Tämä on ensimmäinen joulu ikinä, kun asun kenenkään kanssa, joten asiasta oli otettava ilo irti. Totesin, että pääsen ehkä helpoimmalla, jos teen kalenterin johon vain "ilmestyy" päiville omia paketteja yksi kerrallaan, tai pienissä ryppäissä. Etenkin, kun kaikkien luukkujen täytettä ei ole välttämättä vielä hommattu.
Aiemmin olin ajatellut joulusukka-tyyppistä ratkaisua, mutta kun sain Kototekoja-kirjan arvostelukappaleen, niin ajatus pipopiposta jäi kummittelemaan. Eurokankaan palalaarista tuli sukellettua ihanaa jouluflanellia, ja varastoissa oli jo kiinnisilitettävää polyesterihuopaa, eli mikään ei estellyt. Ensin ajattelin tehdä itse tupsunkin Kototekoja-ohjeella, mutta en löytänyt mieleistä tekoturkista siihen hetkeen. Tupsuna onkin sitten H&M:stä ostettu joulukoriste.
Joulukalenteripipo
Ohje: Pipopipo - Kototekoja - ihanasti itse tehty / Sanna Suonpää
(tein pari cm pienemmän, kuin kirjassa)
Kangas: Flanellia, Eurokankaan palalaarista sukellettua
Tukihuopa: Ompelijanmaailmasta, silittämällä kiinnitettävä polyesterihuopa.
(Myyjä kertoman mukaan valmistettu kierrätysmuovista, tykkään!)
Kalenterin sisällöstä en viitsi kertoa, jos tätä vaikka stalkataan. J, tarkoitan siuta! Mutta ei sisällä (hirveesti..) turhaa krääsää, mukavia järkijuttuja. No okei, vähän sitä krääsääkin. 1. päivän luukusta löytyi paikallinen olut ja 2. sukat.
Tunnustus: en ole ikinä tehnyt napinläpeä. En ikinä. Okei, ehkä ala- tai yläasteella, jos on ollut pakko. En muista. Ehkä se voisi olla miun uudenvuodenlupaus ensi vuodelle: ompele napinläpi! Mutta tämä ei ollut vielä se hetki jolloin uskaltautuisin napinläven pariin. Ompelin siis pipon sisälle ripustuslenkin, ja päällystin vielä napin pipokankaalla, että sain sillä peitettyä lenkin ompeleet. Asiasanat: hätä, keinot, keksiminen.
Kalenterista, tai lähinnä huomaavaisuudesta ja hemmottelusta, on täällä tunnuttu olevan melko hyvillään. Ihan parasta. Rakastan ihmisten lahjomista, etenkin yllärinä.
-Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti