Sivut

perjantai 18. elokuuta 2017

Kukkakukkaro

Lisää pussukoita? Kyllä kiitos! 


Ah pussukat, nuo loistavat "mitähän pientä keksisin lahjaksi"-virkkaukset. Miun rakas ystävä kerran teki toisen mallisesta kuusikulmaisesta pussukan, ja siitä asti kytenyt asia mielessä. Ihan loistava idea nimittäin! Nyt tuli internetin ihmeellisessä maailmassa vastaan Mijo Crochet-blogin(?) Painted Flower Hexagon ja totesin, että sehän olisi tosi söpönen pussukkahommeleihin myös. Mijo Crochethan on eniten tuttu ihanasta Lost in time-huivin ohjeesta, joka on omallakin to-do listalla. Niitä on näkynyt paljon ja toinen toistaan ihanampia.


Kukkakukkaro
Lanka: Schachenmayr Catania
Koukku: 2,5mm

Sen verran muokkasin ohjetta, että tein viimoisen mustan ks-rivin jälkeen toisen vastaavan.


Mie tein molemmista puolista eri väriset. Tai siis saman väriset, mutta eri järjestyksessä. Tulee kyllä syksy mieleen näistä väreistä, jaiks. En haluais kyllä ihan vielä syksyä, vaikka syksyssä on paljon asioita mistä tykkään. Etenkin ruskan värit. Mutta silti en oikein ensin näihin väreihin lämmennyt, mutta ehkä näistä kuitenkin tulee myös ns. miun värit! Selkeetä. Tykkään, mutta en tykkää, mutta tykkään. Nyt siis ostin tätä lahjaa varten nuo catania-kerät.


Ensin ompelin vetoketjun kahdelle hexagonin sivulle, ja molemmille puolille. Sitten ompelin hexagonit toisiinsa. En vuorittanut tätä, eikä oikein tuntunut sitä kaipaavan. Toki jos teen vielä, niin yksi mikä miulta puuttuu on silmukkamerkeille tmv. pussukka - siihen tarvisi kyllä vuorin.


Toivottavasti pikkuruisen lahjan saaja tykkää!

-Tiina

maanantai 7. elokuuta 2017

Marjapussukoita

Facebookin käsityöryhmissä on nyt ollut jo hyvän tovin meneillään pyöreät kehyskukkarot-villitys. Miusta on jotenkin hauskaa, sekä hirveän luonnnollista, että aina jostain ohjeesta tulee se "hitti" ja samankaltaisia alkaa pudota kaikkien koukuilta. Yhteisöllisyyttä.


Kaikessa yksinkertaisuudessaan siis kyseiseen "hittikukkaroon" virkataan avatun kehyksen kokoinen pohja ja jatketaan ilman lisäyksiä virkkausta kunnes halutun kokoinen. Värikkäitä unelmia-blogissa on hyvä ohje. Mie muistin Suuri Käsityö-lehden fb-sivuilla nähneeni linkin videoon, jossa neuvottiin miten virkattaan mansikoita, ja päätin yhdistää sen tähän pussukkaprojektiin.


Marjapussukat 
Koukku: 3mm

Kuten tarkkasilmäisimmät saattaa huomata, mansikkapussukassa jäi mansikkarivien merkkaaminen kesken. Niitä on 9.
Siinä on miun selkeet muistiinpanot. Eli ensin marjat tasona, sitten yhdistetään ks riveillä, sivusauma kiinni ja pohja. Aloitin mansikkapussista, sitten syntyi mustikka pienin parannuksin ja lopulta takaisin mukavuusalueelle: vetoketjupussukoihin. Mansikat tein ihan ns ohjeen mukaan, eli aloitusketju oli neljällä jaollinen. Mustikoihin tein aloitusketjuun 2kjs vähemmän, että yhteen ommeltaessa asettuisvat vähän paremmin, eli kerroksen alku ja loppumustikat olis vähän limittäin. En tiiä ymmärsikö kukaan. Mustikkaan tein myös vähän pienemmän pohjan, kun mansikoissa huomasin, ettei turhaan tarvii yrittää mätsätä silmukkalukua - pohja jäi vaan suotta kuprulle.


