Sivut

tiistai 8. marraskuuta 2016

Pitsiliinakello


Mitä saa, kun yhdistää virkatun pitsiliinan, vinyylilevyn ja kellokoneiston? Tää tais olla aika helppo kysymys. Miun rakas ystävä (joka on melkonen doily mestari) teki tän tyyppisen kellon, ja miun mielestä se oli maailman hienoin. Piti sitten itekkin saada oma versio. "Miekii, ku siekii!"



Koukku: 2mm

Täytyy sanoa, että vaikka pidän itteäni erittäin hyvänä enkun kielen taitajana (äidinkieli taas ei niinkään oo se miun "juttu", kuten kirjotuksista huomaa), niin ohjeen seuraaminen oli aika ajoin haastavaa, vaikka ohje on melko yksinkertainen. Arvostaisin hirveesti kuvallista mallia viereen. Huomasin myös usein puhuvani ääneen sen ohjeen kohdan, ennenkun kävin virkkaamaan. Ja pitsiliinamestari vieressä vaan nyökytteli, että "just niin" samalla kun katottiin muutama tunti leivontaohjelmaa.

Tulipa kuvia ottaessa ikävä kesää ja parempaa valoa
Joku 12 sakarainen malli olisi varmasti ollut kaikista kätevin, mutta mie ihastuin tähän. Eteenkin tuo suht yksinkertaisuus houkutteli. Muistaakseni kyseinen pitsiliinamestari miulle sen joskus linkkas ensimmäiseksi projektiksi, mutta jäi hautumaan pitkäksi aikaa. Tässäkin kuitenkin on sakarat 3, 6, 9 sekä 12, ja muiden sakaroiden välistä löytyy muut numerot. Eiköhän tästäkin ajan hyvin nää.


Tää kello valmistui kyllä melko nopeesti, ellei ota huomioon suunnitteluaikaa. Koska jälkimmäisessä tapauksessa siinä kesti kuukausia. Mutta jos otetaan huomioon vain tekoon kulunut aika, niin alotin virkkaamisen sunnuntaiaamuna, laitoin sunnuntai-iltana pingottumaan ja kellon kasasin/liimasin maanantai-iltana. Käytin ihan pikaliimaa tähän, enkä ees sotkenut mihinkään! Hyvä mie!

Sekunttikellon kiinnitysruuvista huomaa, että kkuvaajalla oli punaista päällä

Pitsiliinan alla on joku random sinfoniaorkesterin vinyylilevy, jonka löysin kierrätyskeskuksesta. Nappasin varmaan kakskymmentä levyä taskuistaan, ennenkun löysin yhden yksilön tummanharmaalla keskustalla. Kierrätyskeskuksen työntekijä meni parikin kertaa ohi vähän ihmettelevän oloisesti.

Vielä fiiliskuva valmistumisvaiheesta:



En tiiä miksi, mutta nyt alkoi kummitella takaraivossa ajatus omasta kellosta joulukaudelle. Pikkiriikkinen joulupsykoosi nostaa taas päätään.

-Tiina

4 kommenttia: