Sivut

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Darth Vader kuulokekukkaro


...koska tietenkään pussukoita/kukkaroita ei ole ikinä liikaa!



Jostain syystä isommat projektit tökkii nyt tällä hetkellä. Useita on kesken, mutta loppuun saattaminen siintää vaan kaukaisena horisontissa. Toki tässä on uutta harjoittelua ja muuta meneillään, että kyllä ne käsityötkin ajallaan varmasti valmistuu. Mutta pienillä projekteilla saa pidettyä intoa yllä. 

Oon myös reilu kuukaus sitten saanut itteni takas säännöllisesti salille, mikä on mahtavaa, mutta sekin syö vähän kässäaikaa.


Kyllästyin salinyssäkän pohjalla pyöriviin bluetooth kuulokkeisiin, ja siitä se ajatus sitten lähti. En tiiä paljon kyseiset kuulokkeet maksoi (sain ne siskolta joululahjaksi), mutta veikkaan ettei ihan kympin kuulokkeista ole kysymys, joten haluan ne myös pitää ehjänä ja kurissa ja järjestyksessä. 

Ehkä nolo tunnustus: Siis toi teknologia on miulle ihan noituutta. Joka kerta kun salille/lenkille lähtiessä isken noita kuulokkeita korvaan, niin mietin että miten ihmeessä se musiikki voi kännykästä tulla, kun siine ei ole mikään kiinni. Mie oon helposti hämmennettävissä.


Tuo ihana Darth Vader kangas, JOKA MUUTEN HOHTAA PIMEÄSSÄ (huomasin vahingossa), on eurokankaan palalaarilöytö. Oon marinoinut sitä kaapissani muutaman kuukauden. Miulla on sitä itseasiassa kaksikin eri pätkää, toisen löysin Tampereen keskustan myymälästä ja toisen Ideaparikin. Tää on taas näitä, että on liian upeeta kangasta, eikä sitä meinaa raaskia käyttää! Koska entä jos kuitenkin sittenkin joskus oiskin keksinyt parempaakin käyttöä sille. Miun pää on outo ja haluaa vaan hamstrata ja hillota asioita. Ajattelin sitten aloittaa pienen palasen käyttämisellä, vähän pistää varpaita veteen ja totutella.

Vapaalla kädellä, kuten varmasti hyvin huomaa, kirjoin Darth Vaderille vielä kuulokkeetkin päähän. Pussukka on kahdella nepparilla kiinni. Joku tovi sitten hommasin Prymin nepparipihdit, ja tekis mieli laittaa neppareita kaikkeen. Laitoin myös käytöstä poistetusta kengännauhasta pienen lenksun pussukkaan, jos haluan salikassin sijaan sitä roikottaa vaikka eteisessä, josta kuulokkeet on helppo napata lenkille mukaan. Oikaisin, enkä vuorittanut pussukkaa. Siinä on pelkästään kiinnisilitettävä tukikangas.


Kuten kuvasta ehkä saa osviittaa, hamstraan myös miun salinyssäkkään asioita. Siellä nyssäkän sisällä on vielä muutama muukin tärkeä, tai vähemmän tärkeä hommeli. Miun salisälässä on huomattavissa kaks selkeetä teemaa: Star Wars ja Secret Society of Vegans. Ja älkää antako tuon pallon iloisen apinanaaman hämätä, se on hyvin hyvin hyvin ikävä vehje..

Piti päästä toki heti lauantai-illan ratoksi Poltteelle kuvaamaan oikeessa ympäristössä.

Oon kyllä enemmän kun tyytyväinen, että oon saanu itteni takas salille säännöllisesti. Kyllä voi tämä täti noin sata miljoonaa prosenttia paremmin. Etenkin, kun yritän olla ajattelematta sitä miten paljon kunto on huonontunut, vaan mieluummin sitä miten nopeasti sen kasvun taas huomaa!

