Harmaa ananashuivi

Tämä huivi tuntuu olevan nyt kaikkien koukuilla! Sitä näkee sekä facebookin virkkaus-ryhmissä, että instagrammissa. Se on jännä, miten jotkut ohjeet lähtee välillä kunnolla kiertämään. Mie veikkaan, että tätä huivia tullaan näkemään vielä useampikin. Mie ainankin tykkään tästä huivista, tulee mukavasti vähän hienostelufiilis jotenkin. Mummo-chic.

Miusta tuntuu, että tässä huivissa yhdistyy se näyttävyys ja kuitenkin suht helppo mallikuvio. Mutta ei liian helppo. Joka kerroksen alussa piti tarkistaa kaaviosta, että miten se menikään, mutta kuitenkaan joka silmukkaa ei tarvinnut kyttäillä. Ja nopeus viehättää varmasti myös: isolla koukulla ei mennyt kuin pari päivää. Toki olin myös selvittämättömän jalkakivun takia lähes vuodepotilaana, että eipä miulla parempaa tekemistäkään ollut, kuin virkata. niin ja katsoa Girlssiä. Siis kaikki Girlssin viisi kautta. Jalka (päkiä) on jo paljon parempi, mutta en kyllä uskalla minnekkään lenkille lähteä vielä moneen päivään. Jos oisin lihaa syövä keski-ikäinen mies, niin epäilisin kihtiä..

Ohje: Virkattu Huivi Ananaskuviolla / Kotivinkki (klikkaa tästä)

Koukku: 5mm

Lanka: Eco Cotton / Novita (vähän vaja 5 kerää)

Vähintään yksi virhekkin mahtui mukaan. Mutta sehän vaan kuuluu asiaan. Tuo luonnetta! Tuon kyllä huomasin tehdessäkin, että "hetkinen.. ei tää nyt näin pitäny", mutta tällä kertaa en lähtenyt purkamaan, vaan jyräsin vaan etiä päin.

Langaksi valikoitui tuo Novitan Eco Cotton, koska sitä oli jemmassa. Jemmasin sen jotain ihan toista projektia varten, mutta ei se projekti sitten tuntunutkaan niin hyvältä idealta. Jotenkin kivan "rouheen" tuntunen lanka. Itse myös ainankin tykkään siitä, että tuli vähän painavan oloinen huivi. Sopivan painavan.

Kuten varmaan hyvin selkeää on: kaikki kuvat on otettu itse ajastimen kanssa. Tämä kyseinen kuva syntyi siitä, kun yritin painaa ajastinta päälle. Fiksumpi ois ehkä odottanut, että näkee jotain kaveria ja saa sitä kautta kuvaajan, mutta miussa on vähän liikaa semmosta "kaikki miulle heti nyt"-piirrettä, enkä malttanut odottaa. Ja pari itsulia päivässä piristää! Tai jotain.. Heh, tostapa voiskin alottaa sanonnan.

-Tiina

Pimp my farkkushortsi!

Se o kesä ny!

Tullu tossa syksyn - talven mittaan hankittua jonkun verran lisää painoa. Eipä siinä sen enempää draamaa, joskus oon painanut enemmän - joskus vähemmän. Nyt enemmän. Ongelmaksi koituu vaan vaatekaappi. Miun luotto farkkushortsit, jotka oli jo ennestään vähän turhan lyhyet, on nyt lähinnä farkkuiset alushousut. Eikä siinäkään toki mitään - ite oon vaan tavannut pitää vähän tarkempaa seulaa alushousujeni näkijöistä. 

Siinä ois nyt sitten teille rapian 80 kilon eestä karjalaissyntystä koipireittä. Niin siis se täti kokonaisuuessaan on sen reilu 80, ei pelkkä reisi. Veikkaan kyllä, että reidestäkin aika hyvin kiloja sais - sen verran on jykevää laatua. Hyvin pääs kyykkyynkin noilla! Tosin eipä oo ihan liikaa kangasta tiellä. Veikkaan, että paremminkin ois päässy kyykkyyn, ellei kuvien ottamista edeltävänä päivänä ois päässy liiankin hyvin kyykkyyn painojen kanssa.

Noissa shortseissa oli valmiina jo toi kätevä laskos. Toki ois voinut vaan avata sen ja antaa olla, mutta eipä ne oikein näyttäny miun silmään hyviltä. Plus inasen kyllä kaipailin lisäsenttejä. Ja hei! Kuka kässäihminen vaan "antaa asian olla"? Pyh pah! Jos siihen voi yhdistää virkkausta, siihen yhdistetään virkkausta.