Mie yritin kuvailla heitä pihalla, ainakin on vähän luonnonvaloa. Pitäs varmaa mennä jonnekkin valokuvakurssille. Miulla on usein sama ongelma: miun visio kuvista ei vastaa yhtään lopputulosta. Mutta eiköhän nämäkin taidot kartu, ja kai mahtuu muutama "rouhempikin" kuva käsityöblogien maailmaan. Vaikka kyllä kieltämättä rakastan yli kaiken kauniita taidolla kuvattuja kässäblogeja.


Onko vika kamerassa, vai kunnon ensimmäisen maailman ongelma, kun langassa on liian kirkkaat värit. Haha. Miulla on ollu sama "ongelma" ennenkin tuon essentials cotton dk:n kanssa, että kuvaus on hankalaa kirkkaiden värien takia. Ja miun karsastavat silmät ei auta tilannetta yhtään. Tuo on kyllä ihana lanka virkata, ja kuvaushaasteista huolimatta herkullisen kirkkaat värit. Tuleekin tasaisin väliajoin kerä tai toinenkin ostettua Lankamaailmasta.


Miun mielestä näissä pussukoissa on jotain tosi omituisen näköstä kiinni. Ehkä se on toi mansikoiden ja mustikoiden muhkurainen paksuus, mikä ei oikein ehkä sitten sovikkaan tohon kukkaromalliin. Tai ehkä se vika on vaa miun päässä. 


Heh, mutta tälleen auki nää on aivan söpöt. Veikkaan muuten että marjojen virkkaus saa nyt hetkeksi jäädä. Ettei liikaa jumahda levy päälle. Toki voisi jatkaa kohokuvio-linjalla ja ryhtyä juuri ilmestyneen Molla Millsin Virkkuri 4:n jäätelöiden pariin. Hmm..


Monet tykkää ommella työn värisellä langalla kiinni kehyspussukat. Mie tykkään ommella kehyksen värisellä.


Hyvin koulutetut sorsat. Hetken olin paikallani, niin johan oli parvi muutaman metrin päässä kyselemässä, oisko mitään leipähommeleita.


-Tiina

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Teepusseja pienelle kahvilan pitäjälle

Jämätilkuista teepusseja kahvilaleikkeihin.


Vanhan ystävän taapero on innokas kahvilaleikkijä, ja sopivasti muutama tovi ennen Lappeenranta-reissua tuli pinterestistä vastaan kuva kankaasta tehdyistä teepusseista leikkihommiin. Eli se kyseinen pinterest-idea pääsi niiden hyvin pienen prosentin joukkoon, jotka pääsee pelkästä pinnauksesta toteutukseen asti.


Tein viime vuonna samaisen mukulan kahvilaleikkeihin donitseja, ja ne oli kyllä melkoinen hitti. Sen jälkeen ideoita on ollut useampiakin, mutta toteutus on perinteisesti jäänyt. Se on usein se ongelma: ideoita on liian paljon toteutukseen. Mutta kaikki ajallaan! Ainakin vaikuttaisi siltä, ettei minimimmin kahvila-innostus ole ihan heti laantumassa.


Teepusseihin:

Erivärisiä kankaita
Puuvilla lankaa
Harkkosakset
Ohutta vanulevyä
Kaksipuoleista silitettävää tukikangasta (jos haluat hienostella - mie halusin)
Ompelukone/-lankaa

Ihan ensimmäisenä tein pienestä kartonkipalasesta "kaavan" teepussille, jonka avulla piirtelin kankaisiin ääriviivat joita pitkin ommella. Kangaspalat vastakkain, vähän vanulevyä sisälle (että on jotain täytettä teeksi), lanka kankaiden väliin ja ompelu ympäri. Harkkosaksilla leikkelin ompeleen vierestä - tulee sekä kiva reuna, että ei purkaudu ja mikä tärkeintä: pääsee helpommalla, kuin nurjalta puolelta ompelemalla.

Teepussien "merkit" tein niin, että ensin leikkasin kankaasta pienet neliöt, sitten tukikankaasta samankokoisen lätkän väliin, sitten kiinni silitys niin, että se teepussin naru on myös välissä, ja taas ompelu. Tukikankaan avulla noista merkeistä tulee vähän jämäkämmät, eli

Vähän lipsahti taas selostus tajunnanvirran puolelle, mutta ehkä siitä jotain selvää saa. Eli ihan simppeleitä ovat nämä teepussit.


Oonko mie ainoa, jolle tulee joka ikinen kerta ommellessa hemmetillinen hiki? Liekö tuskanhiki, kun tuo ompelu ei oo ihan miun vahvin laji. Oon viimeaikoina viettäny useamminkin aikaa ompelukoneen ääressä, kun oon tehny muutaman pitkään suunnittelemani projektipussukan (niistä joku kooste myöhemmin) ja AINA oon hiestä märkä. Muuten saatan kotona hengailla pitkähihasessa ja pyjamahousuissa, ellei ole helle...tänä kesänä ei toki oo siitä ollu pelkoa, mutta ommellessa aina shortsit ja hihaton. Ja silti valuu hiki. Oonko mie yksin tämän omituisuuteni kanssa?


Tuo lemppari krääsäkaupastani tigeristä löytynyt pieni metallisalkku oli osimoilleen täydellisen kokonen näille t-pusseille. Kunnon diy-ihminen olisi tietenkin kirjonut ja ommellut jonkun tee-pussukan näille, mutta välillä pitää hypätä matalamman aidan kohdalta. Ja onhan tuo nyt tosi söpö salkku!


Nämä kolme on ehkä miun lemppari teepussit. Etenkin tuo ruusu. Sen kankaan ostin jo viime joulukuussa Tallinnan reissulta karnaluksista. Siitä on vasta nyt lähipäivinä syntynyt yksi projektipussukka, mutta siitä tosiaan enemmän myöhemmin.


Ja loppuun tunnustus: näitä piti olla 12.. Yksi maatuska-teepussi teki yllättävän katoamistempun, ennenkun kerkesin tuota teepussin lappusta edes kiinni laittaa.


-Tiina

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Pitsikaulakoru

 Virkattu pitsikaulakoru


Mie oon aika varma, että inspis tähän koruun tuli joltain, kelle en nyt muista credittiä antaa. Mutta jonkun aikaa pyörinyt jo mielessä pitsisen kaulakorun tekeminen ja ästähän tulisi vaikka pitskauluksetkin! Tällä kertaa jäi kuitenkin kaulakoruksi.


Pitsikaulakoru
Koukku: 2,5mm
Ohje: kaavakuva löytyi pinterestistä "crochet lace necklace"-haulla.

Pinterest on toki melko ongelmallinen tekijänoikeuksien takia, kun et voi aina tietää onko jonkun mallin kuva tarjoitettu jakoon vai ei. Tämäkin kuva oli vähintään suspekti. Mutta mie käytin silti, oon huono ihmnen, ruoskikaa!


Molemmilla puolilla on tommoset sinooperista ostetut "puristinsysteemit" (olkaa hyvä vaan näistä selkeistä termeistä) ja ketju on kierrätetty eurolla kirppikseltä ostetusta riipuksesta. Pihdeillä vaan pari lenkkiä auki ja menoksi.


 Mie pingotin tämän kahteen kertaan, mutta silti se on vähän vinkurallaan. Ja mie yritin ja yritin tehä siitä symmetristä. Mutta tarpeeksi lähelle!


