Sivut

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Jäi (kehyskukkaroista rallattava) levy päälle

Käsi pystyyn, kuka tunnustaa tykkäävänsä toistoista? Kuka myöntää kattovansa samoja elokuvia/sarjoja uudelleen ja uudelleen? Lukevansa samoja kirjoja uudelleen? Tekevän samoja/saman tyyppisiä käsitöitä uudelleen ja uudelleen?

Mie tunnustan!


Muutamia esimerkkejä: 

Olen lukenut Potterit läpi varmaan viitisen kertaa. Lukenut Pride&Prejudice-kirjan ehkä viitisen kertaa suomeksi, ja palttiarallaa 12 kertaa englanniksi. Tietenkin myös tiirannut Pride&Prejudicen ainoan oikean filmatisoinnin: BBC:n vuoden '95 minisarjan useampaan ootteeseen. Kattonut Star Warssit varmaan kymmenen kertaa, eikä Die Harditkaan kaukana ole. Katon usein jonkun tv-sarjan jakson kahteen kertaan, ellen bingetä esim. netflixistä. Mm. Downton abbeyn tuotantokaudet oon muutaman kerran kattonu läpi, ja tietenkin myös frendit. Virkkauksesta siksakkia löytyy blogista melkosen paljon, aikanaan oon tehnyt tällä Novitan palmikkosukkia oon tehnyt ehkä seitsemät jne jne jne. Jokin siinä vaan on miellyttävää ja rauhottavaa, kun tietää mitä tapahtuu. Tuttua ja turvallista.

Nyt on sitten näiden aurinkolasitaimikälie-kehyspussukoiden vuoro.


Kehyspussukat
Ohje: Omasta päästä + molla millsin inspaamat siksakit
Lanka: Liina & Molla kalalangat, 12 säikeisenä
Koukku: 2mm
Langankulutus: n.45g
Koko: n. 8cm x 17cm


Minttu-harmaa matkusti äitin luokse Lappeenrantaan. Tuli "hienovarainen" vihjaus, että hänkin olisi tuollaista pussukkaa vailla. Pyysi kyllä turkoosia harmaan kaveriksi kukkaroon, mutta toivottavasti minttukin kelpaa. Tänään varmasti äitienpäivän kunniaksi paketin avaa (mikäli malttoi odottaa).

Harmaa-or.. siis persikka jäi Tampereelle ystävän synttärilahjaksi. Alkaa olla ikävä traditio, että lahja on viikon-pari myöhässä. Lahja tosin oli jo valmis aiemmin, lahjan antaja ei vaan viemiskunnossa. Selvis muuten miksi miun flunssa vaan jatku ja jatku: mie oon niin nuorekas kolmekymppinen, että sairastuin lastentautiin: korvatulehdushan siellä löytyi.


Mie en oo yhtään oranssi ihminen. Siksi miellän tuon oikean puoleisen mieluummin persikaksi. Ja sehän tuon Suomen langan sävyn nimikin on. Nykyään oon kyllä vähän jo armollisempi oranssiakin kohtaan. Miulla oli viidennellä luokalla semmonen ikävä kausi, jolloin KAIKKI miun päällä oli oranssia, siitä jäi kammo väriä kohtaan. Siis kaikki: lenkkarit, farkut ja paita. Samaan aikaan. Niin... Harmin paikka, ettei siitä ole kuvia - ainakaan tallessa.

Tää (luonnossa vähän haaleampi ja vaaleampi) persikan värinen kalalanka on kyllä oikeesti ihan hauska. Mutta ei niin hauska, että oisin voinu perustella oranssiin viittaavankaan ostamista ittelleni. Ennenkun lankamaailman hyllyllä tajusin: "täähän on ihan Annen väri! Ja sillä on synttäritkin justiinsa tulossa!"


Aloitin taas 25ketjusilmukalla. Siitä sitten ympäri virkkaamalla ja päädyissä lisäämällä muutama krs, ennenkun on 63ks. Sitten seittemällä jaollista siksakkia 3 "väriraitaa", kaksi kerrosta pelkällä päävärillä, ja kehykseen sovitettuna edestakaisin kiinteillä silmukoilla (taisi olla 27ks/puoli) . Kirjoittaisin muuten ohjeen ylös, mutta en viitsi plagioida Molla Milssin siksakkeja. Pitää keksiä joku muu kiva kuvio, ja tehdä VIELÄ yksi pussukka, ja kirjata ohje ylös.

Niin ja hyvää äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille ja äitihahmoille <3


-Tiina

torstai 4. toukokuuta 2017

May the fourth be with you - stomtrooper ristipisto


Melkein vuosi, varmaan 50 työtuntia, parin kuukauden suuttuminen ja työn unohdus, ikävän paljon purkamista, kolmen päivän aikana viimoiset 20h työtä ja lopulta yksi valtavan tyytyväinen käsityöbloggaaja.

Hyvää toukokuun neljättä!

Lienee selvää, että en konmarita.

Joo, omakehu haisee, mutta hemmetti! Tämä on upea! Toki en voi mallista ottaa kunniaa, se on stitchlinen etsy-kaupasta, mutta jokainen pisto on omin pikku kätösin tehty. Osa pariinkin otteeseen, kun YHDEN rivivälin heitto toi useemman tunnin lisätyön. En ole varmaan ikinä ollut näin tyytyväinen mihinkään käsityöhön.

Ihan mahotonta ottaa kuvaa ilman kuvaajan heijastumista lasiin.

Stormtrooper ristipisto
Kangas: aida 14 count (oon ainakin aika varma)
Lanka: Dmc muliinilanka, musta
Koko: 24 x 26cm

Tähän meni tosiaan arviolta siinä 50h kieppeillä. En todellakaan ole mikään nopea pistelijä. Oli kaiken työn arvoista. Ehdottomasti.

Eikä nämä olleet ees ainoat purkamiset, mutta loput onneksi pienempiä juttuja, kuin tuo koko musta möllykkä.

Mie oon tehnyt jonkin verran ristipistoja aiemminkin, blogiinkin, mutta tämä oli ensimmäinen kunnolla suuritöinen savotta.  Aloitin tämän viime vuoden toukokuussa, ja tein sitä säännöllisen epäsäännöllisesti, kunnes... huomasin että YHDEN rivin heitto aiheuttaa kuvassa näkyvän purkamisen lisäksi koko tuon pienehkön mustan möllykän koukeronsa kanssa purkamiseen. Sieluni silmin näin, miten rumat purkamisjäljet pilaa koko työn ja suutuin sekä ittelleni, että työlle. Pessimisti ei pety jne. Fiksumpi olisi koittanut heti, että jääkö pahasti näkyviin, kun pistelee uutta ja vähän silittää - ei muuten jäänyt. Mutta miksi olla fiksu, kun voi olla tempperamenttinen? Jätin myös vielä varmuuden vuoksi tuon alanurkan viimoiseksi pisteltäväksi, eli jos olisi näyttänyt hölmöltä, niin oisin maksimoinut ärsytyksen.

Piti ikuistaa myös se kuuluisa viimoinen pisto.

Kun yli kahden viikon flunssa alkoi sen verran hellittää, että jaksoi tehdä käsitöitä, niin tartuin uudelleen tähän pahan mielen ristipistoon. (toim. huom. SILLOIN pahan mielen, nyt hemmetin hyvää mieltä!). Tein kolmen flunssapäivän aikana varmaan 20 tuntia tätä. Sekin auttoi ristipistopsykoosissa pysymiseen, että istuva asento oli yskimisen kannalta huomattavasti mukavampi, kuin aiempina päivinä hyväksi todettu netflixin katsominen makuultaan.


Kehystäminenkään ei mennyt ihan maailman eniten näppärästi. Hetken mietin, että oisin menny ammattilaiselle kehystyttämään, mutta piheys iski. Ostin sitten clasulta kehykset, mutta eeeeeeeeei tietenkään voinu tosta noin vaan niihin iskeä. E-ei. Kehyksissä oli miun maun mukaan väärän värinen se pahvikehyshärpäke (tai passepartout, kuten piireissä tapaavat sanoa), joten käyttöön musta kartonki + mattoveitsi + raaaauhallinen hengitys. Ihan ei luotisuoraa viivaa tullut kehyksen mukana tullutta passepartoutakaan mallina käyttäen, mutta siistin näköinen tuli kuitenkin. Sinne päin ja suurin piirtein.

Kuva: askideas.com

Nyt tämä fanityttö lähtee vihdoin flunssan jäljiltä työharjoitteluun, ja illalla pitää varmasti ainakin yksi star wars katsoa. Ainakin episode IV. Saatan myös samalla omahyväisesti tuijotella ristipistoani. Hitto siitä tuli upea!



-Tiina