Sivut

lauantai 14. joulukuuta 2019

Kässäpiparit! Käsityöblogien joulukalenteri, luukku 14.


Käsi ylös, kuka myöntää: yksi parhaita asioita joulussa on piparitaikinan syöminen!



Miulla on jouluvalmistelut vielä IHAN kesken. Liekö syynä se, että oon ensimmäistä kertaa ikinä jouluna töissä, niin ei ole ollut ehkä samanlaista fiilistä. Mene ja tiedä. Vaikka fiilis on vähän vähemmän jouluinen, on se silti tietty hyvä! Erilailla hyvä vaan. Päätinkin siis osallistua tauon jälkeen käsityöblogien joulukalenteriin. Eilisen luukusta vastasi ihana Sormustin ja huomisen luukusta vastaa upea Madam B.C.


Miun luukusta löytyy kässäaiheisia pipareita. Kun on kaikki joululahjat kesken, ja muutenkin asiat hujan hajan, niin piparit piristää aina!


Piparimuotteina käytin leikattua leivinpaperia, jonka mallin mukaan veitsellä veistelin piparitaikinaa. Tiesithän, että Myllyn Paras-piparitaikina on vegaanista, ja vielä ihan hyvän makuistakin. Ei toki niin hyvää, kuin itse tehty, mutta se on miun mielestä pieni hinta maksettavaksi helppoudesta.


Piparit on kuorrutettu kananmunattomalla pikeerillä, jonka ohje löytyy Kamomillan konditoriasta palttiarallaa miljoonan muun hyvän ohjeen lisäksi. Taisin jättää vähän turhan tönköksi pikeerin, kun yllättävän haastavaa oli kuorruttaa. Varsin herttaisia tuli silti!


Hyvää joulua ja kässä-inspiksen täytteistä uutta vuotta!

-Tiina

lauantai 19. lokakuuta 2019

Kuutiopussukka


Elokuussa Tampereelle avautui uusi lankakauppa, iki-ihana Nurja. Ilokseni totesin, että omien upeiden lankojensa lisäksi sieltä saa myös hyvän valikoiman monikäyttöistä Cataniaa. Sitä tarttui miun ostoskoriin kolmessa värissä.


Miulla on keskivahva pussukka-fiksaatio. Niitä ei vaan voi olla liikaa. Tuo Molla Milssin optinen virkkaus olikin vielä kokeilematta, ja kyllähän tosta jännää ikäänkuin kolmiulotteista pintaa tulee.


Kuutio-pussukka
Ohje: Kuutio-pikkulaukku / Molla Mills / Virkkkuri 2
Koukku 2,5mm


Vouritettu lakanakankaalla ja ommeltu muuten yövuoroissa käsin, jos yhtään selittää ompelukäsialaa. Vetoketjuun pistin pienen satiininauhanpätkän, koska miusta vetskareita on kivempi availla, kun niissä on kunnon vetimet.


Meikkipussikäyttöön meni nyt ainakin ensimmäisenä. Kivan syksyiset värit kyllä tässä. Ja kunnon mind blown momentti: kun virkkaa vaan etummaiseen silmukkaan, niin ei mene niin vinoon! Woooooouuuu. Ohjeet - kannattaa lukea.

-Tiina

torstai 19. syyskuuta 2019

Mount Pleasant - paita


Miun mielestä paitojen neulominen on jotenkin erityistä. Tai siis erityisen hienoa, että saa sellaisen neulottua. Johtunee siitä, että ei ole ihan yksi tai kaksi paitaprojektia, jota oon jättänyt elämäni aikana kesken. Mutta onhan näitä valmiitakin jo ainakin neljä! 


Mount PleasantOhje: Mount Pleasant - Megan Nodecker
Puikot: 3mm ja 3,5mm


Tuo maksullinen Mount Pleasant ohje on tosi kiva ja simppeli. Väitän, että tuun tekemään toisenkin joskus. Tätä neuloessa opin myös, että osaan lukea ja neuloa samaan aikaan.


