Sivut

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Lankakerä silmukkamerkit

Ensimmäinen kutistemuovikokeilu.


Ostin jo jokin aika sitten sinooperista kutistemuovia jollain -50% kupongilla, mutta sen kokeilu jäi odottamaan inspiraatiota. Tarvittava inspiraatio syntyi kun instagrammissa tuli vastaan Repeat Crafter Me:n (Sarah Zimmerman) ihanat lankakerä silmukkamerkit. Pakkohan semmoisest oli saada itsekin, etenkin kun miulla on paha taipumus hävittää pieniä asioita - kuten silmukkamerkkejä.


Repeat Crafter Me-blogissa olisi ollut linkki tulostettaviin kuviin, mutta ehä mie sitä huomannut lukea, kun vasta merkkien tekemisen jälkeen. Omia varten piirsin vapaalla kädellä paperille mallin. En ole mikään maailman paras piirtäjä, joten meni kolme yritystä, että tuli tarpeeksi mieluisa. Repeat Crafter Me-blogin tavoin käytin Sharpie-tusseja, mutta taas blogista poiketen tein sekä ääriviivat, että väritykset muovin karhealle puolelle. Ensin värit, ettei musta sotke värillisten tussien kärkiä.


Yllä oleva kuva antaa osviittaa siitä, miten paljon kutistetun härpäkkeen koko eroaa piirretystä. Tein semmosilla rei'ityspihdeillä (?vaimikäliehääon) reiät keriin, ja vähän olisi saanut olla isommat - just ja just mahtu renkulat läpi. Mutta mahtu! Sehän se on tärkein.


 Mie paistoin kerät uunissa 150°. Ekat meni pieleen, kun annoin niiden olla liian pitkään - eivät vaan millään laskeutuneet kuprulta kokonaan alas. Seuraavat sitten otin pois uunista parin minuutin päästä pikkasen kurpulla, ja iskin suoraan uunista tulleiden lankakerien päälle pieneksi hetkeksi pannunalusen. Johan suoristu! Tiinan niksipirkasta, olkaa hyvä.


Nythän voi mätsätä silmukkamerkin vaikka koukun värin mukaan. Tai ihan vaan fiiliksen. Lukolla vaan "keskeneräinen" silmukka kiinni alempaan kerrokseen, niin ei lähde karkuun, vaikka heittää pussukan pohjalle. Toki virkkauksessa on muutenkin se neulomista parempi puoli, että vaikka silmukka lähtisi karkumatkalle, niin katastrofi on usein pienempi.


Näillä söpöillä merkeillä voi myös toivottaa hyvää alkavaa Pride-viikkoa!

-Tiina

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Kierrätystä: Himopakkaajan maatuskakassi

Tyynynpäällisestä iso kangaskassi.


Kuulun niihin ihmisiin, jotka kantaa mukanaan "varmuuden vuoksi" vähän kaikenlaista. Yleensä meiningillä: "jos sitä ei Tiinalta löydy, niin sitä ei tarvitse". Olin tuossa lähdössä viime viikonloppuna Helsinkiin, ja sovin itteni kanssa, että saan ottaa repun ja kangaskassin. Mutta siihen miulla ei ollut mitään sääntöä, ettenkö sais tehdä vähän isompaa kangaskassia ennen reissua! Itseasiassa reissupäivän aamuna.

Nepparit kiinni

Olin ihaillut Rakkautta & Mamarkiaa -blogin Marin IvanaHelsinki maatuskatyynynpäällisiä jo vuosia. Välillä kuitenkin onnellisesti unohtanut ne. (Toki olisin aktiivisesti himoinnut noita koko tän ajan, jos olisin muistanut!). Sitten Mari yhtäkkiä ilmoitti, että kasailee kirppiskamojaan ja muisti että rakastuin noihin! Eli pelasti miulle kirppiskamoistaan nuo ihanat tyynynpäälliset. Kiitos vielä miljoonasti <3

Miulla ei kuitenkaan koristetyynynpäällisille ole tarvetta: miun pienellä sohvalla on pelkästään bändi(jne)paidoista tehtyjä tyynyjä. Mutta sen tiesin, että jotain muuta noista Marin miulle säästämistä aarteista vielä syntyy.

Nepparit auki
 Prosessi meni jotakuinkin näin:

Ratkojalla vetoketju irti. 
Tyynynpäällisestä mitat vuoria varten + leikkaus.
Vuorikankaasta myös tilava sisätasku, johon vetoketju. 
Tasku kiinni. 
Vuoriin sivusaumat, ja alas pienet taitokset, että tulee kassiin enemmän pohjaa. 
Tyynyliinan pohjaan taitosten ompelu. 
Puuvillanauha nuppineuloilla paikoilleen. 
Ompelukoneen eessä toteaminen: "no eihän tätä mitenkään saa tähän ommeltua näin!"
Tyynyliinasta sivusaumoja sen verran auki, että tuleva kassi taipuu ompelukoneen alla.
Nauhat kiinni.
Sivusaumat takaisin kiinni.
Vuorin asettelu kassin sisään. "Jes! Ekalla yrittämällä oikeen kokonen!"
Vuorin ompelu kiinni.
"Voi perse! Kohta tulee kiire, enkä oo pakannut!"
(Yli)pakkaus + nepparit mukaan.
Bussiin.
Nepparien ompelu.

Voi olla, että jossain kohtaa prosessi jatkuu kohdalla "ratkojan näyttäminen vuorin ja kassin yhdistävälle ompeleelle, että saan siihen kokonaan avautuvan vetoketjun", mutta vielä se ei tuntunut välttämättömältä + kassi oli saatava lyhyellä varoajalla olalle.


Vuorin kangas löytyi omista varastoista. Sieltä löytyy vähän liiankin kanssa pilkullisia juttuja. Sisätaskun vetoketju on toteutettu "leikataanpa tohon kankaaseen reikä ja katotaan mitä tapahtuu"-metodilla. Sehän meni ihan kivasti. Katotaan vaan, että pysyykö miun nurjalle puolelle taittamat "saumavarat" nätteinä ja rispaantumattomina.

Nepparit, joilla laukkua saa vähän enemmän suppuun, ompelin bussimatkalla tre-hki. Eli siis nepparit laitan sillon kiinni, kun on vähän vähemmän liikaa rojua mukana. Ja nepparit auki, kun on paljon enemmän liikaa rojua. Tuonne mahtuu hvyin näemmä perusjuttujen (puhelin, lompakko, avaimet, vesipullo) lisäksi ainakin keskeneräinen käsityö, lenkkarit ja puoleen reiteen oleva vedenpitävä takki.


"Ota vielä semmonen kuva, mistä näkyy tuo tasku!" Tuli vähän ns. säätökuva. Mutta eipä se ole niin justiinsa.

Voiko tätä muuten kutsua kierrätyskäsityöksi, kun ympärillä oleva paksu puuvillanauha on Merlettosta uutena ostettu? Aion kutsua silti.


Tämä oli taas näitä ihania tunteita, kun jostain tulee JUST niin hyvännäkönen kun suunnittelin. Uskallan väittää, että tätä kassia tulee näkymään miun olalla paljon.

Sitten vaan ootellaan, että iskee inspiraatio toisen tyynyliinan tuhoamiseen köh.. tuunaamiseen.


-Tiina