-Tiina


perjantai 29. syyskuuta 2017

Star Wars käsilaukku Halloweeniksi



Myönnän - oon malttamaton. Miun oli täysi aikomus pistää tämä kassi blogiin vasta lähempänä halloweenia, mutta en vaan malta! Joskus sitä vaan on itteensä ja kässäilyihinsä niin tyytyväinen, että pitää päästä välittömästi paukuttelemaan virtuaalisia henkseleitään. Etenkin kun ompelu ei ole ihan aina se eniten onnistumisen kokemuksia miulle tuottava kässäilyn muoto.



Linkin takaa voi tilata ilmaisen englanninkielisen pdf-ohjeen. Huom. Swoonin ohjeissa kankaat leikataan kaavoja myöten, eli kaavat itsessään sisältää saumavaran. Sanon tän siksi, että miun piti ite erikseen kysyä, koska hämmennyin. Niin sitä vaan kaavoihinsa kangistuu (heh heh) ja tottuu tekemään asiat tietyllä tavalla.


Mie oon niin tyytyväinen! Ompelujälki ei tietenkään ihan priimaa ole, mutta tämähän näyttää ihan oikeelta laukulta! Ja ompelujälkikin paranee koko ajan. Kyllä miulla melko monta tuntia vapaapäivästä meni tämän kanssa puuhastellessa, ja oli täysin sen arvoista.


Nämä magneettinepparit on miun uus lempparijuttu. Eikö näytä heti siistimmältä ja ehkä laadukkaammaltakin kassi? En oo kummonenkaan ennustaja, mutta veikkaan näitä näkyvän vielä tässä blogissa. Niin, ja tämä upee star wars halloween kangas oli ebaysta semmoinen "ihan pakko saada!"-ostos.



Ohjeesta poiketen en laittanut sekä tukikangasta että kiinnisilitettävää fleeceä - mitä se ikinä onkaan - tähän kassiin. Mie käytin pelkästään ompelijanmaailmasta ostettua kiinnisilitettävää polyesterihuopaa, joka on ihan siinä rajalla, että oisko näin pieneen projektiin liian paksua. Mutta hyvältä näyttää miun silmään. Ompelijanmaailman myyjä vielä kehui, että on kierrätysmateriaalista tehtyä tuo huopa. Sieltä pitää vaan ostaa aika isoja satseja kerrallaan (tämä tukihuopa tais olla 15€/2m), mutta ostin tätä kyllä isompaa projektia varten. Se isompi projekti vaan oottelee vielä, että kerään ompelurohkeutta.


Ohjeesta poiketen laitoin molemmille puolille nuo pienet lenksut D-renkaineen, että sain pitkän ketjuhihnan kassiin. Mie tykkään ite eniten pitää olan yli meneviä kasseja. Ohjeen mukaanhan tässä olisi vain rannehihna, että laukkua voi pitää tyylikkäästi kädessä. Mie unohtaisin sen kuitenkin johonkin baaritiskille sen jälkeen, kun miun maailman huonoin viinapää on juonu puolikkaan oluen.


Kassin takana on erillinen tasku, johon päätin laittaa oranssin ketjun. ihan jo senkin takia, että semmosen olin jollain Merletto-reissulla hamstrannut mukaan. Hetken mietin, että oisin laittanut tuohon laukun suulle tuon oranssin ketjun, mutta päättelin mustan olevan turvallisempi miun ..eh.. potentiaalisesti persoonallisen ompelujäljen kanssa. Ja ei - se ei tiiiiiietenkään ole pieni päättelemätön langanpätkä tuossa kuvassa. Näette harhoja.


Mistä mikäkin ostettu: 
Star Wars-kangas ja ketjuhihna- Ebay
Vetoketjut - Merletto
Magneettinepparit ja tukihuopa - Ompelijanmaailma
Tekonahka ja vuorin puuvillakangas - Eurokangas


Sitten vaan odottelemaan loppukuun ja ens kuun alun kekkereitä. Yks kässäbloggarikin (jota muuten uudessa harjoittelupaikassa luultiin palttiarallaa 7 vuotta nuoremmaksi) täyttää sillon vuosia. Köh köh. Pakko on kotihiiren lähteä yöelämään ihan jo senkin takia, että saan uuden kassin olalle.