Toinen mitä opin: ne mallitilkut kannattaa ihan oikeesti tehdä. Mie oisin hänestä vähän löysemmän halunnut, mutta pyh mitään tilkkuja! Eikä mitää muitakaan mittailuja. "Kyl se varmaan toi koko on" ja hommiin. Ehkä hintsusti liian tyköistuva, jonka takia sen kuvaamisessakin varmaan kesti. Tämähän valmistui jo heinäkuussa.


Oli vähän turhan nafti tai ei, on tämä miun mielestä silti tosi suloinen. Miulla on tuolla alla musta ohutolkaiminen mekko, joka on liian paljastava miun makuun ilman mitään sen päällä.


Tuossa kun kuvailtiin, niin totesin että tähänhän ois tarvinnut rekvisiittaa. Esimerkiksi kirjontatyön tai kirjan, jota ois voinut suorittaa todella luontevan ja eteerisen näköisenä. Heh. 


Piukea tai ei - ihana se on!

-Tiina 




torstai 8. elokuuta 2019

Pohjanmaa-pussukka


Mie tarvitsin kivan keskeneräisen projektin junamatkalle, kun kävin ottamassa tatuoinnin Lappeenrannassa. Niin, siis niiden muiden keskeneräisten lisäksi, joita en halunnut syystä tai toisesta ottaa mukaan. Ihan junamatkalla tätä ei valmiiksi saanut, vaati kymmeniä työtunteja, mutta alkuun ainakin.


Kotona esitettiin ehdotus virkkuuprojektille. Täällä ilmoitettiin tarve pussukalle, johon mahtuu A4 vihko, vähintään. Värit pyysin herraa valitsemaan miun kalalanka-arkistoista, ja värien valinnan perusteella oli kuulemma helppo löydettävyys tumman laukun pohjalta.


Kuvion sain päättää itse. Otin siis tietenkin Molla Millsin Virkkurit selailuun. Pohjanmaa-laukun kuviointi oli vielä tekemättä ja sillä sitten mentiin. Olin eka hiton skeptinen noista väreitä yhdessä, mutta ei se sitten ihan niiiin paha ollut. Vähän vaan sattu silmiin tehdessä.


Ompelin vetoketjun pussukkaan, ja vasta sen jälkeen "ainiin, hää pyys vuoritettua". Finlaysonin pandat pääsi vuoriin. Tuo kangas on lasten pussilakanasetistä, jonka ostin kympillä ihan vaan jatkokäyttötarkoituksiin.


Pohjanmaa-pussukka
Ohje: Pohjanmaa - Virkkuri 2 - Molla Mills
Lanka: Liina Kalalanka, orkidea (12 säikeinen)
Molla Kalalanka, jade (12 säikeinen)
Liina Kalalanka, tummanharmaa (12 säikeinen)
Koukku: 1,5mm

Tein kuvion alkuun ja loppuun orkidea-värillä piilosilmukkarivin. Pohjaksi virkkasin tummanharmaalla useamman rivin kiinteitä silmukoita.


Tilaajan mielipide: vähän naureskeltiin itse valitsemalleen väriyhdistelmälle, mutta käyttöön pääsi. Ja vietiin syömään kiitokseksi.

-Tiina

P.s. Vuosikausien mäkin käytön jälkeen siirryin Asusiin. Tässä on näytön värit vielä vähän jotenkin oudot. Jos kuvat näyttää hassuilta, niin #sorisiitä. Muutenkin oon ihan pulassa windows-koneen kanssa, mutta eiköhän tämä tästä.

perjantai 5. heinäkuuta 2019

Ruutuvirkattu Stormtrooper Kassi

Ah, Star Wars. Sillä vaan ei voi mennä vikaan.


Tämä on taas näitä "näin joskus instassa" jne. ja siitä se ajatus sitten lähti. Näin siis instagrammissa kerran Stormtrooper-ruudun, ja tottakai semmonen oli pakko tehdä. Kävin sitten googlettelemaan, ja löysin muutaman euron hintaisen ohjeenkin. Intensiivisen virkkaamisen ja ompelemisen jälkeen kassi oli valmis.


