Sivut

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Marcia Alpaca - virkattu alpakka

Amigurumihommelit jatkuu! Jo kolmas Animal Friends of Pica Pau-kirjasta virkkailtu kaveri.


No mutta heipä hei! Pitkästä aikaa! Projektien loppuun asti saattaminen on ollut vähän niin ja näin täällä suunnassa. Esimerkkinä tämä kaveri - tyyppi virkattiin valmiiksi jo vissiin helmikuussa, mutta se kuvaus.. Jossain kohtaa otin jo muutaman kuvan, mutta ne oli niin kökköjä, että kävi vaan harmittamaan. Nyt päätin laskea standardeja, ja luottaa siihen että tämä maailman söpöin alpakka korjaa potin.


Lanka: Catania - Schachenmayr
Koukku: 2,5 mm


Tulee muuten tosi (hyvällä tavalla) höpsö olo, kun kulkee pehmolelu kädessä kamera (puhelin) valmiina, lähellä Tampereen keskustaa. Saattoi sitä pari ohikulkenutta kääntyä uudelleen katsomaankin. Toivottavasti herätin vähän hilpeyttä!


Jostain syystä toi alpakan loimi ei sitten onnistunu ohjeen mukaan MILLÄÄN! Ohjeen mukaan se olisi siis soikea. Säästin hermojani ja tein suorakaiteen muotoisen, johon pistelin kuvioita.


Miusta toi häntäkin on niin söpö. Ihan ei taas kaikkien osien yhdistäminen mennyt ihan 5/5, mutta kelpaa miulle, ja tässäkin aivan varmasti kehittyy.


Tämä kaveri jää koristamaan miun (siis meiän... hitto tässä on vielä opettelemista!) kirjahyllyä. Aiemmin samasta kirjasta virkkaamat Robin Unicorn ja Daniel Jack Russell lähtivät toisiin koteihin. On tää kyllä hitto vieköön söpöintä, mitä oon hetkeen virkannu! No okei, oli ehkä rässiliivimuumit vähän söpömpiä. Ihan vähän.

Moro!

Tuun kyllä joka kerta hyvälle tuulelle, kun nään ton alpakan kurkistelevan hyllyssä. Ei piä olla liian aikuinen.


-Tiina


sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Kukkakranssi äitille

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille ja äitihahmoille!


Miun äitille Lappeenrantaan lähti vahvasti Ihan oikea blogi?:n innoittama kukkakranssi. Vähän tommonen köyhän naisen versio Johannan kranssiin verrattuna, mutta söpö siitä tuli silti! Teki mieli joko tehdä todella upean överi kukkaloisto, tai pelkistetympi. Päädyin jälkimmäiseen tällä kertaa


Kukkien ja lehtien ohjeet löytyy Caitlin Sainion 100 virkattua pitsikukkaa-kirjasta. Ilmeisen heikosti löytyy enää kirjaa myynnistä, kovin suosittu siis. Mutta onneksi on kirjastot! Lankana Schachenmayrin Catania, jota virkkailin 2,5mm koukulla. Onko muuten muilla haasteita Schachenmayrin oikeinkirjoituksen kanssa? Heh, joudun joka ikinen kerta tarkistamaan sen kirjotusasun.


Kukkaset on kiinnitetty "no laitetaan nyt mahollisimman paljon vahvaa liimaa, ja toivotaan parasta"-tekniikalla. Ois pitänyt laittaa korttiin tieto siitä, että seuraavan kerran Lappeenrantaan tullessani tuun liimatuubin kanssa, jos on vaikka jotain tippunut.


Ripustuslenkiksi laitoin varastoista löytynyttä siksak-nauhaa. Täytyy myöntää, että tuo valkoinen kranssipohjakin löytyi omista varastoista. Se on taas niitä, josta piti tulla jotain, mutta... Jotenkin jouluun se idea varmasti liittyi. TAI sitten siihen ei edes ollut mitään erityistä ideaa, vaan ostin kun halvalla sain. Miulla on pienen pieni (tai aika paljon vähemmän pieni) hamstrausongelma. 