Jestas mie kyllä tykkään virkatusta pitsistä. Ja tulee hassulla tavalla tosi pro olo, kun virkkaa pitsiä ja vielä kuvallisesta ohjeesta. Vaikka tuokin oli melkosen simppeli.

Enkä tiiä mihin mie tuon kärjen kerkesin jo sutata, mutta semmosta se on. 


Miun hovikuvaaja ei oo ollu maisemissa lähipäivinä, joten turvauduin taas ns. oman käden oikeuteen. Itsulien ottaminen keskellä kirkasta päivää nolottaa kyllä helposti, vaikka eihän siinä oikeesti mitään hirveen erikoista pitäs enää olla.

Antaa kameran räpsyä vaan!

-Tiina

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Lankakerä silmukkamerkit

Ensimmäinen kutistemuovikokeilu.


Ostin jo jokin aika sitten sinooperista kutistemuovia jollain -50% kupongilla, mutta sen kokeilu jäi odottamaan inspiraatiota. Tarvittava inspiraatio syntyi kun instagrammissa tuli vastaan Repeat Crafter Me:n (Sarah Zimmerman) ihanat lankakerä silmukkamerkit. Pakkohan semmoisest oli saada itsekin, etenkin kun miulla on paha taipumus hävittää pieniä asioita - kuten silmukkamerkkejä.


Repeat Crafter Me-blogissa olisi ollut linkki tulostettaviin kuviin, mutta ehä mie sitä huomannut lukea, kun vasta merkkien tekemisen jälkeen. Omia varten piirsin vapaalla kädellä paperille mallin. En ole mikään maailman paras piirtäjä, joten meni kolme yritystä, että tuli tarpeeksi mieluisa. Repeat Crafter Me-blogin tavoin käytin Sharpie-tusseja, mutta taas blogista poiketen tein sekä ääriviivat, että väritykset muovin karhealle puolelle. Ensin värit, ettei musta sotke värillisten tussien kärkiä.


Yllä oleva kuva antaa osviittaa siitä, miten paljon kutistetun härpäkkeen koko eroaa piirretystä. Tein semmosilla rei'ityspihdeillä (?vaimikäliehääon) reiät keriin, ja vähän olisi saanut olla isommat - just ja just mahtu renkulat läpi. Mutta mahtu! Sehän se on tärkein.


 Mie paistoin kerät uunissa 150°. Ekat meni pieleen, kun annoin niiden olla liian pitkään - eivät vaan millään laskeutuneet kuprulta kokonaan alas. Seuraavat sitten otin pois uunista parin minuutin päästä pikkasen kurpulla, ja iskin suoraan uunista tulleiden lankakerien päälle pieneksi hetkeksi pannunalusen. Johan suoristu! Tiinan niksipirkasta, olkaa hyvä.


Nythän voi mätsätä silmukkamerkin vaikka koukun värin mukaan. Tai ihan vaan fiiliksen. Lukolla vaan "keskeneräinen" silmukka kiinni alempaan kerrokseen, niin ei lähde karkuun, vaikka heittää pussukan pohjalle. Toki virkkauksessa on muutenkin se neulomista parempi puoli, että vaikka silmukka lähtisi karkumatkalle, niin katastrofi on usein pienempi.


Näillä söpöillä merkeillä voi myös toivottaa hyvää alkavaa Pride-viikkoa!

-Tiina

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Kierrätystä: Himopakkaajan maatuskakassi

Tyynynpäällisestä iso kangaskassi.


Kuulun niihin ihmisiin, jotka kantaa mukanaan "varmuuden vuoksi" vähän kaikenlaista. Yleensä meiningillä: "jos sitä ei Tiinalta löydy, niin sitä ei tarvitse". Olin tuossa lähdössä viime viikonloppuna Helsinkiin, ja sovin itteni kanssa, että saan ottaa repun ja kangaskassin. Mutta siihen miulla ei ollut mitään sääntöä, ettenkö sais tehdä vähän isompaa kangaskassia ennen reissua! Itseasiassa reissupäivän aamuna.