Ruutuvirkattu Stormtrooper kassi
(Lisäsin muutaman ruudun sivuille)
Lanka: Liina Kalalanka - Suomen Lanka (18 säikeinen)
Koukku: 2,5mm

Vastaavan ruutuvirkatun Stormtrooperin ohje löytyy myös sailaslaiza:n blogista
(en laskenut, että onko tasan saman kokoinen)


Pohjan kassiin tein mustasta nahkapaperista. On kyllä valtavan paljon helpompi käsitellä kosteana. Mietin ensin korkkia tai tekonahkaa, mutta nahkapaperi vei voiton. Tuo virkkuun kiinnitys nahkapaperiin olisi voinut olla vähän siistimpi, mutta näyttääpä käsin tehdyltä.



Oon hillonnut tuota Eurokankaan palalaarista joskus sukellettua Darth Vader-kangasta varmasti yli kaks vuotta. Oon aiemminkin raaskinut käyttää siitä vaan pienen palasen kuulokekukkaroon. Mikä siinä on, ettei liian upeita kankaita meinaa raaskia käyttää? Ihme juttuja. Jotain pientä hamstrausongelmaa ehkä? Ei kai..


Päätin kiinittää vuorin käsin ompelemalla. En halunnut, että vuorin puolella näkyy niin selvästi valkoiset ompeleet, kuin mitä ompelukoneella surauttamalla olisi jäänyt. Veikkaan että häntä vielä vähän fiksailen. Mie veikkaan, että tässä lähiaikoina irroitan vuorin ja lisään siihen magneettilukon, jotain pientä kiinnitystä nimittäin tuntuisi kassi vaativan. Ei ole onneksi iso operaatio se


Oon aivan valtavan mielissäni tästä kassista! Vaikka toki haluaisinkin olla ns. hyvien puolella, mutta kyllä toi imperiumin kuvasto vaan on silti erittäin silmää miellyttävää, heh.

-Tiina


sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Tomppa Devon Pouch


"Kun ompelen Tomppaa.
Kun kuulen kuinka kone lyö ja saumat kohtaa.
Tuskanhien se aikaan saa, ahaa, ahaa.
Mie ompelen Tomppaa
ja kuinka miun sydän kiihkeänä mukana komppaa
terä ratkojan repäisee, ou-jee, oujee"


Voi kyllä, aion todellakin tuon saman läpän heittää joka ikinen kerta, kun esittele Tom of Finland ompeluja. Onneksi en sentään laulanut ommellessa, koska asun kerrostalossa ja innostuin ompelemaan yöllä. Anteeksi naapurit, mutta taitaa olla aika hiljainen ompelukone.


Devon Pouch
Vuorikangas: Eurokankaan palalaarista.

 Tavallaan tuntui vähän suolaselta hinta noin yksinkertaiselle pussukalle, mutta a) oli muutama pvä sitten -30% ja b) suunnittelijoita on aina hyvä tukea. Ja kyllä tälle käyttöä tulee, aion ehdottomasti tehdä useamman. Ja ohje oli erittäin selkeä. Ainoa mitä toivoisin, että jos ohje on tuumina, niin olisi myös valmiiksi käännetty sentteihin. Suurin osa maailmasta kun kuitenkin operoi metrisessä järjestelmässä.



En ole muutenkaan mikään maailman siistein ompelija, mutta nyt tein vielä sen virheen että ompelin väsyneenä. Yöllä. Leikkasin myös kankaat väsyneenä. Yöllä. Onneksi jää omaan käyttöön, niin selkeät kauneusvirheetkään ei niin haittaa. Saumat miulla on aina vinoja, mutta nyt ne on vähän katkeileviakin. "Hups". Tuosta ylemmän vetoketjun juuresta jouduin ratkomaan, ja ilmeisesti erittäin huolimattomasti ompelin uudelleen.


Omista kangasvarastoista löydetty ja aikanaan Eurokankaan palalaarista sukellettu sateenkaari-kangas oli itsestäänselvä valinta yhdistää tuohon Finlaysonin Hook-Uppiin. Tämä pussukka taitaa siirtyä kässäkamojen kuljettamiseen. Sinne mahtuu tosi hyvin pienet sakset, mittanauhaa, palmikkopuikkoa jne. Ja etutaskuun saa kivasti vaikka silmukkamerkkejä mukaan. Tilaa on jopa liikaakin.


Note to self:

Seuraavan ompelen päivällä.
Seuraavan ompelen ei-väsyneenä.
Seuraavaan laitan tukikankaat vuoriinkin, kuten ohjaan mukaan piti, mutta laiskotti.
On se silti hiton hieno.


