea. Ja hei, tämähän avaa hyvin oven Kototekoja-kirjasarjalle! Kototekoja - kaunista ylle, Kototekoja - Tyylikkäästi tallessa jne. Hih, pistäthän Sanna korvan taakse.


Osa ohjeista tekee mieli toteuttaa sellaisenaan, osa ohjeista jättää toisten toteutettaviksi ja osa ohjeista oli itselle semmoisia "täähän on tosi kiva, mutta ehkä näin tehtynä.." Tosiaan Sannan sydänhapsu-kaulakoru sai vähän tummeman muodon sadepilvenä. Jostain se idea vaan tuli kuvia katsellessa. Käytin mustaa nahkapaperia ja lankana oli Drops Loves You 9, farkkuisen värisenä. Mie veikkaan että kahtia-säilytyspussukat menee myös toteutuslistalle, mutta ehkä myös vähän muokattuna. Katsotaan miten lähtee idea toteutukseen.


Sanna Suonpää sanoo "Kototekoja - ihanasti itse tehty on rakkaustarina". Se todella. välittyy lukijallekkin. Kirjaa ei voisi epäillä kenenkään muun tekemäksi.

-Tiina


tiistai 9. lokakuuta 2018

Lapasia asunnottomien yöhön


Asunnottomien yötä vietetään reilulla 20 paikkakunnalla 17.10. EHYT Ry on pitkin loppukesää - alkusyksyä järjestänyt "Auta Asunnotonta - lahjoita lapaset"-kampanjaa asian tiimoilta. Tottakai tällaiseen on laitettava kortensa kekoon.


Lapaset on kaikki tehty ihan perus "miesten lapanen peukalokiilalla"-ohjeella, joka tulee jostain selkärangasta. Vastaava löytyy myös Yhteishyvästä. Suurin osa lankoja on jotain villasekoitelankoja, joita oon saanut toiveella, että niistä tulisi jotain hyväntekeväisyyteen tai yleiseen ilahdutukseen. Mie toki teen työtä käskettyä. Nuo hauskan meleeratun näköiset on neulottu Adlibriksen Socki Stonewash-langasta.


Lapaset vein nekalassa sijaitsevan Nextiilin keräyspisteelle. Sen lisäksi, että nextiili pelastaa maailmaa kierrättämällä tekstiilejä, siellä myös toteutetaan mm. kuntouttavaa työtoimintaa. Näkisin, että oikein hyvis paikka. Ja tällä kertaa tarttu vaan yksi pieni kangas, sekä vähän vanhaa lakanaa vuorikankaaksi. Eli käytännössä ei mitään.. Nextiilihän tosiaan myös vastaanottaa kaikenlaista tekstiiliä risoista vaatteista lankoihin. Mie vein touko-kesäkuussa nyssykän jos toisenkin muuttoa puuhatessa.


Käsittämätöntä, että vielä vuonna 2018 meillä Suomessa on oman tahdon vastaisesti asunnottomia ihmisiä. Tämän vuoden asunnottomien yön teemana onkin palvelujen saatavuus, siinä kun on selkeästi aukko poikineen. Ihmisen on aivan liian helppoa lipsahtaa palvelujen ja tukiverkkojen ulkopuolelle. 

Käythän lukemassa myös kertomuksia asunnottomuudesta.

-Tiina

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Jumppapussi muumeilla ja korkkikankaalla




Yleensä se on Eurokankaan palalaarit, mitä en voi ohittaa, mutta välillä myös pakkakankaat. Ja joskus jopa heräteostos johtaa oikeasti ommeltuun työhön. Harvemmin, mutta joskus! Tämä oli niitä kertoja. 


Silmiin osunut Finlaysonin muumikangas huusi päästä jonkun pienen tyypin käyttöön. Jostain syystä näin sen heti korkkikankaaseen yhdistettynä. Kun Mari ilmoitti tulevansa Tampereelle piipahtamaan, ja kahvitreffit sovittu, niin tuli kaivettua ensimmäistä kertaa nykyisessä osoitteessa ompelukonekkin esiin.

Kuvasta kiitos: Rakkautta & Mamarkiaa

Koko oli silmämääräisesti katsottu semmoiseksi "toivottavasti ei ole liian iso"-kooksi. Tein ittelleni kaavan tynkääkin ruutupaperille, josta mallailin, ja että oli helpompi varmistaa, että vinoon leikattu korkkikangas olisi repun molemmin puolin saman kokoinen. Whatsappiin kilkattaneiden kuvien perusteella ihan hyvin arvioin.



Lähellä pohjaa on mustasta vinonauhasta pienet kujat, mihin pystyi pujottamaan repun nauhat. Ja kokoa on erittäin helppo säätää solmimalla.


Muumikangas on tuettu kiinnisilitettävällä tukikankaalla. Hetken mietin, että ehkä se ei vuoria tarvitsisi ollenkaan. Totesin nopeasti kesken ompelun, että olin väärässä. 

Leikkasin Nextiilistä ostetusta mintun värisestä puuvillapalasta jumppapussin kokoisen vuorin, jonka harsin sitten käsin kiinni nauhakujaan. Ei se maailman siistein ratkaisu, mutta miun silmiin kelpaa. Tuleepahan se käsin tekemisen rouheus.

Kiitos kuvasta: Rakkautta & Mamarkiaa

Kiitos vielä kuvista Mari ja Frida , ihana nähdä käytössä! Tuli mieleen tässä toinenkin pieni muumifani, joka saattaisi arvostaa vastaavaa reppusta.


-Tiina

lauantai 8. syyskuuta 2018

Virkatut LP-lasinaluset + ohje


Kesäkuussa sain avoliiton kylkiäisenä kissojen lisäksi 55" älytelkkarin. Pakko on myöntää, että sen edessä on tullut vietettyä tunti jos toinenkin. Päivittäin. Mie oon jotenkin vieläkin niin markka-ajan ihminen, että netflixin ja hbo nordicin näkyminen telkkarista, tietokoneruudun sijaan, on ihan taikuutta. 

Majuri auttoi kuvailussa. Upea ilme!

Tämä melko intensiivinen telkun kyttääminen tarkoittaa tietenkin myös ajoittaista (päivittäistä) kahvin/teen/kaakaon juomista töllöttimen ääressä, joka taas tarkoittaa tahroja sohvapöydällä. Keittiössä on toki omat lasinalusensa, mutta eihän niitä nyt jaksa aina olkkariin asti raahata, joten.. 


LP-lasinaluset

Lanka: Liina kalalanka, 12 säikeinen - Suomen lanka
Molla kalalanka, 12 säikeinen - Suomen lanka
Koukku: 1,75mm

Tiesittekö, että kalalankarullatkin loppuu joskus? Järkytys!

LP-lasinaluset, ohje:
(Huom. joka krs:n ensimmäinen pylväs = 3kjs, vaikkei erikseen mainita. Jokainen krs suljetaan piilosilmukalla kerroksen aloituksen kolmanteen ketjusilmukkaan)

Vaalealla / värikäällä:

1. krs.: lankalenkki-aloitukseen 16 p
2. krs.: 2p jokaiseen pylvääseen x 16 = 32 pylvästä
3. krs.: 1p, 2p samaan x 16 = 48 pylvästä

Vaihda mustaan lankaan (tee mustalla jo edellisen kerroksen sulkeva piilosilmukka). Huom. Älä katkaise vaaleaa/värillistä lankaa, tai jätä sitä ainakin kunnon häntä

4. krs.: 1p, 2p samaan, 1p x 16 = 64 pylvästä
(voit toki tehdä myös 2p, 2p samaan jne, mutta itse tykkään vaihtaa eri kerroksissa lisäyksen paikkaa, jotta valmiiseen ei jää niin helposti "kulmia").
5. krs.: Edellisen krs:n pylväiden takareunaan: 3p, 2p samaan  x 16 = 80 pylvästä
6. krs.: Edellisen krs:n pylväiden takareunaan: 2p, 2p samaan, 2p x 16 = 96 pylvästä
7. krs.: Edellisen krs:n pylväiden takareunaan: 5p, 2p samaan x 16 = 112 pylvästä
8. krs.: Edellisen krs:n pylväiden rakareunaan: 3 puolipylvästä, 2 puolipylvästä samaan, 3 puolipylvästä = 128 puolipylvästä


Tee levyn keskiön reunan ympäri piilosilmukoita sillä langalla, jonka toivottavasti muistit olla katkaisematta. Tämän voi tehdä jo ensimmäisen mustan kerroksen jälkeen, tai säästää viimeiseksi. 


Piilosilmukkarinkulan saa siisteimmäksi, kun sen lopettaa tekemällä viimeisen neulan avulla. Lopeta piilosilmukat yhtä vaille valmiiksi, ja vedä lanka läpi viimeisestä silmukasta. Vie neula kierroksen ensimmäisen piilosilmukan lenkkien läpi ja tuo neula läpi samasta reiästä, mistä lanka tuli läpikin. Päättele langat ja mie ainankin viimeistelin silittämällä. 


Tein suurimman osan mustista kerroksista edellisen kerroksen takareunaan, jotta tulisi autenttisempi ura-fiilis levyyn. Ja kerrottehan, jos miun ohjeesta ei saa mitään selvää. Yritän selventää ajatuksenjuoksuani. Jos satut virkkaamaan noita, ja laittamaan vaikka instagrammiin, niin laitathan #mieiteblogi #lplasinalunen, niin mieki saatan nähä.


Vuosia sitten tuhosin pari kierrätyskeskuksesta ostettua LP-levyä uunissa, että sain kulhoja. Päätin säilyttää lasinalusia toisessa niistä. On vain ajan kysymys, millon kulhoon pesiytyy muutakin "tarpeellista" sekalaista pikkusälää. Kuten kaikkiin kulhoihin, rasioihin, laatikoihin... jne.

