Sivut

maanantai 21. tammikuuta 2019

Kauratyynyt

Kauratyyny on maailman parhaiden keksintöjen kärkipäässä. Ehdottomasti.


Miun päivien kulkuun vaikuttaa vahvasti valitettavasti myös päänsäryt ja migreenit. Sattuuko? Miten paljon? Millä tavalla? Miten sitä voisi auttaa? Apukeinoarsenaalissa on (tietenkin särky- ja migreenilääkkeiden lisäksi) kuumat suihkut, kylmäpussit ja lämmitettävät kauratyynyt.


Tai no eiliseen asti tyyny (1). Miulla oli yksi yksinäinen hienosti palveleva kauratyyny, jonka oon tenhyt arviolta 8 - 10 vuotta sitten. Oli jo korkee aika hänen saada työkavereita. Kauhee duuni yhelle kauratyynylle. Päätin ensin tehdä yhden nyssykän vanhan kaveriksi, mutta niinhän se piti taas tehdä useampi, kun vauhtiin pääsi.


Miulla siis yksi asia, joka aiheuttaa päänsärkyjä ja myös migreenejä on niskajumi. Sillon on paras laittaa lämmintä niskalle, kylmää otsalle, mennä pimeeseen huoneeseen pötkölleen ja toivoa parasta. Kauratyyny on myös menkkojen aikaan korvaamaton kaveri joko alavatsan, tai -selän päällä. Tai ihan vaan vaikka peiton alle laitettuna, jos on vaan kylmä. Kuten miulla usein on.


Tyynyjä syntyi Eurokankaan palalaarista kalastetusta pilkullisesta farkkumaisesta kankaasta, jämäpalasta Tomppaa, sekä Almandiinin ihanista kissoista. Kesäkuusta asti kissatauloudessa asuneena oon huomannu, että kissat on kovia "auttamaan" kaikenlaisissa asioissa (myös näiden ompelussa mm. makaamalla kankaiden päällä ja hyppimällä silitysraudalle, sekä meinaamalla syyä kauranjyviä), joten noi avuliaan näköset kissatyypit kankaassa tuntui osuvalta valinnalta, vaikka kangas olikin alunperin muuta tarkoitusta varten ostettu.


 Isoimpaan, ja yksinkertaisimmalla kuosilla olevaan kirjoin vielä #yhyy, ihan vaan kauratyyny-tilainteita yleensä värittävän itsesäälin takia. Ja koska ajattelin, että se on hauska. Dmc:n muliininlangan kaikki 6 säiettä käytössä, sekä slip stitch, mikä hän ikinä suomeksi onkaan.


Vaikka pienemmät kauratyynyt on erittäin käteviä, niin kyllä toi iso sininen oli loistava idea. Etenkin, jos on niskat epäkkäitä myöten jumissa, niin ihana heittää olalle. Sisällä noissa tyynyissä on kuorellisia kauranjyviä. Ilmeisesti sillä ei ole väliä onko kuorettomia, vai kuorellisia, mutta muistelisin silloin vuuuuuuuosia sitten käyttäneeni kuorellisia, joten niitä piti ettiä nytkin. 


Kaikkien pussukoiden ompelu aloitettiin ompelemalla suorakaiteen muotoinen pussukka, jonka toinen lyhyen sivun jätin kulmia vaille auki. Isoon siniseen tein osion kerrallaan: ompelin reiluun puoleen väliin - täytin - ompelin kiinni, ja sama muille kolmelle osiolle. Lopussa lyhyt sivu kokonaan kiini käsin harsimalla. Pitkittäisen saumojen pusseissa ompelin saumat nyssykän ollessa tyhjänä, täytin tilat ja harsin lyhyen sivun kiinni käsin. Kissapussin kapeampia onkaloita oli vähän ärsyttävä täyttää, mutta selvisin.


Lopun kissakevennys: auttaja-kissa Kimmo auttoi kuvien ottamisessakin.

-Tiina

tiistai 1. tammikuuta 2019

Virkkurin kuosikirja ja vino pussukka.

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.


Mie myönnän: oon fanityttö. Molla Mills on miun kässäidoli. Tästä voisin todisteena esitellä sinkulaukunSiksak-penaalin, Siksak-laukunKettinki jookamattokassinCamo siksak-laukunSiksak-meikkipussukan, Leo-laukunKahden kuosin kehyspussukatPinkkimustan pussukanlisää Siksak-kehyspussukoita ja roikkuvat korit.  Eli tietenkin piti myös hänen uusinpansa, eli Virkkurin kuosikirja saada haltuun. Kirjan esittelyssä kesti hieman, koska halusin saada siihen liittyvän käsityönkin valmiiksi.