-Tiina

lauantai 29. kesäkuuta 2019

Sateenkaari-siksak



Ah, siksak. Tuo Molla Millsin kirjoista opittu helpoista helpoin tapa saada kaikesta näyttävää. Siihen vielä yhdistetynä sateenkaaren värit, niin mikäs sen parempaa. Yhessä vaiheessa meinas jäädä vähän siksa-putki päälle, mutta nyt on ollut vähän taukoa. Hyvin voiskin alkaa taas laittamaan siskakkia kaikkeen.


Sateenkaari-siksakpussukka
Ohje: Oma, mutta Molla Millsiltä opittu kuviointi.
Koukku: 2,5mm


Tein 84 ketjusilmukkaa, yhdistin ympyräksi ja aloitin väri kerrallaan 7 silmukkaisen siksakin. Pussukasta tuli vähän pitempi, kuin suunnittelin, mutta semmosta se välillä on. Koukut mahtuu tosi hyvin tuonne, eli käyttötarkoitus löyty pussukalle heti.


Lienee myös kivuliaan selkeää, että vetoketjun ompelin käsin. Myöskin päätin säästää aikaa ja jättää vuorittamatta. Eipä koukkupussukka välttämättä semmoista kaipaa.


Toivottoavasti kaikilla oli hauska ja turvallinen pride. Netistä seuraten olipahan taas upean paljon väkeä! Pyrin olemaan hyvä liittolainen, mutta todella paljon on edelleen opittavaa.


-Tiina



maanantai 20. toukokuuta 2019

Lost Doily Cal

Näin instagrammissa, että iki-ihanalla Johanna Lindahlilla (Mijo Crochet) oli alkamassa pitsiliinan yhteisvirkkaus Lost Doily Cal. Ja vain kolmen viikon cal, heh eli kerrankin jotain mihin en kerkeä kyllästyä tai tipahtaa pahasti matkasta, jolloin se "vain jää"


Aloitin tekemään moniväristä, mutta totesin että haluan tehdä samaan syssyyn myös yksivärisen. Ja yksivärisestä tulikin miun silmään paljon hienompi! On kyllä upea toi malli, ja hyvin mielellään maksaa suunnittelijalle hyvästä työstä.


Ohje: Lost Doily Cal
Lanka: Monivärinen:  Catania - Schachenmayr
Koukku: Yksivärinen 2,5mm, Monivärinen 3mm


Yksivärinen liina hengailee ainakin toistaiseksi olohuoneen pöydällä. Katsotaan kuinka kauan.


Monivärisen liinan iskin parvekkeelle. En oo enää yhtään vakuuttunut, että noi värit sopii, mutta antaa nyt mennä. Vai pitäisköhän sittenkin virkata vielä vaikka yksivärinen harmaa ja laittaa se partsille. Hmm...

Lopun kissakevennys. 


Käsitöiden kuvaaminen kissataloudessa on välillä hieman haastavaa. Ilmeisesti virkkasin vahingossa kissa-alustan. Yhden urpon sain pois liinan päältä, niin pian siihen ilmestyi toinen pönöttämään. 

-Tiina

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Upean kamala / kamalan upea kasaripaita


Raksi seinään, mie neuloin paidan! Tässäpä asia, joka ei toistu kovin usein, mutta tulisi toistua useamminkin. Olin viime metreille asti vähän epävarma tästä väristä, että onko tää hirveä vai just niin hirveä, että vähän upeakin. Oikeestaan vasta kun sain kuvia, niin tää voitti miut puolelleen.



Kasaripaita
Lanka: Novita Elegia, 330g
Puikot: 4mm ja 4,5mm


Lähinnä uosta Alex-mallista nappasin silmukkamäärät. Jatkoin lisäyksiä niin kauan, että kädentiet kohtasi kainalojen alla, sitten erottelin hihan silmukat jatkoin pötkönä alaspäin. Hihoja sovittelin vähän väliä, että mikä olisi järkevä määrä kavennuksia. Hihojen tekeminen on jostain syystä miun mielestä ärsyttävää, mutta nää sain tehtyä pääsiäisen aikaan, eikä ees tehny kovin tiukkaa! Itseasiassa pääsiäisenä sain toisetkin hihat neulottua, mutta niistä myöhemmin.