Nepparit kiinni

Olin ihaillut Rakkautta & Mamarkiaa -blogin Marin IvanaHelsinki maatuskatyynynpäällisiä jo vuosia. Välillä kuitenkin onnellisesti unohtanut ne. (Toki olisin aktiivisesti himoinnut noita koko tän ajan, jos olisin muistanut!). Sitten Mari yhtäkkiä ilmoitti, että kasailee kirppiskamojaan ja muisti että rakastuin noihin! Eli pelasti miulle kirppiskamoistaan nuo ihanat tyynynpäälliset. Kiitos vielä miljoonasti <3

Miulla ei kuitenkaan koristetyynynpäällisille ole tarvetta: miun pienellä sohvalla on pelkästään bändi(jne)paidoista tehtyjä tyynyjä. Mutta sen tiesin, että jotain muuta noista Marin miulle säästämistä aarteista vielä syntyy.

Nepparit auki
 Prosessi meni jotakuinkin näin:

Ratkojalla vetoketju irti. 
Tyynynpäällisestä mitat vuoria varten + leikkaus.
Vuorikankaasta myös tilava sisätasku, johon vetoketju. 
Tasku kiinni. 
Vuoriin sivusaumat, ja alas pienet taitokset, että tulee kassiin enemmän pohjaa. 
Tyynyliinan pohjaan taitosten ompelu. 
Puuvillanauha nuppineuloilla paikoilleen. 
Ompelukoneen eessä toteaminen: "no eihän tätä mitenkään saa tähän ommeltua näin!"
Tyynyliinasta sivusaumoja sen verran auki, että tuleva kassi taipuu ompelukoneen alla.
Nauhat kiinni.
Sivusaumat takaisin kiinni.
Vuorin asettelu kassin sisään. "Jes! Ekalla yrittämällä oikeen kokonen!"
Vuorin ompelu kiinni.
"Voi perse! Kohta tulee kiire, enkä oo pakannut!"
(Yli)pakkaus + nepparit mukaan.
Bussiin.
Nepparien ompelu.

Voi olla, että jossain kohtaa prosessi jatkuu kohdalla "ratkojan näyttäminen vuorin ja kassin yhdistävälle ompeleelle, että saan siihen kokonaan avautuvan vetoketjun", mutta vielä se ei tuntunut välttämättömältä + kassi oli saatava lyhyellä varoajalla olalle.


Vuorin kangas löytyi omista varastoista. Sieltä löytyy vähän liiankin kanssa pilkullisia juttuja. Sisätaskun vetoketju on toteutettu "leikataanpa tohon kankaaseen reikä ja katotaan mitä tapahtuu"-metodilla. Sehän meni ihan kivasti. Katotaan vaan, että pysyykö miun nurjalle puolelle taittamat "saumavarat" nätteinä ja rispaantumattomina.

Nepparit, joilla laukkua saa vähän enemmän suppuun, ompelin bussimatkalla tre-hki. Eli siis nepparit laitan sillon kiinni, kun on vähän vähemmän liikaa rojua mukana. Ja nepparit auki, kun on paljon enemmän liikaa rojua. Tuonne mahtuu hvyin näemmä perusjuttujen (puhelin, lompakko, avaimet, vesipullo) lisäksi ainakin keskeneräinen käsityö, lenkkarit ja puoleen reiteen oleva vedenpitävä takki.


"Ota vielä semmonen kuva, mistä näkyy tuo tasku!" Tuli vähän ns. säätökuva. Mutta eipä se ole niin justiinsa.

Voiko tätä muuten kutsua kierrätyskäsityöksi, kun ympärillä oleva paksu puuvillanauha on Merlettosta uutena ostettu? Aion kutsua silti.