-Tiina

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Peruspipo pienellä neuleylpeydellä


Perusjutut kunniaan! Kukapa ei tarvitsisi vaatekaappiinsa ihan niitä perusjuttuja, kuten "pikkumustaa"pipoa. Etenkin, jos se vielä vähän tuo esiin käsityö prideä. Perusjutut saattaa välillä lipsahtaa puuduttavan neulomisen puolelle, mutta onneksi on koulussa teoriajakso - mie pystyn paremmin keskittymään opetukseen, kun neulon jotain yksinkertasta.


Peruspipo
Lanka: Jubileumsgarn Limited edition - Svarta fåret
Puikot 3,5mm 
Ohje: omasta päästä + Syto-myssy / Kodin kuvaliesi


Kyseistä lankaa oli joku aika sitten Lankamaailmassa euron/kerä. Miulla saattaa olla muutama kerä niitä edelleen... Akryylilangaksi tosi pehmeetä ja mukavaa.


Miun pipoon tuli 110 silmukkaa, ja ensin kymmenisen senttiä neuloin 1o, 1n resoria. Sitten jatkoin pelkkää oikeeta niin kauan, että vain päälaki näkyi. Siinä kohtaa kävin kaivelemaan intternettiä, koska en osannut päättää mitkä olisi siistit kavennukset. Ensimmäisen kavennuskerroksen tein niin, että oli vain tuo ohjeen mukaiset 104 silmukkaa. Eli kavennukset tein sitten ohjeen mukaan.


Kääntöresorilliset "merkilliset" pipothan on tuttu näky katukuvasta jo parin vuoden ajan. Miun pipon merkki on Lappeenrannan reissulla Pyöröpuikosta ostettu Succaplokkin Knitting is not a crime-merkki. Ja mie yritin saada sen ihan suoraan! Mutta niin siitä vaan taas tuli vähän...persoonallinen. Eikä ole muuten ensimmäinen kerta, kun miun töissä näkyy kyseinen merkki - viimeeksi vaan projektipussukassa.


Kaulassakin killuu Succaplokkin (vai -plokin?) olga-puittomikka. Oon hemmetin hyvää mieltä sekä maatuskoista, että kässäasusteista, että Suomalaisista yrityksistä.


-Tiina

P.s. Jos joku sattui kiinnittämään huomionsa miun toisessa kulmakarvassa näkyvään loveen (etenkin ensimmäisessä kuvassa), niin se ei ole mikään erikoinen erikseen nypitty fashion statement. Vaan pikku mukulana yritin kävellä sohvalta marmoripöydälle käyttäen sohvan selkänojatyynyä siltana. Arvatkaa miten meni? Heh, muisto on edelleen jäljellä...

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Prinsessa Leia -avaimenperä

"Help me, Obi-Wan Kenobi, you're my only hope."




Miun vara-avaimista hajosi virosta ostettu maatuska-avaimenperä. Ah mikä ihana tekosyy! Mie aloin ensin luonnostelemaan maatuskaa, mutta se ei oikein ottanu tuulta siipiensä alle. Siinä kokeillessa tulikin mieleen, että ehkä jopa maatuskaakin ikonisempi hahmo olisi tietenkin Prinsessa Leia. Ei millään tasolla ongelmaton hahmo, mutta tykkään silti.


Prinsessa Leia-avaimenperä
Lanka: Schachenmayr Catania
Koukku: 2,5mm
Ohje: omasta päästä



En kirjoittanut ohjetta muistiin. Mie työputken jälkeisillä aivoilla vaan virkkasin menemään. Jos joku kuitenkin haluaisi, että kirjoittaisin ohjeen, niin voisinhan mie toisen version tehdä? Ensin virkkasin pyöreän pään, sitten turvasilmät ja hiukset päähän. Hiukset meni vähän niin ja näin, mutta ihan tarpeeksi hyvät niistä avaimenperäksi tuli.


Mekkoa ennen virkkasin kädet. Pari riviä beigeä ja sitten valkoiset hihat. Mekon aloitin pyörylän virkkauksesta. "Kovetin" pohjan ompelemalla siihen pahvipalan kiinni. Ajatuksena siis, ettei pyörylä jää kupille, plus että Leia pysyy pystyssä ittelleen. Sitten pikkuhiljaa kaventelin ja jossain kohtaa virkkasin kädetkin mukaan työhön. Mekko ja pää täytettä täyteen ja kiinni toisiinsa. Avainelenksu hiiuksiin kiinni ja avot!


Sivunutturat on kaksinkertaisella langalla virkatut ketjusilmukat, jotka on pyöritetty ja ommeltu nutturamaiseksi. Jotenkin tuli vielä paremman näköiset kun veti tuplalangalla. Kävi myös mielessä, että kokeilisin paksumpaa puuvillalankaa. Miulla ois ollu ruskeeta 5mm koukulla virkattavasta Dropsin Paris-langasta, mutta päädyin silti siihen että koko prinsessa on samalla langalla.


Fangirl tunnustus: kun tieto Carrie Fisherin kuolemasta tuli viime joulukuussa, niin mie vietin sen päivän kattoen Star Warsseja ja itkeskellen Leian esittäjän muistolle. Ei ole ennen kenenkään julkkiksen kuoleman takia itkeny. 

"I like Princess Leia. I like how she handles things. 
I like how she treats people. She tells the truth. 
She, you know, gets what she wants done.
I don't have a real problem with Princess Leia.
I've sort of melded with her over time." 

"I am Princess Leia, no matter what ---
Princess Leia will be on my tombstone."



-Carrie Fisher


-Tiina

perjantai 18. elokuuta 2017

Kukkakukkaro

Lisää pussukoita? Kyllä kiitos! 


Ah pussukat, nuo loistavat "mitähän pientä keksisin lahjaksi"-virkkaukset. Miun rakas ystävä kerran teki toisen mallisesta kuusikulmaisesta pussukan, ja siitä asti kytenyt asia mielessä. Ihan loistava idea nimittäin! Nyt tuli internetin ihmeellisessä maailmassa vastaan Mijo Crochet-blogin(?) Painted Flower Hexagon ja totesin, että sehän olisi tosi söpönen pussukkahommeleihin myös. Mijo Crochethan on eniten tuttu ihanasta Lost in time-huivin ohjeesta, joka on omallakin to-do listalla. Niitä on näkynyt paljon ja toinen toistaan ihanampia.


Kukkakukkaro
Lanka: Schachenmayr Catania
Koukku: 2,5mm

Sen verran muokkasin ohjetta, että tein viimoisen mustan ks-rivin jälkeen toisen vastaavan.


Mie tein molemmista puolista eri väriset. Tai siis saman väriset, mutta eri järjestyksessä. Tulee kyllä syksy mieleen näistä väreistä, jaiks. En haluais kyllä ihan vielä syksyä, vaikka syksyssä on paljon asioita mistä tykkään. Etenkin ruskan värit. Mutta silti en oikein ensin näihin väreihin lämmennyt, mutta ehkä näistä kuitenkin tulee myös ns. miun värit! Selkeetä. Tykkään, mutta en tykkää, mutta tykkään. Nyt siis ostin tätä lahjaa varten nuo catania-kerät.


Ensin ompelin vetoketjun kahdelle hexagonin sivulle, ja molemmille puolille. Sitten ompelin hexagonit toisiinsa. En vuorittanut tätä, eikä oikein tuntunut sitä kaipaavan. Toki jos teen vielä, niin yksi mikä miulta puuttuu on silmukkamerkeille tmv. pussukka - siihen tarvisi kyllä vuorin.


Toivottavasti pikkuruisen lahjan saaja tykkää!

-Tiina

maanantai 7. elokuuta 2017

Marjapussukoita

Facebookin käsityöryhmissä on nyt ollut jo hyvän tovin meneillään pyöreät kehyskukkarot-villitys. Miusta on jotenkin hauskaa, sekä hirveän luonnnollista, että aina jostain ohjeesta tulee se "hitti" ja samankaltaisia alkaa pudota kaikkien koukuilta. Yhteisöllisyyttä.


Kaikessa yksinkertaisuudessaan siis kyseiseen "hittikukkaroon" virkataan avatun kehyksen kokoinen pohja ja jatketaan ilman lisäyksiä virkkausta kunnes halutun kokoinen. Värikkäitä unelmia-blogissa on hyvä ohje. Mie muistin Suuri Käsityö-lehden fb-sivuilla nähneeni linkin videoon, jossa neuvottiin miten virkattaan mansikoita, ja päätin yhdistää sen tähän pussukkaprojektiin.


Marjapussukat 
Koukku: 3mm

Kuten tarkkasilmäisimmät saattaa huomata, mansikkapussukassa jäi mansikkarivien merkkaaminen kesken. Niitä on 9.
Siinä on miun selkeet muistiinpanot. Eli ensin marjat tasona, sitten yhdistetään ks riveillä, sivusauma kiinni ja pohja. Aloitin mansikkapussista, sitten syntyi mustikka pienin parannuksin ja lopulta takaisin mukavuusalueelle: vetoketjupussukoihin. Mansikat tein ihan ns ohjeen mukaan, eli aloitusketju oli neljällä jaollinen. Mustikoihin tein aloitusketjuun 2kjs vähemmän, että yhteen ommeltaessa asettuisvat vähän paremmin, eli kerroksen alku ja loppumustikat olis vähän limittäin. En tiiä ymmärsikö kukaan. Mustikkaan tein myös vähän pienemmän pohjan, kun mansikoissa huomasin, ettei turhaan tarvii yrittää mätsätä silmukkalukua - pohja jäi vaan suotta kuprulle.


Mie yritin kuvailla heitä pihalla, ainakin on vähän luonnonvaloa. Pitäs varmaa mennä jonnekkin valokuvakurssille. Miulla on usein sama ongelma: miun visio kuvista ei vastaa yhtään lopputulosta. Mutta eiköhän nämäkin taidot kartu, ja kai mahtuu muutama "rouhempikin" kuva käsityöblogien maailmaan. Vaikka kyllä kieltämättä rakastan yli kaiken kauniita taidolla kuvattuja kässäblogeja.


Onko vika kamerassa, vai kunnon ensimmäisen maailman ongelma, kun langassa on liian kirkkaat värit. Haha. Miulla on ollu sama "ongelma" ennenkin tuon essentials cotton dk:n kanssa, että kuvaus on hankalaa kirkkaiden värien takia. Ja miun karsastavat silmät ei auta tilannetta yhtään. Tuo on kyllä ihana lanka virkata, ja kuvaushaasteista huolimatta herkullisen kirkkaat värit. Tuleekin tasaisin väliajoin kerä tai toinenkin ostettua Lankamaailmasta.


Miun mielestä näissä pussukoissa on jotain tosi omituisen näköstä kiinni. Ehkä se on toi mansikoiden ja mustikoiden muhkurainen paksuus, mikä ei oikein ehkä sitten sovikkaan tohon kukkaromalliin. Tai ehkä se vika on vaa miun päässä. 


Heh, mutta tälleen auki nää on aivan söpöt. Veikkaan muuten että marjojen virkkaus saa nyt hetkeksi jäädä. Ettei liikaa jumahda levy päälle. Toki voisi jatkaa kohokuvio-linjalla ja ryhtyä juuri ilmestyneen Molla Millsin Virkkuri 4:n jäätelöiden pariin. Hmm..


Monet tykkää ommella työn värisellä langalla kiinni kehyspussukat. Mie tykkään ommella kehyksen värisellä.


Hyvin koulutetut sorsat. Hetken olin paikallani, niin johan oli parvi muutaman metrin päässä kyselemässä, oisko mitään leipähommeleita.


