Yleensä se on Eurokankaan palalaarit, mitä en voi ohittaa, mutta välillä myös pakkakankaat. Ja joskus jopa heräteostos johtaa oikeasti ommeltuun työhön. Harvemmin, mutta joskus! Tämä oli niitä kertoja.
Silmiin osunut Finlaysonin muumikangas huusi päästä jonkun pienen tyypin käyttöön. Jostain syystä näin sen heti korkkikankaaseen yhdistettynä. Kun Mari ilmoitti tulevansa Tampereelle piipahtamaan, ja kahvitreffit sovittu, niin tuli kaivettua ensimmäistä kertaa nykyisessä osoitteessa ompelukonekkin esiin.
 |
| Kuvasta kiitos: Rakkautta & Mamarkiaa |
Koko oli silmämääräisesti katsottu semmoiseksi "toivottavasti ei ole liian iso"-kooksi. Tein ittelleni kaavan tynkääkin ruutupaperille, josta mallailin, ja että oli helpompi varmistaa, että vinoon leikattu korkkikangas olisi repun molemmin puolin saman kokoinen. Whatsappiin kilkattaneiden kuvien perusteella ihan hyvin arvioin.
Lähellä pohjaa on mustasta vinonauhasta pienet kujat, mihin pystyi pujottamaan repun nauhat. Ja kokoa on erittäin helppo säätää solmimalla.
Muumikangas on tuettu kiinnisilitettävällä tukikankaalla. Hetken mietin, että ehkä se ei vuoria tarvitsisi ollenkaan. Totesin nopeasti kesken ompelun, että olin väärässä.
Leikkasin Nextiilistä ostetusta mintun värisestä puuvillapalasta jumppapussin kokoisen vuorin, jonka harsin sitten käsin kiinni nauhakujaan. Ei se maailman siistein ratkaisu, mutta miun silmiin kelpaa. Tuleepahan se käsin tekemisen rouheus.
 |
| Kiitos kuvasta: Rakkautta & Mamarkiaa |
Kiitos vielä kuvista Mari ja Frida , ihana nähdä käytössä! Tuli mieleen tässä toinenkin pieni muumifani, joka saattaisi arvostaa vastaavaa reppusta.
-Tiina
Tää on niiiiiiin upea! Hauska kun yhdistit muumit ja korkkikankaan, pussi on todella kaunis ja uniikki :)
VastaaPoista