Ootteko ikinä neuloneet laivasta ulos kävellessä? Miepä oon! Aivan hyvin onnistuu myös neulominen ja kavennukset kävellen. Myös lankojen päättely onnistuu vaikka siinä terminaalin pihassa. Kävellen.
Kävin viime viikolla
Rakkautta & Mamarkiaa-blogista tuttujen Marin ja Fridan kanssa päiväreissulla Tallinnassa. Niin, tai siis teille ehkä sieltä blogimaailmasta tuttuja. Miulle Mari on tuttu jo yläasteelta. Fridaankin yritin tehä tuttavuutta jo sillon, kun Mari istui maha pystyssä miun sohvalla kolme tuntia kerimässä trikookudetta (kiitos ja anteeksi).
Mie olin ihan ensimmäistä kertaa Tallinnassa! Jotenkin vaan jäänyt käymättä. Mutta toisaalta: niin oli Fridakin ekaa kertaa. Tosin meillä myönnettäköön on pikkasen tota ikäeroa. Lähinnä käytiin pällistelemässä vanhaa kaupunkia ja syömässä Vegan Restoran V:ssä. (ja ottamassa pönötyskuvia). Yhessä pienessä lankakaupassa kävin pällistelemässä, mutta iski joku ihmeellinen "ei ole
järkevää ostaa enempää lankaa"-ajatus ja lähdin tyhjin käsin. Niin siis eihän se nyt järkevää herran jestas ole, kun kaikki laatikot jo pursuaa, mutta millon se on miuta ennenkään estänyt?? Ehkä sitten seuraavalla visiitillä Karnaluks ja muut paikalliset nähtävyydet.
Jossain vaiheessa päivää Fridan pipo teki katoamistempun. Yritettiin myös ettiskellä, mutta eihän siitä mitään tullu. Olin edellisenä iltana alottanut ton Costeau-pipon neidille ja jatkanut laivalla, mutta paluumatkalla pitikin sitten laittaa turbovaihde päälle. Ja HA! Saatiin neidin nuppiin Helsingissä uusi pipo.
Tässä Frida auttaa miuta päättämään, että mitä haluan V:ssä syödä. Tai no lähinnä, että mitä niistä mielihaluista tilaan, koska kaikkea ei viitsi. Ainakaan ihan kaikkea.
Puikot: 3mm sukkapuikot
Ohjeesta poiketen: Loin 100 silmukkaa (25/puikko) ja toivoin parasta, että olisi sopiva neidin pienoiseen päähän. Ja sehän oli! Huh!
Tämä vois myös hyvin olla Keltainen sipulikupolipipo. Nyt on tekeillä vielä harmaa pipo samalla ohjeella, samalla langalla ja samalla ihanalle leidille. On sitten häviämisvaraa!
-Tiina