-Tiina

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Teepusseja pienelle kahvilan pitäjälle

Jämätilkuista teepusseja kahvilaleikkeihin.


Vanhan ystävän taapero on innokas kahvilaleikkijä, ja sopivasti muutama tovi ennen Lappeenranta-reissua tuli pinterestistä vastaan kuva kankaasta tehdyistä teepusseista leikkihommiin. Eli se kyseinen pinterest-idea pääsi niiden hyvin pienen prosentin joukkoon, jotka pääsee pelkästä pinnauksesta toteutukseen asti.


Tein viime vuonna samaisen mukulan kahvilaleikkeihin donitseja, ja ne oli kyllä melkoinen hitti. Sen jälkeen ideoita on ollut useampiakin, mutta toteutus on perinteisesti jäänyt. Se on usein se ongelma: ideoita on liian paljon toteutukseen. Mutta kaikki ajallaan! Ainakin vaikuttaisi siltä, ettei minimimmin kahvila-innostus ole ihan heti laantumassa.


Teepusseihin:

Erivärisiä kankaita
Puuvilla lankaa
Harkkosakset
Ohutta vanulevyä
Kaksipuoleista silitettävää tukikangasta (jos haluat hienostella - mie halusin)
Ompelukone/-lankaa

Ihan ensimmäisenä tein pienestä kartonkipalasesta "kaavan" teepussille, jonka avulla piirtelin kankaisiin ääriviivat joita pitkin ommella. Kangaspalat vastakkain, vähän vanulevyä sisälle (että on jotain täytettä teeksi), lanka kankaiden väliin ja ompelu ympäri. Harkkosaksilla leikkelin ompeleen vierestä - tulee sekä kiva reuna, että ei purkaudu ja mikä tärkeintä: pääsee helpommalla, kuin nurjalta puolelta ompelemalla.

Teepussien "merkit" tein niin, että ensin leikkasin kankaasta pienet neliöt, sitten tukikankaasta samankokoisen lätkän väliin, sitten kiinni silitys niin, että se teepussin naru on myös välissä, ja taas ompelu. Tukikankaan avulla noista merkeistä tulee vähän jämäkämmät, eli

Vähän lipsahti taas selostus tajunnanvirran puolelle, mutta ehkä siitä jotain selvää saa. Eli ihan simppeleitä ovat nämä teepussit.


Oonko mie ainoa, jolle tulee joka ikinen kerta ommellessa hemmetillinen hiki? Liekö tuskanhiki, kun tuo ompelu ei oo ihan miun vahvin laji. Oon viimeaikoina viettäny useamminkin aikaa ompelukoneen ääressä, kun oon tehny muutaman pitkään suunnittelemani projektipussukan (niistä joku kooste myöhemmin) ja AINA oon hiestä märkä. Muuten saatan kotona hengailla pitkähihasessa ja pyjamahousuissa, ellei ole helle...tänä kesänä ei toki oo siitä ollu pelkoa, mutta ommellessa aina shortsit ja hihaton. Ja silti valuu hiki. Oonko mie yksin tämän omituisuuteni kanssa?


Tuo lemppari krääsäkaupastani tigeristä löytynyt pieni metallisalkku oli osimoilleen täydellisen kokonen näille t-pusseille. Kunnon diy-ihminen olisi tietenkin kirjonut ja ommellut jonkun tee-pussukan näille, mutta välillä pitää hypätä matalamman aidan kohdalta. Ja onhan tuo nyt tosi söpö salkku!


Nämä kolme on ehkä miun lemppari teepussit. Etenkin tuo ruusu. Sen kankaan ostin jo viime joulukuussa Tallinnan reissulta karnaluksista. Siitä on vasta nyt lähipäivinä syntynyt yksi projektipussukka, mutta siitä tosiaan enemmän myöhemmin.


Ja loppuun tunnustus: näitä piti olla 12.. Yksi maatuska-teepussi teki yllättävän katoamistempun, ennenkun kerkesin tuota teepussin lappusta edes kiinni laittaa.


-Tiina