Sateenkaari Secret Paths-huivi

Voihan liukuvat lankakakut, onko mitään ihanampaa? Tämän huivin mie alotin jo palttiarallaa vuosi sitten. Jossain kohtaa tajusin, ettei mitenkään riitä ohjeen mukaiseen lopetukseen huivi ja käämihän siinä paloi. Tietenkin. Eli suutuin ja jätin pitkäksi aikaa sikseen, koska "ei siitä kuitenkaan tuu niin hieno". Eteenpäin kelaukella: TULIPA!

Ohje: Secret Paths - Johanna Lindal/Mijo Crochet

Lanka: Whirl - Scheepjes, väri: 759 Jumping Jelly

Koukku: 3,5 mm

Tämä huiviraukka siis odotteli tyhjän panttina kuukausitolkulla. Kerkes muuttaakkin välissä viime kesänä, ja sillonhan mie sen vasta unohinkin pussukkaansa nyhjöttämään, ennenkuin nyt yhteen yövuoroon nappasin mukaan. 

Yritin paria eri lopetusta, koska ohjeen mukaisiin krumeluureihin ei riittänyt lanka, mutta ei siitäkään oikein tullut mitään. Jos olisin tehnyt mallitoistoa vain sen kolme kertaa, niin ei olisi päässyt koko lankakakakun väriloisto oikeuksiinsa. Lopetin sitten neljännen mallitoiston aikana kerrokseen 14., jonka tein ohjeen pylväiden sijaan pitkillä pylväillä. Aivan hyvä tuli!

Käytin sen verran hyvin grammalleen tuon Whirl-kakkusen, että tupsuista uhkasi tulla vähän turhan kaposet. Kävin sitten lankavarastoja läpi, ja totesin että Hjertegarnin Cotton nro 8:n lila on melkosen saman värinen. Tupsuissa siis osa sitäkin lankaa. Mie en ainakaan ees huomaa eroa.

Oli muuten ensimmäinen kerta, kun pingotin mitään kissataloudessa. Opin seuraavaa: Seuraavaksi hoidan pingottamisen kokonaisuudessaan suljetun oven takana parvekkeella, ettei tarvii olla sydän syrjällään kun kissat hyppii päin käsitellessä nuppineuloja. Hemmetin urpot.. Parveke oli ainoa paikka, missä huivi sai kuivua rauhassa, ja sinnekkin olisivat karvaiset herrat halunneet, mutta tylysti pidettiin ovi kiinni.

Mie oon yleensä vähän turhan huono käyttämään värejä, mutta ehkä mie vielä opin. Tää sateenkaarivärinen Jumping Jelly pisti kyllä heti silmään, kun sillon viime vuonna Espoon Menitassa käydessä sitä ihailin. Raikkaiden värien lisäksi tykkään myös sateenkaaren poliittisesta viestistä.

Elämäni manteli mukavan kärsivällisesti taapersi miun kanssa etsimään jotain ees vähän kivaa kohtaa kuvailla. Graffitit toimii aina. Ja kyllä - on täysin mahdollista, että huomasin vasta paikan päällä että yksi (päätelty) lanka oli vielä katkaisemassa. Onneksi on hampaat.. Ja ihan hauskaa, että kuvaaja nappasi tämänkin hetken talteen.

-Tiina