Tämä oli taas näitä ihania tunteita, kun jostain tulee JUST niin hyvännäkönen kun suunnittelin. Uskallan väittää, että tätä kassia tulee näkymään miun olalla paljon.

Sitten vaan ootellaan, että iskee inspiraatio toisen tyynyliinan tuhoamiseen köh.. tuunaamiseen.


-Tiina

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Lennokas mobile

Vähän värikkäämpää mobilea valkoisen tilalle.


Ystäväni lisääntyi tuossa hiljattain, valloittava mini-leidi on nyt jo 3 kuukautta. Heillä on semmoinen musiikkia soittava, ja linnun ääniä kiekuva ja ihmeellistä kohinaa pitävä keinutin, johon pikkuihminen on erittäin tykästynyt.

Vauvan ihailureissulla ystäväni valitteli, miten tylsä mobile kyseisessä keinussa on: "valkoisia lampaita! Eikös vauvat tykkää väreistä?!" Ja se kuuluisa idea lähti taas siitä, salaa kävin kyhäilemään värikkäämpää mobilea. Ensin toki kurkkasin, että lampaat saa helposti pois, ja tarvittaessa takaisin.


(joka on näemmä vieläkin Lankaideassa tarjouksessa, vink!)
Koukku: 2,5mm
Ohje: Omasta päästä, alempana muistiinpanot



Enhän mie ole ainoa, kenen mielestä tuo pilvi näyttää kamelilta? Eli kamelipilvi. Mutta onhan noita pilviä kaiken muotoisia. Aivan sympaattinen kamelipilvi.


Mitään ohjetta miulla ei tosiaan ollut. Oli visio, joka kyllä aika hyvin toteutuikin. Useat jutut syntyy tekniikalla: Koukku käteen ja katotaan mitä tapahtuu. Alkuvaiheessa suunnittelin kirjovani pienet silmät ja suun auringolle ja pilvelle, mutta se sitten jäi. Vieläkin vähän mietityttää, että olisiko pitänyt. Aika pienellä yrityksellä ja erehdyksellä syntyi näimä. Pallon alkuun yritin muutamaakin juttua, mutta yritykset eivät kerenneet paria kerrosta pitemmälle (eikä paperille) ennenkun hylkäsin suunnitelman.


On muuten kohtuullisen turhauttavaa, kun teet mielestäsi jotain melkoisen söpöä, mutta siulla ei riitä taidot saamaan siitä tarpeeksi ihanaa kuvaa!

Tässä mobilessa on "stoppareina" pienet puiset helmet. Helppo siis vaan nostaa paikoiltaan ja vaihtaa joko takaisin valkoisiin lampaisiin, tai jos keksin jotain uutta virkata. Ainakin tuntui olevan ystävä sen verran mielissään, että veikkaan etteivät lampaat pääse heti takaisin.

-Tiina

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Jäi (kehyskukkaroista rallattava) levy päälle

Käsi pystyyn, kuka tunnustaa tykkäävänsä toistoista? Kuka myöntää kattovansa samoja elokuvia/sarjoja uudelleen ja uudelleen? Lukevansa samoja kirjoja uudelleen? Tekevän samoja/saman tyyppisiä käsitöitä uudelleen ja uudelleen?

Mie tunnustan!


Muutamia esimerkkejä: 

Olen lukenut Potterit läpi varmaan viitisen kertaa. Lukenut Pride&Prejudice-kirjan ehkä viitisen kertaa suomeksi, ja palttiarallaa 12 kertaa englanniksi. Tietenkin myös tiirannut Pride&Prejudicen ainoan oikean filmatisoinnin: BBC:n vuoden '95 minisarjan useampaan ootteeseen. Kattonut Star Warssit varmaan kymmenen kertaa, eikä Die Harditkaan kaukana ole. Katon usein jonkun tv-sarjan jakson kahteen kertaan, ellen bingetä esim. netflixistä. Mm. Downton abbeyn tuotantokaudet oon muutaman kerran kattonu läpi, ja tietenkin myös frendit. Virkkauksesta siksakkia löytyy blogista melkosen paljon, aikanaan oon tehnyt tällä Novitan palmikkosukkia oon tehnyt ehkä seitsemät jne jne jne. Jokin siinä vaan on miellyttävää ja rauhottavaa, kun tietää mitä tapahtuu. Tuttua ja turvallista.

