T-paitatyynyt

En teistä tiedä, mutta oma vaatekoko on "vähän" vaihdellut aikuisiällä. Miulla on edelleen pienimmiltä vuosilta bändipaitoja jne. jemmassa, vaikkei ole aikomusta enää kropan kokoa niihin sopiviksi muuttaa. Ei niistä eroon voi hankkiutua, mutta ei niitä viitsi kaapin perukoillakaan säilöä. Viltiksi niitä tuskin tulee ikinä tarpeeksi olemaan, mutta pienempiin projekteihin olisi useampikin. Esimerkiksi koristetyynyihin.

Nämä pari tyynyä on aiemminkin saattanut vilahtaa blogin kuvassa, nyt tekaisin vielä kolmannen. Yläkaappiin jäi vielä yksi ikean tyyny odottamaan päällystys inspiraatiota.

1. Otetaan liian pieni t-paita. Tässä tapauksessa Austin Lucas-paita, josta joskus olen epätasaisesti leikellyt hihattoman. Käännetään se nurinperin.

2. Mallataan ikean tyynystä, että mistä kohin lähetään ompelemaan. Suurinpiirtein. Nämä miun ompelut ei tarkkuudella pilattuja kyllä ikinä ole.

3. Ommellaan sivut ja yläpääty. Alapuoli jätetään osittain auki, että tyynyn saa tungettua sisään.

4. Tyyny sisuksiin ja alapääty ommellaan mahdollisimman nätisti käsin.

Nuo kaksi muuta tyynyä, Delta Force II ja Secret Society of Vegans, on jo muutaman vuoden vanhoja. Ne on tehty vanhoista lady fit paidoista, joihin tämä leidi ei rehellisyyden nimissä kunnolla tainnut mahtua niitä ostaessakaan.

Hyvin muuten edelleen huomaa, että jokin aika sitten oli kaverin kissa pari viikkoa hoidossa. Siitäkin on jo pari viikkoa + vähintäään 3 x sohvan läpi käymistä teippiharjalla, mutta ei ne häviä mihinkään! Ja joku (tai viisi) keskeneräistä käsityötä kuuluu aina sisustukseen. Tuon kyseisen ristipiston kanssa menee ikä ja terveys. Sitä on jo mm. tehty Star Wars episode 4-7 ajan.

Seuraava kierrätyskäsityö voiskin olla jonkun liian pienen t-paidan uhraaminen projektipussukaksi.

-Tiina

Pimp my farkkushortsi!

Se o kesä ny!

Tullu tossa syksyn - talven mittaan hankittua jonkun verran lisää painoa. Eipä siinä sen enempää draamaa, joskus oon painanut enemmän - joskus vähemmän. Nyt enemmän. Ongelmaksi koituu vaan vaatekaappi. Miun luotto farkkushortsit, jotka oli jo ennestään vähän turhan lyhyet, on nyt lähinnä farkkuiset alushousut. Eikä siinäkään toki mitään - ite oon vaan tavannut pitää vähän tarkempaa seulaa alushousujeni näkijöistä. 

Siinä ois nyt sitten teille rapian 80 kilon eestä karjalaissyntystä koipireittä. Niin siis se täti kokonaisuuessaan on sen reilu 80, ei pelkkä reisi. Veikkaan kyllä, että reidestäkin aika hyvin kiloja sais - sen verran on jykevää laatua. Hyvin pääs kyykkyynkin noilla! Tosin eipä oo ihan liikaa kangasta tiellä. Veikkaan, että paremminkin ois päässy kyykkyyn, ellei kuvien ottamista edeltävänä päivänä ois päässy liiankin hyvin kyykkyyn painojen kanssa.

Noissa shortseissa oli valmiina jo toi kätevä laskos. Toki ois voinut vaan avata sen ja antaa olla, mutta eipä ne oikein näyttäny miun silmään hyviltä. Plus inasen kyllä kaipailin lisäsenttejä. Ja hei! Kuka kässäihminen vaan "antaa asian olla"? Pyh pah! Jos siihen voi yhdistää virkkausta, siihen yhdistetään virkkausta.

Lahjepitsi

Lanka: Liina Kalalanka (12 säikeinen)- Suomen lanka

Koukku: 2mm

Ohje: Lahkeensuupitsi - Joka Tyypin Virkkauskirja

Tuosta vuosia sitten lahjaksi saadusta Joka Tyypin Virkkauskirjasta löyty sopivan yksinkertainen pitsimalli. Ei tarvii kun kahta kerrosta toistella - sopii hyvin tämän hetkiseen mielentilaan. Tein kyllä vielä pitsin "yläreunaan" ks-kerroksen. Helpompi ommella paikoilleen.

Miun silmään tuli heti astetta soveliaammat kesäsortsit, mutta kuitenkin sopivasti vielä liian lyhyet. Pääsee kuitenkin vielä reisiä ihanasti hyllyttelemään. Muistakaa leidit näin kesän kynnyksellä: Aina ei tarvii muuttaa kroppaa - vaatekaapin muokkaaminen on kivempaa!

Mietin hetken muitakin mahdollisia värejä täältä miun lankavarastoista tohon pitsiin, mutta miulla on paha tapa päätyä aina mustaan. Hmm.. Pitänee ehkä alkaa koluta kirppareita, josko löytyis vähän vähemmän vyötäröltä puristavia farkkuja saksittaviksi. Josko niihin sitten repäsis, ja laittas vaikka... vaikkaaaa..  HARMAATA pitsiä.
...

Ja uuh aah ihanasti näkyvästä mummo-kovistatskasta tuli mieleen, että näittekö työ miun muista kovistatskoja ET-lehden sivuilta? Klikkaappa tästä! Ihan vähäsen hihittelin tuolle otsikolle "Ottaisitko sinä ompelukonetatuoinnin? Katso suomalaisnaisten rohkeat kuvat." Eli miustapa on ROHKEITA KUVIA intternetissä! Ja niin on myös tuosta ihanasta Ainosta. En tosin häntä tunne, mutta haluaisin!

Ei-niin-kovin-yllättäen keräsi myös negatiivista kommenttia. Tavallaan jopa nautin siitä, kun osa ainankin käytti jotain ihan käsittämätöntä logiikkaa. Jännä, miten vuonna 2016 tatuoinnit jaksaa edelleen puhuttaa. Ymmärrän hyvin, että kaikki ei niistä tykkää, mutta eikö silloin ole vain yksinkertaisinta olla itse tatuointeja ottamatta? Hirveän simppeliä!


-Tiina