Tunnunstus: olin jo pakkaamassa kranssia, kun: "AINIIN NE KUVAT!" ja sitten muutama hätäinen näpsy ja postiin. Miulla on ajatukset selvästi vähän missä sattuu. Tässä on kaikenlaista jännittävää ja mukavaa pientä muutosta tuloillaan elämässä.

Mutta se asia, mikä ei muutu: aina kun jännittää/intoiluttaa/itkettää/naurattaa/on ikävä/on tylsää/on hyvä olla - äitille voi aina soittaa.

-Tiina


sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Neulan kaitsija + ARVONTA


Mie törmäsin tuossa tovi sitten instagrammissa semmoseen tuotteeseen, kuin needle minder. Onko tuttu? Kyseessä on siis semmoinen kirjonta-/ristipistotyöhön magneetin avulla kiinnitettävä vempele, missä ittessään on magneetti, jonka avulla itse minderissa pysyy neula tallessa. Äärettömän kätevän oloinen vehje! Ei oo ihan yks tai kaks kertaa, kun se neula "oli ihan varmasti äsken tässä...".



Voi olla että sille on suomenkielinen vakiintunut termikin, mutta en semmosta löytänyt. Suoraan käänsin sen siis neulan kaitsijaksi. Vaikutti tosiaan niin kätevältä tuotteelta, että oli pakko tehdä ittellenikin. Ja kuten miulle helposti käy, niin tuli tehtyä yli oman tarpeen, mutta olisiko teillä tarvetta?

Eeeeen tietenkään pureskele kynsiäni, mitenniin?

Yksi pinssikin, josta oli kiinnitysneula katkennut, pääsi neulan kaitsijaksi. Pinssin lisäksi tein kahdenlaisia kaitsijoita - ihan vaan näiteistä maatusta-, kissa-, ja delfiininapeista, sekä päällystin näteillä kankailla päällystettäviä nappeja, ja otin kannan pois. Päällystettävät napit ostin Nappikauppa Punahilkasta.


Päällystettävistä napeista tehdään neulan kaitsijoita niin, että ensin napataan napin pohjasta kanta pois. Sitten päällystetään nappi. Sen jälkeen liimataan hyvällä liimalla (miulla E6000) vahva magneetti pohjaan. Kuivumisen jälkeen ei tarvitse enää löytyä, kuin toinen magneetti laitettavaksi kirjonta-/ristipistotyön toiselle puolelle, ja neulan kaitsija on valmis käytettäväksi. Mie otin vähän halvemmat ja vähän vähemmän vahvat magneetit kaveriksi sinne työn takapuolelle.


Ja sitten siihen arvontaan! 

Kuvassa on numeroituna arvottavat neulan kaitsijat, kommentoi sähköpostiosoitteesi ja haluamasi neulankaitsijan numero. Halutessasi voit myös kertoa, että oletko innostunut tänä vuonna jo kirjomaan tai ristipistelemään, se kun on nyt tämän vuoden käsityö.


Voittajia tulee olemaan ainakin 3, mikäli osallistujia on. Arvontaan voit osallistua viikon ajan, eli sunnuntaina 8.4.2018 klo 21 arvon voittajat.


Sohwin pinssistä tehdyn, sekä leopardin pidän röyhkeen itsekkäästi ittelläni. Heh, arvoin ne ittelleni.

-Tiina

P.s. Mie en ole aprillipäivän ystävä. Varmaan siksi, että olen helposti höynäytettävissä. Halusin siis tyhmiä aprillipiloja hyvän mielen arvonnalla.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Tiukan aikataulun Darth Vader ristipisto

Huh! Tiukoille meni tämän kaverin synttärilahjan kanssa.


Kangas: Aida, 14ct
Lanka: DMC-muuliinilanka, käytin 3 säiettä.