Nyt on sitten näiden aurinkolasitaimikälie-kehyspussukoiden vuoro.


Kehyspussukat
Ohje: Omasta päästä + molla millsin inspaamat siksakit
Lanka: Liina & Molla kalalangat, 12 säikeisenä
Koukku: 2mm
Langankulutus: n.45g
Koko: n. 8cm x 17cm


Minttu-harmaa matkusti äitin luokse Lappeenrantaan. Tuli "hienovarainen" vihjaus, että hänkin olisi tuollaista pussukkaa vailla. Pyysi kyllä turkoosia harmaan kaveriksi kukkaroon, mutta toivottavasti minttukin kelpaa. Tänään varmasti äitienpäivän kunniaksi paketin avaa (mikäli malttoi odottaa).

Harmaa-or.. siis persikka jäi Tampereelle ystävän synttärilahjaksi. Alkaa olla ikävä traditio, että lahja on viikon-pari myöhässä. Lahja tosin oli jo valmis aiemmin, lahjan antaja ei vaan viemiskunnossa. Selvis muuten miksi miun flunssa vaan jatku ja jatku: mie oon niin nuorekas kolmekymppinen, että sairastuin lastentautiin: korvatulehdushan siellä löytyi.


Mie en oo yhtään oranssi ihminen. Siksi miellän tuon oikean puoleisen mieluummin persikaksi. Ja sehän tuon Suomen langan sävyn nimikin on. Nykyään oon kyllä vähän jo armollisempi oranssiakin kohtaan. Miulla oli viidennellä luokalla semmonen ikävä kausi, jolloin KAIKKI miun päällä oli oranssia, siitä jäi kammo väriä kohtaan. Siis kaikki: lenkkarit, farkut ja paita. Samaan aikaan. Niin... Harmin paikka, ettei siitä ole kuvia - ainakaan tallessa.

Tää (luonnossa vähän haaleampi ja vaaleampi) persikan värinen kalalanka on kyllä oikeesti ihan hauska. Mutta ei niin hauska, että oisin voinu perustella oranssiin viittaavankaan ostamista ittelleni. Ennenkun lankamaailman hyllyllä tajusin: "täähän on ihan Annen väri! Ja sillä on synttäritkin justiinsa tulossa!"


Aloitin taas 25ketjusilmukalla. Siitä sitten ympäri virkkaamalla ja päädyissä lisäämällä muutama krs, ennenkun on 63ks. Sitten seittemällä jaollista siksakkia 3 "väriraitaa", kaksi kerrosta pelkällä päävärillä, ja kehykseen sovitettuna edestakaisin kiinteillä silmukoilla (taisi olla 27ks/puoli) . Kirjoittaisin muuten ohjeen ylös, mutta en viitsi plagioida Molla Milssin siksakkeja. Pitää keksiä joku muu kiva kuvio, ja tehdä VIELÄ yksi pussukka, ja kirjata ohje ylös.

Niin ja hyvää äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille ja äitihahmoille <3


-Tiina

torstai 4. toukokuuta 2017

May the fourth be with you - stomtrooper ristipisto


Melkein vuosi, varmaan 50 työtuntia, parin kuukauden suuttuminen ja työn unohdus, ikävän paljon purkamista, kolmen päivän aikana viimoiset 20h työtä ja lopulta yksi valtavan tyytyväinen käsityöbloggaaja.

Hyvää toukokuun neljättä!

Lienee selvää, että en konmarita.