Kimmokin auttoi kuvailussa...
Tuota pursotettavaa vegaanista kermavaahtoa myy muuten vegekauppa. En häpeä myöntää, että kyseessä on varmaan useimmin ostamani tuote tampereen vegekaupasta.

-Tiina

tiistai 28. elokuuta 2018

Ristipistoja koruiksi


Taas yksi todiste siitä, että instagram on toimiva mainostuskanava yrityksille. Näin puisista reikälevyistä kuvan Paapon instagrammissa, ja pakkohan niitä oli tilata! 


Tulikin sitten viime viikonloppuna istuttua tunti jos toinenkin sohvalla neulan kädessä ja laatikollinen muliinilankaa sohvapöydällä. Usein myös 1-2 kissaa tuomassa vaikeusastetta. Kaksi kertaa taisin lankatokan pelastaa kissan suusta.


 Ensimmäisinä tein pisarakorut. Jotenkin tästä oli niin selkeä visio. Pisara - sininen. Laitoin kolmea eri sinistä muliinilankaa, tummasta vaaleampaan. Kiinnitin kuvion reikään kaksi avattavaa rinkulaa, ja vielä korvakorukoukun. Kaksi sen takia, että korvis jäisi oikeaan asentoon. Visio olisi se, että pisara olisi eteenpäin korvassa, eikä sisälle.


Mie en oo oikein tykänny mistään oranssiin viittaavastakaan, mutta tuo persikka-henkinen väri kyllä puhutteli. Väriyhdistelmä syntyi pyörittelemällä eri värisiä dmc-tokkia kädessä. Ja melkosen tasaista jälkeä, vaikka itte sanonkin! Kyllä se vaan kannattaa kiinnittää huomiota, että pistot menee samansuuntaisesti. Nämä olikin ainoat, joissa siihen tajusin kunnolla kiinnittää huomiota. Samalla tavalla kuin pisaroissa, on näissäkin kaksi avattavaa rengasta ja korukoukku.


Timantitkin piti ensin olla korvakoruja, mutta vähän mallailin korvaan, ja oli myönnettävä että liian isot on. Kun asia on liian iso korvakoruksi, niin siitä tulee tietenkin kaulakoru! Mustan pallokorunauhan olin tilannut paapo.fi:stä jo aikaisemmin. Miulla oli ensin eri visio timantin kuvioinniksi, mutta se ei oikein lähtenyt. Toisen timantin jätin odottamaan seuraavaa ideaa. 


Ja tässä pieni "out-take". Idea oli loistava, mutta en vaan saanut toteutettua. Death star siitä tietenkin piti tulla, mutta... Purkuun meni. Päätin, että nämä pyöreät jää odottamaan jotain kivaa joulu-henkistä ideaa.


Kaiken kaikkiaan sanoisin, että aivan hyvin käytetyt tunnit! Vaikka innostuin niin, että jumppakin unohtu! Havahduin vartti sen jälkeen, kun olisi jo pitänyt lähteä, että tässä sitä vaan istutaan ristipistelemässä urheiluliivit ja jumppapaita päällä sohvalla.

-Tiina

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Virkatut värikoodatut sipulipussit



Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monta kymmentä vuotta virkatut sipulipussit on somistaneet keittiöitä, ja missä kaikkialla. Niissä on semmoista ajatonta nostalgiaa. Mummola-chic.


Pieni pesänrakennusvietti ollut päällänsä kesäkuusta asti, kun pistettiin hynttyyt yhteen. Suurin himo onkin tehdä kaikkea pikkusöpöä kotiin, vaikka sitten roikkuva koreja eteiseen, tai näitä sipulipusseja keittiöön. Nämä nyssäkät olivatkin ensimmäinen uudessa osoitteessa valmistunut käsityö. Kuvaaminen vaan meinasi taas jäädä.


Virkattu sipulipussi
Lanka: Liina kalalanka 12s (valkoinen ja beige) -Suomen lanka
 Molla kalalanka 12s (violetti) - Suomen lanka
Koukku: 2,5mm beigelle ja violetille ja 2mm valkoiselle


Tietenkään yksi sipulipussi ei riittänyt. Ei tietenkään! Pitäähän niitä sipulipusseja olla yhtä monta, kuin miten monta sipulilajia on arkikäytössä. Olin havaitsevinani hyväntahtoista myhäilyä asuinkumppanin taholta, kun väriasiaa ääneen pähkäilin.


Mukavan aivoton pikkuvirkkuu. Tein 12 säikeisellä ohjeen 9 säikeisen sijaan, koska tiiän, että miulla on helposi melko napakka käsiala. Valkonen kalalanka on miun sormiin aina ohuempaa, sille käytin vähän ohuempaa koukkuakin.

Siinä ne roikkuu


-Tiina