Sivut

maanantai 29. elokuuta 2016

Looppauksen opettelua


Siinä ne nyt on! Elämäni ensimmäiset loopatut sukat. "Älkää ottako stresiä, nämä ei ole ne esittelysukat. Seuraavat on sitten täydelliset" sanoi Tampereen Lankamaailman myyjä kahden illan mittaisella looppauskurssilla. Niin. Ellei toki sitten pidä käsityöblogia, sillonhan lähes jokainen pari on esittelypari! Etenkin jos ne tehdään itselle uudella tekniikalla.



Ensimmäinen "APUA!" iski jo ennen yhdenkään silmukan luomista. Jonkun olisi pitänyt lukea ilmoittelua tarkemmin: ehä mie ensin tajunnu että myö tehään kahta sukkaa samaan aikaan. Himputti! Eli oisin tarvinnu kaks kerää lankaa! Mie vaan nappasin tuliaiskerän ja pyöröpuikot mukaan ja lähin lielahteen. Pienen "apuaapuaapuamitämieteen"-panikoinnin jälkeen nykäsin mielestäni kohtuullisen kokosen nöttösen lankakerän sisältä ja yritin kattoa suurin piirtein saman värin alkuun. Olipa muuten pikkanen selvittely tuon sykkyrän kanssa...

Nää näyttää miun mielestä joltain eläimeltä. Hylkeeltä?

Miulle piti ihan kädestä pitäen näyttää se silmukoiden luominenkin. Enpä muista vastaavaa kässäturhautuneisuutta tunteneeni koulun käsityötuntien jälkeen. Silloin olin vielä sitä mieltä, että neulominen oli hirveintä, mitä ihminen voitiin pakottaa tekemään. Että terkkuja vaan (ja anteeksi: ei se siusta johtunut) opettaja Rustholkarhulle. En tosin just nyt muista opettiko hän miuta ylä- vai ala-asteella, mutta tuon looppauskurssin alun fiilis oli tuttu molemmista. En kyllä usko että kummankaan asteen opettaja miut muistaessaan uskois, että piän nykyään käsityöblogia ja miulla on aiheeseen liittyviä tatuointejakin. Etenkin yläasteella lähinnä kiinnosti erään ystäväni kanssa "siivota tekstiilivarastoa" (lue: norkoilla puukässäluokan liepeillä poikien perässä).

On muuten miun lemppareista lempparein kotipaita tuo dinocollari.

Mutta ihan sukat näistäkin tuli! Sitä myö siellä muiden leidien kanssa naureskeltiin, että ollaan neulottu vuosia, sukkiakin saattaa olla takana sataa lähentelevää paria, mutta uuen tekniikan eessä heittäydytään ihan avuttomiksi. Mutta onneksi siinä pääs kuitenkin suht pian jyvälle homman juonesta. Ei menny ihan tasan (tai lähellekkään) tuo miun kerän jakaminen. Sillä sukista tuli suht lyhyet ja lankaa jäi kourallinen yli. 


Aika tarkkaan tasan sain raidoituksen siitä keskeltä nykäistystä nöttösestä. Hyvä mie! Heh, yritän ottaa sen kuuluisan positiivisen ajattelun kautta, vaikka sisäinen perfektionisti onkin vähäsen kauhuissaan tästä rivin-parin heitosta. 


Loopatut sukat, eli sukat pyöröpyikolla kärjestä alkaen
Puikot: 3mm 100cm pyöröpuikot
Lanka: Soft Raggi
Ohje: Saatu Lankamaailman looppauskurssilla
Langankulutus: n. 65g

Vähän meinas olla kerettiläinen olo, kun neuloskelin muualta ostetulla langalla, mutta kurssin toisen osan aikana jotenkin kummasti keksin uusia lankatarpeita ittelleni, ja muutama kerä saattoi taas lähteä kassan kautta mukaan.


Looppaus:
+ valmistuupahan samaan aikaan, ettei tarvitse pelätä toisen sukan kohdalla innostuksen lopahtamista
- jää puuttumaan se sukkapuikkojen kilkatus. Rakastan sitä kilkatusta. 
+ toisaalta kilkatuksen puuttuminen vois olla ihan kohteliasta koulussa tunnilla neuloessa
- varren päättelystä tulee helposti tosi tiukka. Pitäänee seuraavan parin kohdalla googlettaa se Lankamaailman myyjän suosittelema tubular bind off
+ etenkin noin kärjestä alaen ei oo sitä ongelmaa, että huomais toisen sukan kärjen kohalla, ettei se lanka ihan riittänytkään..
- tekniikka tuntuu vielä oudolta ja vähäsen hankalalta (mukavuusalueella kun on niiiiin mukavaa)
+ ei tarvii pitää ihan niin tarkkaa kirjanpitoa edistyvästä neuleesta (yleensä merkkaan käsityövihkoon jokaisen rivin ylös, että sukista/lapasista tulee identtiset
(-/+ rakastan vihkoja ja listoja, joten tuo ylempi ei oo ongelma sukkapuikoillakaan neuloessa)


Käsityöbloggarin tunnustukset: En jaksanut miettiä mitään edes kohtuullista taustaa sukille, saati sitten mennä ulos asti kuvaamaan. Joten tässä tapauksessa valitaan kämpän ainoa valkoinen pinta (valkoinen tausta on aina tyylikäs), isketään koko 85 kiloinen ruho sen päälle ja pistetään kuvaten. Tässä tapauksessa kyseinen pinta sattuu olemaan keittiön pöytä, joka vähän kyllä natinalla ja heilumisella protestoi kuvailua vastaan.. Mutta pystyyn jäi! Saattaapa olla, että tulee uhmattua kohtaloa uudestaankin.

Ja kiitos vielä Lankamaailma! Ihanaa, että opetatte ihmisiä! Ja ihanaa, että tää kurssi oli uudelleen: piti tulla jo talvella, mutta vanha ystäväni migreeni tuli kylään. Briossikurssilla tavaan taas.

-Tiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti