Sivut

tiistai 28. elokuuta 2018

Ristipistoja koruiksi


Taas yksi todiste siitä, että instagram on toimiva mainostuskanava yrityksille. Näin puisista reikälevyistä kuvan Paapon instagrammissa, ja pakkohan niitä oli tilata! 


Tulikin sitten viime viikonloppuna istuttua tunti jos toinenkin sohvalla neulan kädessä ja laatikollinen muliinilankaa sohvapöydällä. Usein myös 1-2 kissaa tuomassa vaikeusastetta. Kaksi kertaa taisin lankatokan pelastaa kissan suusta.


 Ensimmäisinä tein pisarakorut. Jotenkin tästä oli niin selkeä visio. Pisara - sininen. Laitoin kolmea eri sinistä muliinilankaa, tummasta vaaleampaan. Kiinnitin kuvion reikään kaksi avattavaa rinkulaa, ja vielä korvakorukoukun. Kaksi sen takia, että korvis jäisi oikeaan asentoon. Visio olisi se, että pisara olisi eteenpäin korvassa, eikä sisälle.


Mie en oo oikein tykänny mistään oranssiin viittaavastakaan, mutta tuo persikka-henkinen väri kyllä puhutteli. Väriyhdistelmä syntyi pyörittelemällä eri värisiä dmc-tokkia kädessä. Ja melkosen tasaista jälkeä, vaikka itte sanonkin! Kyllä se vaan kannattaa kiinnittää huomiota, että pistot menee samansuuntaisesti. Nämä olikin ainoat, joissa siihen tajusin kunnolla kiinnittää huomiota. Samalla tavalla kuin pisaroissa, on näissäkin kaksi avattavaa rengasta ja korukoukku.


Timantitkin piti ensin olla korvakoruja, mutta vähän mallailin korvaan, ja oli myönnettävä että liian isot on. Kun asia on liian iso korvakoruksi, niin siitä tulee tietenkin kaulakoru! Mustan pallokorunauhan olin tilannut paapo.fi:stä jo aikaisemmin. Miulla oli ensin eri visio timantin kuvioinniksi, mutta se ei oikein lähtenyt. Toisen timantin jätin odottamaan seuraavaa ideaa. 


Ja tässä pieni "out-take". Idea oli loistava, mutta en vaan saanut toteutettua. Death star siitä tietenkin piti tulla, mutta... Purkuun meni. Päätin, että nämä pyöreät jää odottamaan jotain kivaa joulu-henkistä ideaa.


Kaiken kaikkiaan sanoisin, että aivan hyvin käytetyt tunnit! Vaikka innostuin niin, että jumppakin unohtu! Havahduin vartti sen jälkeen, kun olisi jo pitänyt lähteä, että tässä sitä vaan istutaan ristipistelemässä urheiluliivit ja jumppapaita päällä sohvalla.

-Tiina

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Virkatut värikoodatut sipulipussit



Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monta kymmentä vuotta virkatut sipulipussit on somistaneet keittiöitä, ja missä kaikkialla. Niissä on semmoista ajatonta nostalgiaa. Mummola-chic.


Pieni pesänrakennusvietti ollut päällänsä kesäkuusta asti, kun pistettiin hynttyyt yhteen. Suurin himo onkin tehdä kaikkea pikkusöpöä kotiin, vaikka sitten roikkuva koreja eteiseen, tai näitä sipulipusseja keittiöön. Nämä nyssäkät olivatkin ensimmäinen uudessa osoitteessa valmistunut käsityö. Kuvaaminen vaan meinasi taas jäädä.


Virkattu sipulipussi
Lanka: Liina kalalanka 12s (valkoinen ja beige) -Suomen lanka
 Molla kalalanka 12s (violetti) - Suomen lanka
Koukku: 2,5mm beigelle ja violetille ja 2mm valkoiselle


Tietenkään yksi sipulipussi ei riittänyt. Ei tietenkään! Pitäähän niitä sipulipusseja olla yhtä monta, kuin miten monta sipulilajia on arkikäytössä. Olin havaitsevinani hyväntahtoista myhäilyä asuinkumppanin taholta, kun väriasiaa ääneen pähkäilin.


Mukavan aivoton pikkuvirkkuu. Tein 12 säikeisellä ohjeen 9 säikeisen sijaan, koska tiiän, että miulla on helposi melko napakka käsiala. Valkonen kalalanka on miun sormiin aina ohuempaa, sille käytin vähän ohuempaa koukkuakin.