Kaltaiselleni Molla Mills-fanille kirja meinasi tuoda ihan ensi silmäyksellä pienoisen pettymyksen: onpa paljon tuttuja malleja. Omistan kaikki virkkurit, sekä kalenterin, eli väitän että useat Molla Millsin kuviot on miulle tuttuja. Kuitenkin tarkemmin katsottuna onhan tässä useampikin uusi ihana kuosi. Hupsistarallaa-blogia vapaasti lainaten: Best of levy uusilla biiseillä höystettynä.


Kirjassa on miun mielestä uusi fiilis aiempiin virkkureihin verrattuna. Jotenkin raikkaampi. Ehkä jopa tyylikkäämpi. Mutta kuitenkin edelleen helposti lähestyttävä. Ainoa miinus ulkoasussa (joka oli myös virkkuri 4:ssa) on pehmeät kannet. Tämä on luonnollisesti vaan miun ongelma, mutta jostain syystä tykkään kovakantisista kirjoista. Mutta ehkä tässä on ittelle vaan opettelun paikka. 


Vaikka ennenkin olen tykännyt Virkkuri-kirjojen kuvista, niin nyt on ehkä vielä hienompia. Tai eri lailla hienoja. En mie tiiä. Ja plussaa myös siitä, että vaikka vanhoja tuttuja kuoseja oli myös, niin vanhoja kuvia niistä ei oltu kierrätetty. Myös kuvauspaikkoja oli mainittu kirjan teksteissä. 


Ihmisten inspiraation lähteet on eritysen kiinnostavaa luettavaa. Osalla kuoseista oli myös syntytarinaa mukana, eli kirjassa on mukavasti ns. oikeetakin luettavaa ohjeiden lisäksi. Toki kukapa ei välillä lukisi ihan vaan ohjeitakin iltasin sängyssä? Ai ei kukaan? Vain mie? Outoo.. 


Tässä kirjassa oli käytetty entistä enemmän ns. pehmeitä materiaaleja. En tiedä miksi, mutta en ollut kunnolla miettinyt esim. viltin kirjovirkkaamista. Ennen tätä kirjaa siis. 


Vinojen kaakelien pussukka
Kuvion ohje: Evora / Virkkurin Kuosikirja - Molla Mills
Syyskuu / Virkkurin Kuosikalenteri 2018 - Molla Mills
Lanka: Liina Kalalanka, 12 s - Suomen Lanka (musta ja vaaleanharmaa
Koukku: 1,5mm

Tunnustus: laukku tuli aloitettua jo syyskuussa, jolloin ei vielä kirjaa ollut. Mutta koska sama kuosi löytyy kirjastakin, niin sopii hyvin tähän postaukseen.


Mietin ensin, että tekisin laukun. Mutta koska pyörönä tehty kirjovirkkaus vetää aina vinoon, niin se näin selkeän geometrisessä kuviossa ärsytti liikaa. Mie en YMMÄRRÄ miten ihmiset saa omat pylväänsä suoraan toisten päälle. Yritin myös sitä, että tekisin vaan silmukan takareunaan, mutta miun käsialalla siitä ei tullut tarpeeksi nättiä. Tästä tuli siis joku muu nyssykkä. Ehkä siitä vois tulla projektipussi, tai ns. toilettilaukku. Vinkkejä suorempaan otetaan vastaan.


Kuviota tein ns. kuuden laatan leveydeltä, ja kahden laatan korkeudelta, ja sitten vaihdoin langan sinapin väriseen. Jatkoin muutamia kerroksia pylväitä, koska halusin eri värisen pohjan. Kassia kootessa alasauma kiinni, ja pienet sisäänotot. 


Sitten vielä vetoketju (käsin ommellen) kiinni. Tapojeni vastaisesti jätin vuorittamatta tämän. Ajattelin, että koska tämän tarkotus on vielä epämääräinen, niin sillä ei olisi niin väliä, kuin vaikka laukussa. Mutta ainahan sen saa myöhemmin vuoritettua jos alkaa potuttaa.


Niin, ja hyvää uutta vuotta! Tuliko tehtyä käsityölupauksia tälle vuodelle? Miun lupaukset näkyy instagrammissa. Jos teet omia, niin kerätäänkö ne kaikki #käsityölupaukset2019 alle, niin päästään kaikki ihailemaan.

Inspiroivaa kässävuotta 2019 joka ikiselle!

-Tiina