Kierrätystä: Himopakkaajan maatuskakassi

Tyynynpäällisestä iso kangaskassi.

Kuulun niihin ihmisiin, jotka kantaa mukanaan "varmuuden vuoksi" vähän kaikenlaista. Yleensä meiningillä: "jos sitä ei Tiinalta löydy, niin sitä ei tarvitse". Olin tuossa lähdössä viime viikonloppuna Helsinkiin, ja sovin itteni kanssa, että saan ottaa repun ja kangaskassin. Mutta siihen miulla ei ollut mitään sääntöä, ettenkö sais tehdä vähän isompaa kangaskassia ennen reissua! Itseasiassa reissupäivän aamuna.

Nepparit kiinni

Olin ihaillut Rakkautta & Mamarkiaa -blogin Marin IvanaHelsinki maatuskatyynynpäällisiä jo vuosia. Välillä kuitenkin onnellisesti unohtanut ne. (Toki olisin aktiivisesti himoinnut noita koko tän ajan, jos olisin muistanut!). Sitten Mari yhtäkkiä ilmoitti, että kasailee kirppiskamojaan ja muisti että rakastuin noihin! Eli pelasti miulle kirppiskamoistaan nuo ihanat tyynynpäälliset. Kiitos vielä miljoonasti <3

Miulla ei kuitenkaan koristetyynynpäällisille ole tarvetta: miun pienellä sohvalla on pelkästään bändi(jne)paidoista tehtyjä tyynyjä. Mutta sen tiesin, että jotain muuta noista Marin miulle säästämistä aarteista vielä syntyy.

Nepparit auki

 Prosessi meni jotakuinkin näin:

Ratkojalla vetoketju irti. 

Tyynynpäällisestä mitat vuoria varten + leikkaus.

Vuorikankaasta myös tilava sisätasku, johon vetoketju. 

Tasku kiinni. 

Vuoriin sivusaumat, ja alas pienet taitokset, että tulee kassiin enemmän pohjaa. 

Tyynyliinan pohjaan taitosten ompelu. 

Puuvillanauha nuppineuloilla paikoilleen. 

Ompelukoneen eessä toteaminen: "no eihän tätä mitenkään saa tähän ommeltua näin!"

Tyynyliinasta sivusaumoja sen verran auki, että tuleva kassi taipuu ompelukoneen alla.

Nauhat kiinni.

Sivusaumat takaisin kiinni.

Vuorin asettelu kassin sisään. "Jes! Ekalla yrittämällä oikeen kokonen!"

Vuorin ompelu kiinni.

"Voi perse! Kohta tulee kiire, enkä oo pakannut!"

(Yli)pakkaus + nepparit mukaan.

Bussiin.

Nepparien ompelu.

Voi olla, että jossain kohtaa prosessi jatkuu kohdalla "ratkojan näyttäminen vuorin ja kassin yhdistävälle ompeleelle, että saan siihen kokonaan avautuvan vetoketjun", mutta vielä se ei tuntunut välttämättömältä + kassi oli saatava lyhyellä varoajalla olalle.

Vuorin kangas löytyi omista varastoista. Sieltä löytyy vähän liiankin kanssa pilkullisia juttuja. Sisätaskun vetoketju on toteutettu "leikataanpa tohon kankaaseen reikä ja katotaan mitä tapahtuu"-metodilla. Sehän meni ihan kivasti. Katotaan vaan, että pysyykö miun nurjalle puolelle taittamat "saumavarat" nätteinä ja rispaantumattomina.

Nepparit, joilla laukkua saa vähän enemmän suppuun, ompelin bussimatkalla tre-hki. Eli siis nepparit laitan sillon kiinni, kun on vähän vähemmän liikaa rojua mukana. Ja nepparit auki, kun on paljon enemmän liikaa rojua. Tuonne mahtuu hvyin näemmä perusjuttujen (puhelin, lompakko, avaimet, vesipullo) lisäksi ainakin keskeneräinen käsityö, lenkkarit ja puoleen reiteen oleva vedenpitävä takki.

"Ota vielä semmonen kuva, mistä näkyy tuo tasku!" Tuli vähän ns. säätökuva. Mutta eipä se ole niin justiinsa.

Voiko tätä muuten kutsua kierrätyskäsityöksi, kun ympärillä oleva paksu puuvillanauha on Merlettosta uutena ostettu? Aion kutsua silti.

Tämä oli taas näitä ihania tunteita, kun jostain tulee JUST niin hyvännäkönen kun suunnittelin. Uskallan väittää, että tätä kassia tulee näkymään miun olalla paljon.

Sitten vaan ootellaan, että iskee inspiraatio toisen tyynyliinan tuhoamiseen köh.. tuunaamiseen.


-Tiina