Siinä ne roikkuu


-Tiina



lauantai 21. heinäkuuta 2018

Roikkuvat korit ja kirjottu kyltti kissakotiin


Kuten miun instagrammia seuraavat hyvin tietää, niin olen muuttanut kissatalouteen. (Olkaa hyvät vaan instastoriessin jatkuvista kissakuvista, eivät tule loppumaan). Tai no yhdessä muutettiin uuteen talouteen kissojen kanssa. Tai no käytännössä muuttivat meille, koska tulivat viikkoa myöhemmin. Joka tapauksessa: karvaiset kaverit tulivat avoliiton kylkiäisenä. Onhan tässä ollut totuttelua reilun 10 vuoden yksinelon jälkeen kaikkiin uusiin kämppiksiin, mutta en kyllä enää haluaisi olla ilman.



Koska asun kissataloudessa, niin kaikki mitä omistan on kissankarvojen peitossa. Kaikki. Ihan kaikki. Mie alan pikkuhiljaa hyväksymään asian, mutta vieraiden ei tarvitse. Mietinkin, että on ihan kohteliasta jättää vieraille teippiharjoja käytettäväksi lähtiessä.

 
Roikkuvat korit
Eko ontelokude (ostin Paapo.fi)
Koukku: 9mm
 

Ajatus teippiharjakorista syntyi jo ennen muuttoa, mutta jäi muhimaan. Mietin, että laittaisinko jostain koukusta roikkumaan, vai iskenkö seinään hyllyn. Jälkimmäinen kaatui siihen realiteettiin, että miten hankala kissoja olisi pitää pois hyllyltä pudottelemasta mainittua koria. Ratkaisin ongelman raahaamalla vähin äänin kympin sisustustikkaat löytötexistä eteiseen. Eipähän tarvinnut tehdä reikiä seinään.


Tein korit Molla Millsin ohjeella, mutta paksummalla kuteella. Tulikin oikein hyvän kokoiset. Tein korit kahdelle eri askelmalle, alemmassa on vaihtorullia teippiharjoihin.


Koska tykkään höpsöistä pikkusöpöistä jutuista, niin tietenkin korit vaativat kyltin yläpuolleen. Etsin netistä ilmaisen fontin (dafont.com), piirsin tekstin läpi kankaalle ja pistin kirjoen. "Allekirjoitukset" ja nuoli on vapaalla kädellä tehty, kuten varmaan kivuliaan selvästi huomaa.



Näin joskus instagrammissa tämän kirjontakehykseen kehystämisen kikan (en muista, että kenen instassa), että kangasta leikataan vähemmäksi, levitetään liimaa ja nipsujen avulla jätetään kuivumaan. Oikein toimiva juttu!


Pohjaan kiinnitin liimalla melkein oikean kokoisen pahvin. Melkein. Mutta melkein on hyvin usein aivan riittävä!


Ja nämä ovat siis ne mussukat, kenen takia kaikki mitä omistan on kissankarvoissa. Kaikki.


-Tiina

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Marcia Alpaca - virkattu alpakka

Amigurumihommelit jatkuu! Jo kolmas Animal Friends of Pica Pau-kirjasta virkkailtu kaveri.


No mutta heipä hei! Pitkästä aikaa! Projektien loppuun asti saattaminen on ollut vähän niin ja näin täällä suunnassa. Esimerkkinä tämä kaveri - tyyppi virkattiin valmiiksi jo vissiin helmikuussa, mutta se kuvaus.. Jossain kohtaa otin jo muutaman kuvan, mutta ne oli niin kökköjä, että kävi vaan harmittamaan. Nyt päätin laskea standardeja, ja luottaa siihen että tämä maailman söpöin alpakka korjaa potin.


Lanka: Catania - Schachenmayr
Koukku: 2,5 mm


Tulee muuten tosi (hyvällä tavalla) höpsö olo, kun kulkee pehmolelu kädessä kamera (puhelin) valmiina, lähellä Tampereen keskustaa. Saattoi sitä pari ohikulkenutta kääntyä uudelleen katsomaankin. Toivottavasti herätin vähän hilpeyttä!


Jostain syystä toi alpakan loimi ei sitten onnistunu ohjeen mukaan MILLÄÄN! Ohjeen mukaan se olisi siis soikea. Säästin hermojani ja tein suorakaiteen muotoisen, johon pistelin kuvioita.