Lahjepitsi

Lanka: Liina Kalalanka (12 säikeinen)- Suomen lanka

Koukku: 2mm

Ohje: Lahkeensuupitsi - Joka Tyypin Virkkauskirja

Tuosta vuosia sitten lahjaksi saadusta Joka Tyypin Virkkauskirjasta löyty sopivan yksinkertainen pitsimalli. Ei tarvii kun kahta kerrosta toistella - sopii hyvin tämän hetkiseen mielentilaan. Tein kyllä vielä pitsin "yläreunaan" ks-kerroksen. Helpompi ommella paikoilleen.

Miun silmään tuli heti astetta soveliaammat kesäsortsit, mutta kuitenkin sopivasti vielä liian lyhyet. Pääsee kuitenkin vielä reisiä ihanasti hyllyttelemään. Muistakaa leidit näin kesän kynnyksellä: Aina ei tarvii muuttaa kroppaa - vaatekaapin muokkaaminen on kivempaa!

Mietin hetken muitakin mahdollisia värejä täältä miun lankavarastoista tohon pitsiin, mutta miulla on paha tapa päätyä aina mustaan. Hmm.. Pitänee ehkä alkaa koluta kirppareita, josko löytyis vähän vähemmän vyötäröltä puristavia farkkuja saksittaviksi. Josko niihin sitten repäsis, ja laittas vaikka... vaikkaaaa..  HARMAATA pitsiä.
...

Ja uuh aah ihanasti näkyvästä mummo-kovistatskasta tuli mieleen, että näittekö työ miun muista kovistatskoja ET-lehden sivuilta? Klikkaappa tästä! Ihan vähäsen hihittelin tuolle otsikolle "Ottaisitko sinä ompelukonetatuoinnin? Katso suomalaisnaisten rohkeat kuvat." Eli miustapa on ROHKEITA KUVIA intternetissä! Ja niin on myös tuosta ihanasta Ainosta. En tosin häntä tunne, mutta haluaisin!

Ei-niin-kovin-yllättäen keräsi myös negatiivista kommenttia. Tavallaan jopa nautin siitä, kun osa ainankin käytti jotain ihan käsittämätöntä logiikkaa. Jännä, miten vuonna 2016 tatuoinnit jaksaa edelleen puhuttaa. Ymmärrän hyvin, että kaikki ei niistä tykkää, mutta eikö silloin ole vain yksinkertaisinta olla itse tatuointeja ottamatta? Hirveän simppeliä!


-Tiina

Kukkia, virkkausta, askartelua ja kakkua.

Kuka sinkkunaiselle kukkia ostaa, jos ei sinkkunainen itse? Oonkohan mie ikinä aikasemmin ostanu ittelleni kukkia? En kyllä muista. Ehkä se on tää kolmekymppisyys, kun kukatkin kiinnostaa.

Maljakon suojus
Lanka: 12 säikeinen Liina-kalalanka by Suomen Lanka (menekki 65g)

Koukku: 2mm

Ohje: Omasta päästä + Virkkausmallien käsikrja

Lasinen maljakko on pelastettu roskiskohtalolta, ja tokihan siihen piti jotain päällystää väsätä, kun toin käsityöpsykoosikotiin. Oliskohan sittenkin pitänyt tehdä kirjovirkkauksella siksakkia tai vinoraitaa? Kun jää levy päälle, niin jää levy päälle..

...
Tuli eilen illalla myös vähän askarreltua. Näin aamulehdestä, että entinen pomo täyttää tänään pyöreitä, joten tuli idea askarrella kortti. Etsin ideoita pinterestistä ja siitä se ajatus sitten taas lähti.

Vähän tuli köyhän naisen versio, mutta ei sentään ihan pinterest failia. Kai. No, ainakin mie ite viitsin viedä entiselle työpaikalle. Ja pääsin taas käyttämään rakasta Dymoani. Oon melko ylpeä ittestäni, etten oo "dymottanut" kaikkea mitä omistan.

Piti muuten ostaa sadan silmän pakkaus yhtä korttia varten. Heh, silmiä saattaa siis löytyä joka kohta paikasta. JOKA paikasta. Mitenköhän joulukortteihin saisi ympättyä mulkosilmiä?

...
Korttia viedessä kerkesin piipahtaa myös ravintolapäiväilemässä. Hain Kamomillan ihmeboksin. Piti sitten heti kotiin tullessa keittää kahvit kakkusien kaveriksi.

Kamomillan ihmeboksi

Illemmalla pitäisi vielä mennä testaamaan vihdoin Tampereelle avautunut Fafa's. Onneksi mie oon aikuinen - voin syödä jälkiruuan(ruuat) ensin!