Sivut

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Upean kamala / kamalan upea kasaripaita


Raksi seinään, mie neuloin paidan! Tässäpä asia, joka ei toistu kovin usein, mutta tulisi toistua useamminkin. Olin viime metreille asti vähän epävarma tästä väristä, että onko tää hirveä vai just niin hirveä, että vähän upeakin. Oikeestaan vasta kun sain kuvia, niin tää voitti miut puolelleen.



Kasaripaita
Lanka: Novita Elegia, 330g
Puikot: 4mm ja 4,5mm


Lähinnä uosta Alex-mallista nappasin silmukkamäärät. Jatkoin lisäyksiä niin kauan, että kädentiet kohtasi kainalojen alla, sitten erottelin hihan silmukat jatkoin pötkönä alaspäin. Hihoja sovittelin vähän väliä, että mikä olisi järkevä määrä kavennuksia. Hihojen tekeminen on jostain syystä miun mielestä ärsyttävää, mutta nää sain tehtyä pääsiäisen aikaan, eikä ees tehny kovin tiukkaa! Itseasiassa pääsiäisenä sain toisetkin hihat neulottua, mutta niistä myöhemmin.


Tuo Novitan Elegia tarttui matkaan helmikuussa tokmanni-reissulla. Olin vähän allapäin, ja tarvitsin vähän väri- ja shoppailuterapiaa. Tuosta kyseisestä väristä tuli myös Megan Jayne Grabben Body Positive Power kirjan kansi mieleen, ja siitä syntyi ostopäätös.


Miulla oli taas selkee visio kuvista, mutta ihan ei toteutunut. Ja parasta myös se, että kuvaaja näpsii menemään, kun vasta asettaudun. Toisaalta usein tykkään eniten näistä häsläkuvista.


Tämän kuvan yhteydessä käyty keskustelu kuvaajan kanssa: 
"Yritin laittaa käden taskuun samalla kun coolisti nojailin, mutta eihän näissä oo kun älyttömät epätaskut, koska naisia syrjitään tässäkin!"
"Aiva."

-Tiina


maanantai 1. huhtikuuta 2019

Sateenkaari Secret Paths-huivi


Voihan liukuvat lankakakut, onko mitään ihanampaa? Tämän huivin mie alotin jo palttiarallaa vuosi sitten. Jossain kohtaa tajusin, ettei mitenkään riitä ohjeen mukaiseen lopetukseen huivi ja käämihän siinä paloi. Tietenkin. Eli suutuin ja jätin pitkäksi aikaa sikseen, koska "ei siitä kuitenkaan tuu niin hieno". Eteenpäin kelaukella: TULIPA!


Koukku: 3,5 mm


Tämä huiviraukka siis odotteli tyhjän panttina kuukausitolkulla. Kerkes muuttaakkin välissä viime kesänä, ja sillonhan mie sen vasta unohinkin pussukkaansa nyhjöttämään, ennenkuin nyt yhteen yövuoroon nappasin mukaan. 


Yritin paria eri lopetusta, koska ohjeen mukaisiin krumeluureihin ei riittänyt lanka, mutta ei siitäkään oikein tullut mitään. Jos olisin tehnyt mallitoistoa vain sen kolme kertaa, niin ei olisi päässyt koko lankakakakun väriloisto oikeuksiinsa. Lopetin sitten neljännen mallitoiston aikana kerrokseen 14., jonka tein ohjeen pylväiden sijaan pitkillä pylväillä. Aivan hyvä tuli!


Käytin sen verran hyvin grammalleen tuon Whirl-kakkusen, että tupsuista uhkasi tulla vähän turhan kaposet. Kävin sitten lankavarastoja läpi, ja totesin että Hjertegarnin Cotton nro 8:n lila on melkosen saman värinen. Tupsuissa siis osa sitäkin lankaa. Mie en ainakaan ees huomaa eroa.


Oli muuten ensimmäinen kerta, kun pingotin mitään kissataloudessa. Opin seuraavaa: Seuraavaksi hoidan pingottamisen kokonaisuudessaan suljetun oven takana parvekkeella, ettei tarvii olla sydän syrjällään kun kissat hyppii päin käsitellessä nuppineuloja. Hemmetin urpot.. Parveke oli ainoa paikka, missä huivi sai kuivua rauhassa, ja sinnekkin olisivat karvaiset herrat halunneet, mutta tylysti pidettiin ovi kiinni.


Mie oon yleensä vähän turhan huono käyttämään värejä, mutta ehkä mie vielä opin. Tää sateenkaarivärinen Jumping Jelly pisti kyllä heti silmään, kun sillon viime vuonna Espoon Menitassa käydessä sitä ihailin. Raikkaiden värien lisäksi tykkään myös sateenkaaren poliittisesta viestistä.



Elämäni manteli mukavan kärsivällisesti taapersi miun kanssa etsimään jotain ees vähän kivaa kohtaa kuvailla. Graffitit toimii aina. Ja kyllä - on täysin mahdollista, että huomasin vasta paikan päällä että yksi (päätelty) lanka oli vielä katkaisemassa. Onneksi on hampaat.. Ja ihan hauskaa, että kuvaaja nappasi tämänkin hetken talteen.

-Tiina