Miusta toi häntäkin on niin söpö. Ihan ei taas kaikkien osien yhdistäminen mennyt ihan 5/5, mutta kelpaa miulle, ja tässäkin aivan varmasti kehittyy.


Tämä kaveri jää koristamaan miun (siis meiän... hitto tässä on vielä opettelemista!) kirjahyllyä. Aiemmin samasta kirjasta virkkaamat Robin Unicorn ja Daniel Jack Russell lähtivät toisiin koteihin. On tää kyllä hitto vieköön söpöintä, mitä oon hetkeen virkannu! No okei, oli ehkä rässiliivimuumit vähän söpömpiä. Ihan vähän.

Moro!

Tuun kyllä joka kerta hyvälle tuulelle, kun nään ton alpakan kurkistelevan hyllyssä. Ei piä olla liian aikuinen.


-Tiina


sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Kukkakranssi äitille

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille ja äitihahmoille!


Miun äitille Lappeenrantaan lähti vahvasti Ihan oikea blogi?:n innoittama kukkakranssi. Vähän tommonen köyhän naisen versio Johannan kranssiin verrattuna, mutta söpö siitä tuli silti! Teki mieli joko tehdä todella upean överi kukkaloisto, tai pelkistetympi. Päädyin jälkimmäiseen tällä kertaa


Kukkien ja lehtien ohjeet löytyy Caitlin Sainion 100 virkattua pitsikukkaa-kirjasta. Ilmeisen heikosti löytyy enää kirjaa myynnistä, kovin suosittu siis. Mutta onneksi on kirjastot! Lankana Schachenmayrin Catania, jota virkkailin 2,5mm koukulla. Onko muuten muilla haasteita Schachenmayrin oikeinkirjoituksen kanssa? Heh, joudun joka ikinen kerta tarkistamaan sen kirjotusasun.


Kukkaset on kiinnitetty "no laitetaan nyt mahollisimman paljon vahvaa liimaa, ja toivotaan parasta"-tekniikalla. Ois pitänyt laittaa korttiin tieto siitä, että seuraavan kerran Lappeenrantaan tullessani tuun liimatuubin kanssa, jos on vaikka jotain tippunut.


Ripustuslenkiksi laitoin varastoista löytynyttä siksak-nauhaa. Täytyy myöntää, että tuo valkoinen kranssipohjakin löytyi omista varastoista. Se on taas niitä, josta piti tulla jotain, mutta... Jotenkin jouluun se idea varmasti liittyi. TAI sitten siihen ei edes ollut mitään erityistä ideaa, vaan ostin kun halvalla sain. Miulla on pienen pieni (tai aika paljon vähemmän pieni) hamstrausongelma. 


Tunnunstus: olin jo pakkaamassa kranssia, kun: "AINIIN NE KUVAT!" ja sitten muutama hätäinen näpsy ja postiin. Miulla on ajatukset selvästi vähän missä sattuu. Tässä on kaikenlaista jännittävää ja mukavaa pientä muutosta tuloillaan elämässä.

Mutta se asia, mikä ei muutu: aina kun jännittää/intoiluttaa/itkettää/naurattaa/on ikävä/on tylsää/on hyvä olla - äitille voi aina soittaa.

-Tiina


sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Neulan kaitsija + ARVONTA


Mie törmäsin tuossa tovi sitten instagrammissa semmoseen tuotteeseen, kuin needle minder. Onko tuttu? Kyseessä on siis semmoinen kirjonta-/ristipistotyöhön magneetin avulla kiinnitettävä vempele, missä ittessään on magneetti, jonka avulla itse minderissa pysyy neula tallessa. Äärettömän kätevän oloinen vehje! Ei oo ihan yks tai kaks kertaa, kun se neula "oli ihan varmasti äsken tässä...".



Voi olla että sille on suomenkielinen vakiintunut termikin, mutta en semmosta löytänyt. Suoraan käänsin sen siis neulan kaitsijaksi. Vaikutti tosiaan niin kätevältä tuotteelta, että oli pakko tehdä ittellenikin. Ja kuten miulle helposti käy, niin tuli tehtyä yli oman tarpeen, mutta olisiko teillä tarvetta?

Eeeeen tietenkään pureskele kynsiäni, mitenniin?

Yksi pinssikin, josta oli kiinnitysneula katkennut, pääsi neulan kaitsijaksi. Pinssin lisäksi tein kahdenlaisia kaitsijoita - ihan vaan näiteistä maatusta-, kissa-, ja delfiininapeista, sekä päällystin näteillä kankailla päällystettäviä nappeja, ja otin kannan pois. Päällystettävät napit ostin Nappikauppa Punahilkasta.