Joo, omakehu haisee, mutta hemmetti! Tämä on upea! Toki en voi mallista ottaa kunniaa, se on stitchlinen etsy-kaupasta, mutta jokainen pisto on omin pikku kätösin tehty. Osa pariinkin otteeseen, kun YHDEN rivivälin heitto toi useemman tunnin lisätyön. En ole varmaan ikinä ollut näin tyytyväinen mihinkään käsityöhön.

Ihan mahotonta ottaa kuvaa ilman kuvaajan heijastumista lasiin.

Stormtrooper ristipisto
Kangas: aida 14 count (oon ainakin aika varma)
Lanka: Dmc muliinilanka, musta
Koko: 24 x 26cm

Tähän meni tosiaan arviolta siinä 50h kieppeillä. En todellakaan ole mikään nopea pistelijä. Oli kaiken työn arvoista. Ehdottomasti.

Eikä nämä olleet ees ainoat purkamiset, mutta loput onneksi pienempiä juttuja, kuin tuo koko musta möllykkä.

Mie oon tehnyt jonkin verran ristipistoja aiemminkin, blogiinkin, mutta tämä oli ensimmäinen kunnolla suuritöinen savotta.  Aloitin tämän viime vuoden toukokuussa, ja tein sitä säännöllisen epäsäännöllisesti, kunnes... huomasin että YHDEN rivin heitto aiheuttaa kuvassa näkyvän purkamisen lisäksi koko tuon pienehkön mustan möllykän koukeronsa kanssa purkamiseen. Sieluni silmin näin, miten rumat purkamisjäljet pilaa koko työn ja suutuin sekä ittelleni, että työlle. Pessimisti ei pety jne. Fiksumpi olisi koittanut heti, että jääkö pahasti näkyviin, kun pistelee uutta ja vähän silittää - ei muuten jäänyt. Mutta miksi olla fiksu, kun voi olla tempperamenttinen? Jätin myös vielä varmuuden vuoksi tuon alanurkan viimoiseksi pisteltäväksi, eli jos olisi näyttänyt hölmöltä, niin oisin maksimoinut ärsytyksen.

Piti ikuistaa myös se kuuluisa viimoinen pisto.

Kun yli kahden viikon flunssa alkoi sen verran hellittää, että jaksoi tehdä käsitöitä, niin tartuin uudelleen tähän pahan mielen ristipistoon. (toim. huom. SILLOIN pahan mielen, nyt hemmetin hyvää mieltä!). Tein kolmen flunssapäivän aikana varmaan 20 tuntia tätä. Sekin auttoi ristipistopsykoosissa pysymiseen, että istuva asento oli yskimisen kannalta huomattavasti mukavampi, kuin aiempina päivinä hyväksi todettu netflixin katsominen makuultaan.


Kehystäminenkään ei mennyt ihan maailman eniten näppärästi. Hetken mietin, että oisin menny ammattilaiselle kehystyttämään, mutta piheys iski. Ostin sitten clasulta kehykset, mutta eeeeeeeeei tietenkään voinu tosta noin vaan niihin iskeä. E-ei. Kehyksissä oli miun maun mukaan väärän värinen se pahvikehyshärpäke (tai passepartout, kuten piireissä tapaavat sanoa), joten käyttöön musta kartonki + mattoveitsi + raaaauhallinen hengitys. Ihan ei luotisuoraa viivaa tullut kehyksen mukana tullutta passepartoutakaan mallina käyttäen, mutta siistin näköinen tuli kuitenkin. Sinne päin ja suurin piirtein.

Kuva: askideas.com

Nyt tämä fanityttö lähtee vihdoin flunssan jäljiltä työharjoitteluun, ja illalla pitää varmasti ainakin yksi star wars katsoa. Ainakin episode IV. Saatan myös samalla omahyväisesti tuijotella ristipistoani. Hitto siitä tuli upea!



-Tiina