Tuo Novitan Elegia tarttui matkaan helmikuussa tokmanni-reissulla. Olin vähän allapäin, ja tarvitsin vähän väri- ja shoppailuterapiaa. Tuosta kyseisestä väristä tuli myös Megan Jayne Grabben Body Positive Power kirjan kansi mieleen, ja siitä syntyi ostopäätös.


Miulla oli taas selkee visio kuvista, mutta ihan ei toteutunut. Ja parasta myös se, että kuvaaja näpsii menemään, kun vasta asettaudun. Toisaalta usein tykkään eniten näistä häsläkuvista.


Tämän kuvan yhteydessä käyty keskustelu kuvaajan kanssa: 
"Yritin laittaa käden taskuun samalla kun coolisti nojailin, mutta eihän näissä oo kun älyttömät epätaskut, koska naisia syrjitään tässäkin!"
"Aiva."

-Tiina


maanantai 1. huhtikuuta 2019

Sateenkaari Secret Paths-huivi


Voihan liukuvat lankakakut, onko mitään ihanampaa? Tämän huivin mie alotin jo palttiarallaa vuosi sitten. Jossain kohtaa tajusin, ettei mitenkään riitä ohjeen mukaiseen lopetukseen huivi ja käämihän siinä paloi. Tietenkin. Eli suutuin ja jätin pitkäksi aikaa sikseen, koska "ei siitä kuitenkaan tuu niin hieno". Eteenpäin kelaukella: TULIPA!


Koukku: 3,5 mm


Tämä huiviraukka siis odotteli tyhjän panttina kuukausitolkulla. Kerkes muuttaakkin välissä viime kesänä, ja sillonhan mie sen vasta unohinkin pussukkaansa nyhjöttämään, ennenkuin nyt yhteen yövuoroon nappasin mukaan. 


Yritin paria eri lopetusta, koska ohjeen mukaisiin krumeluureihin ei riittänyt lanka, mutta ei siitäkään oikein tullut mitään. Jos olisin tehnyt mallitoistoa vain sen kolme kertaa, niin ei olisi päässyt koko lankakakakun väriloisto oikeuksiinsa. Lopetin sitten neljännen mallitoiston aikana kerrokseen 14., jonka tein ohjeen pylväiden sijaan pitkillä pylväillä. Aivan hyvä tuli!


Käytin sen verran hyvin grammalleen tuon Whirl-kakkusen, että tupsuista uhkasi tulla vähän turhan kaposet. Kävin sitten lankavarastoja läpi, ja totesin että Hjertegarnin Cotton nro 8:n lila on melkosen saman värinen. Tupsuissa siis osa sitäkin lankaa. Mie en ainakaan ees huomaa eroa.


Oli muuten ensimmäinen kerta, kun pingotin mitään kissataloudessa. Opin seuraavaa: Seuraavaksi hoidan pingottamisen kokonaisuudessaan suljetun oven takana parvekkeella, ettei tarvii olla sydän syrjällään kun kissat hyppii päin käsitellessä nuppineuloja. Hemmetin urpot.. Parveke oli ainoa paikka, missä huivi sai kuivua rauhassa, ja sinnekkin olisivat karvaiset herrat halunneet, mutta tylysti pidettiin ovi kiinni.


Mie oon yleensä vähän turhan huono käyttämään värejä, mutta ehkä mie vielä opin. Tää sateenkaarivärinen Jumping Jelly pisti kyllä heti silmään, kun sillon viime vuonna Espoon Menitassa käydessä sitä ihailin. Raikkaiden värien lisäksi tykkään myös sateenkaaren poliittisesta viestistä.



Elämäni manteli mukavan kärsivällisesti taapersi miun kanssa etsimään jotain ees vähän kivaa kohtaa kuvailla. Graffitit toimii aina. Ja kyllä - on täysin mahdollista, että huomasin vasta paikan päällä että yksi (päätelty) lanka oli vielä katkaisemassa. Onneksi on hampaat.. Ja ihan hauskaa, että kuvaaja nappasi tämänkin hetken talteen.

-Tiina