Päällystettävistä napeista tehdään neulan kaitsijoita niin, että ensin napataan napin pohjasta kanta pois. Sitten päällystetään nappi. Sen jälkeen liimataan hyvällä liimalla (miulla E6000) vahva magneetti pohjaan. Kuivumisen jälkeen ei tarvitse enää löytyä, kuin toinen magneetti laitettavaksi kirjonta-/ristipistotyön toiselle puolelle, ja neulan kaitsija on valmis käytettäväksi. Mie otin vähän halvemmat ja vähän vähemmän vahvat magneetit kaveriksi sinne työn takapuolelle.


Ja sitten siihen arvontaan! 

Kuvassa on numeroituna arvottavat neulan kaitsijat, kommentoi sähköpostiosoitteesi ja haluamasi neulankaitsijan numero. Halutessasi voit myös kertoa, että oletko innostunut tänä vuonna jo kirjomaan tai ristipistelemään, se kun on nyt tämän vuoden käsityö.


Voittajia tulee olemaan ainakin 3, mikäli osallistujia on. Arvontaan voit osallistua viikon ajan, eli sunnuntaina 8.4.2018 klo 21 arvon voittajat.


Sohwin pinssistä tehdyn, sekä leopardin pidän röyhkeen itsekkäästi ittelläni. Heh, arvoin ne ittelleni.

-Tiina

P.s. Mie en ole aprillipäivän ystävä. Varmaan siksi, että olen helposti höynäytettävissä. Halusin siis tyhmiä aprillipiloja hyvän mielen arvonnalla.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Tiukan aikataulun Darth Vader ristipisto

Huh! Tiukoille meni tämän kaverin synttärilahjan kanssa.


Kangas: Aida, 14ct
Lanka: DMC-muuliinilanka, käytin 3 säiettä.


Ensinnäkin: Mie aina aliarvioin ristipistoihin menevän ajan. Aina. Tämän alotin kyllä jo muutamaa päivää aiemmin, mutta a) vähän turhan verkkaiseen tahtiin ja b) pari väriä puuttui, ja ne sain vasta edellisenä päivänä. Onneksi lahjomispäivä oli vapaa, ja oltiin sovittu näkevämme porukalla vasta 17:30.


Toiseksi: Mie oon tohelo. Onnistuin saamaan keskeneräiseen ristipistoon pienenpienen haalean kahvitahran. Sitten toki kävin sitä pois peseskelemään. Pestessä opin tärkeän pointin: KÄYTÄ AINA VAIN VEDENKESTÄVÄÄ, TAI ITSESTÄÄN HAIHTUVAA MERKKAUSTUSSIA! Joku tampio oli siis käyttänyt ihan perus tussia pistojen paikan merkkaamiseen, ja sehän sitten kävi kahvitahraa pestessä leviämään.


Lienee sanomattakin selvää, että kyseinen tussin leviäminen oli hemmetin paljon pahemman näköinen, kuin kahvitahra. Miun kämppään ei mahu pesukone, joten pikapikaa pyykkitupaan, jossa onneksi JUST sillon oli kone vapaa. Pistin keskeneräisen piston pesupussissa hellävaraisella ohjelmalla (muun pyykin kanssa) pyörimään ja toivoin parasta. Sitten vielä puolisen tuntia kuivaushuoneessa hurisemista, ja taas jatkamaan pistelyä.

On sitä parempiakin kuvia otettu, mutta onpahan jotain!

Liittyen ensimmäiseen kohtaan: jossain kohtaa laitoin jo kaveriporukalle viestiä, että voidaanko treffata ravintolassa puoli tuntia suunniteltua myöhempään.. Vietin koko päivän huonossa asennossa kykkien ja pistellen. MUTTA, pisto OLI valmis puoli tuntia ennen bussin lähtöä! Siinä ajassa kerkesin silittää työn, kehystää, ottaa pari käppäistä kuvaa, paketoida sen, laittaa itselleni housut ja vähän meikkiäkin.

Lahjanarua ei enää kerennyt...

Loppu hyvin - kaikki hyvin. Lahja valmistui, lahjottu oli tyytyväinen ja ruoka oli ravintolassa hyvää.

-Tiina

P.s. Kuukauden postaustauon aikana oon kerennyt hoitaa koulun loppuun ja aloittaa uudet työt!