Ensinnäkin: Mie aina aliarvioin ristipistoihin menevän ajan. Aina. Tämän alotin kyllä jo muutamaa päivää aiemmin, mutta a) vähän turhan verkkaiseen tahtiin ja b) pari väriä puuttui, ja ne sain vasta edellisenä päivänä. Onneksi lahjomispäivä oli vapaa, ja oltiin sovittu näkevämme porukalla vasta 17:30.


Toiseksi: Mie oon tohelo. Onnistuin saamaan keskeneräiseen ristipistoon pienenpienen haalean kahvitahran. Sitten toki kävin sitä pois peseskelemään. Pestessä opin tärkeän pointin: KÄYTÄ AINA VAIN VEDENKESTÄVÄÄ, TAI ITSESTÄÄN HAIHTUVAA MERKKAUSTUSSIA! Joku tampio oli siis käyttänyt ihan perus tussia pistojen paikan merkkaamiseen, ja sehän sitten kävi kahvitahraa pestessä leviämään.


Lienee sanomattakin selvää, että kyseinen tussin leviäminen oli hemmetin paljon pahemman näköinen, kuin kahvitahra. Miun kämppään ei mahu pesukone, joten pikapikaa pyykkitupaan, jossa onneksi JUST sillon oli kone vapaa. Pistin keskeneräisen piston pesupussissa hellävaraisella ohjelmalla (muun pyykin kanssa) pyörimään ja toivoin parasta. Sitten vielä puolisen tuntia kuivaushuoneessa hurisemista, ja taas jatkamaan pistelyä.

On sitä parempiakin kuvia otettu, mutta onpahan jotain!

Liittyen ensimmäiseen kohtaan: jossain kohtaa laitoin jo kaveriporukalle viestiä, että voidaanko treffata ravintolassa puoli tuntia suunniteltua myöhempään.. Vietin koko päivän huonossa asennossa kykkien ja pistellen. MUTTA, pisto OLI valmis puoli tuntia ennen bussin lähtöä! Siinä ajassa kerkesin silittää työn, kehystää, ottaa pari käppäistä kuvaa, paketoida sen, laittaa itselleni housut ja vähän meikkiäkin.

Lahjanarua ei enää kerennyt...

Loppu hyvin - kaikki hyvin. Lahja valmistui, lahjottu oli tyytyväinen ja ruoka oli ravintolassa hyvää.

-Tiina

P.s. Kuukauden postaustauon aikana oon kerennyt hoitaa koulun loppuun ja aloittaa uudet työt! 

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Pysäkkilapaset 4.0

No nyt on taas kylmä! Tai ainakin oli alkuviikosta. Eli hyvä syy ilahduttaa jotain bussipysäkille ilman lapasia hiippailijaa. 


Ja miksi 4.0? Koska nämä on neljännet lapaset, jotka oon sujauttanut bussipysäkille. Ensimmäiset ennen blogia, toiset viime vuoden tammikuussa (taitaa muuten olla edellee miun blogin luetuin juttu -ja kirjotettiinpa tuosta aamulehteenkin) ja kolmannet ystävänpäivänä.


Tehdäänpä kertaus: mitkä ihmeen pysäkkilapaset? Ne on lapaset, jotka virkataan/neulotaan ihan vaan sen takia, että joku voi ne bussipysäkiltä tarvitessaan mukaan napata. Elikkä lapaset, jotka tehään  ja raahataan bussipysäkille pöllittäväksi. Tai toisin ajateltuna semmonen pieni hyvä teko, josta et tuu ikinä tietämään, kuka ne on mukaansa saanut, mutta voit tyytyväisenä myhäillä, jos/kun seuraavan kerran kyseisen pysäkin ohi mennessäs huomaat lapasten hävinneen. Random act of kindness.

Laitoin nämäkin isoon minigrip-pussiin, ja iskin mukaan tekstin: "Unohtuiko lapaset? Ota tästä, ole hyvä".


Pysäkkilapaset
Lanka: Novita Hitti
(oli Novitan kausilanka)
Koukku: 5mm

Malli oli palttiarallaa saman tyylinen, kuin esim. näissä pilvilapasissa tai lumilapasissa, mutta ilman peukalokiilaa. Mutta tuosta saa jo sitä ideaa. Suurinpiirtein.


Ihana on ollu nähdä muutamia #pysäkkilapasia instagrammissa. Toivottavasti näkyy enemmänkin. Ilmeisesti partiolaisetkin tehneet pysäkkilapasia! Ihan huippua! Huomasin tuon #pysäkkilapaset-tunnisteen takaa ainakin tämän @napapiirintytöt -kuvan. En toki voi väittää, että miulta oisvat saaneet idean, mutta saa kai sitä hiljaa mielessään varmuuden vuoksi vähän sädekehäänsä kiillotella.

-Tiina

perjantai 23. helmikuuta 2018

Daniel Jack Russell - virkattu terrieri

Tuleekohan näistä amigurumeista se tän vuoden juttu miulla. Rässiliivimuumit ja Robin Unicorn on jo blogissa asti, yksi odottaa kuvia ja julkaisua. Tuppaa menemään kyllä aina vähän sykleissä tää miun kässäily - millon innostuu mistäkin.


Aiemmista poiketen, tämä hauva lähti ihan aikuiselle. Oltiin luokkakaverin kanssa eilen viimosta päivää samassa harjoittelupaikassa. Ollaan oltu koulun alusta samalla luokalla, ja leidillä on nyt kovan luokan koirakuume päällä. Siitä se kuuluisa ajatus sitten taas lähti.


Daniel Jack Russell
Ohje: Animal Friends of Pica Pau-kirja / Yan Schenkel
Lanka: Catania / Schachenmayr
(värit: 0106, 0110, 0157)
Koukku: 2.5mm


Ohjeesta poiketen, en tehnyt Danielille isoa rusettia kaulaan, vaan pannan. Pantaan laitoin "hand made with love"-merkin ns. veromerkiksi. Heh, tälläkin kaverilla on vähän pää vinossa.


Miulla tosiaan loppuu koko koulu tähän harjoitteluun. Mitä nyt enää pitää kirjoittaa näyttöviikon itsearviointi tutkintokriteereihin ja käydä hiihtolomaviikon jälkeen kuulemassa arviointi ja perustelemassa, että miksi ansaitsen tästäKIN harjoittelusta kolmosen. Heh. Vähän meinaa pukata haikea olo, kun yksi vaihe taas taputeltu läpi. Ja kamalan nopeasti menee aika! Vastahan mie alle kaks vuotta sitten jäin urheilukaupantätistä työttömäksi. Kohta on tutkinto suoritettu ja duuniakin tiedossa.

-Tiina

lauantai 17. helmikuuta 2018

Virkatut dominokeksit

Pieniä herkkuja pienille ystäville Prinsessajutun ohjeella.


Ettei ystävänpäivälässytys jäisi liian pieneksi, niin isomman mussukan postilaatikon lisäksi kilahti kahden pienemmän mussukan postilaatikot. Molemmat tahoillaan ovat innokkaita herkuilla leikkijöitä, ja etenkin toisen heistä kahvilaan on tullut tehtyä yhtä sun toista.  


Dominokeksit
Koukku: 3mm 


Nämä  keksit on hyvä kohde upottaa myös pieniä lankakerän loppuja. Ja kun ovat tommoisia pieniä sieviä, niin 6 kpl heitä mahtuu hyvin kirjekuoreen, ja menee vielä normaalilla postimaksullakin. Ai että mie tykkään lähettää ylläripostia! Kissa kiitoksilla elää, mutta ehkä mie oon sitten kissa - tykkään ihan hirveesti siitä, kun tulee (ylistävää?) kiitosviestiä, ja toisesta osotteesta vielä kiitosVIDEOKIN! Sydän sulaa!


Näiden lisäksi joku tuntematonkin sai pientä ystävänpäivälahjaa, kun hiippailin kolmannet pysäkkilapaset kainalossa eräälle bussipysäkille. Pysäkkilapasista voit lukea enemmän täältä. Taitaa olla muuten miun blogin luetuin juttu.

-Tiina